On aika antaa hieman palautetta Real Madridin alkukaudesta. Paljoakaan suuria ja erillisiä ajatusrintamia kritisoimisen piirissä ei tällä kertaa ole, niin kuin parina viime kautena, sillä Bernd Schusterin miehistö on aloittanut kautensa suorastaan loistavalla tavalla. Onnistujiakin on ollut monta.

Alkukauden positiivisin yllättäjä on allekirjoittaneen mielestä ollut Wesley Sneijder, jonka alku la camiseta blancassa oli huikea, suorastaan kadehdittava. Raúlin kova vire ei omalla tavallaan ole ollut yllätys, sillä jo kesällä oli merkkejä ilmassa siitä, että el Siete tekee vahvan paluun vanhoihin uomiinsa ollen jälleen muutakin kuin vain henkinen johtaja ja nykyjoukkueen suurin ikoni. Iker Casillas, Sergio Ramos, Ruud van Nistelrooy ja Mahamadou Diarra ovat oikeastaan jatkaneet siitä, mihin viime kaudella jäivät – nämä pelaajat voidaan helposti nostaa kastiin, joiden tasaisuus näyttäisi jatkuvan ottelusta toiseen. Gutin alkukausi on ollut melko odotetunlainen, eivätkä tasonheilahdukset tule enää yllätyksenä – parhaimmillaan numero neljätoista on edelleen maaginen syöttökone ja keskikentän taitavin pelaaja; ei siis puhettakaan, etteikö José Marían paikka olisi avauksessa.

Takana on siis kuusi liigaottelua ja kaksi CL-kamppailua. Yhteensä kahdeksan ottelua eikä vielä yhtään tappiota; jo pelkästään tämä on tuloksellisesti hieno asia. Schusterin ideologia on näkynyt joukkueen otteissa, vaikka kolmessa viime ottelussa Valkoiset ovat saaneet vastaansa jopa hieman kohtuutontakin kritiikkiä. Getafe-ottelu tosin oli todella heikko esitys, mutta voitto siitäkin tuli. Roomassa Laziota vastaan positiivista oli se, että Madrid yritti vielä hakea viimeisillä minuuteilla kolmatta maalia ja tasapeli vieraskentällä fanaattisen kotiyleisön edessä Mestareiden liigassa on aina tietyllä tavalla kelpo suoritus, vaikka voittoa joukkue toki lähtikin hakemaan. Kaiken kaikkiaan suurieleiseen kritiikkiin ei kellään pitäisi olla varaa, tai ainakin kritiikki tulisi olla hyvin perusteltua.

Otteluruuhka rauhoittuu sunnuntain Recreativo-kamppailun jälkeen, joten tietynlainen rajapyykki kaudesta saavutetaan. Pelaajistosta tasonnousua olisi syytä odottaa etenkin Arjen Robbenilta, sillä yleisö on kohdistanut hollantilaiseen paljon toiveita. Pepen ja Christoph Metzelderin kuntouduttua takaisin kokoonpanoon vähenee pienimuotoiset defensiivihuoletkin pois niskasta. Tällä hetkellä ja päällisin puolin Real Madrid näyttää vakuuttavalta ja menestyskelpoiselta ryhmältä, jota on ilo katsella. Toivottavasti homma vain paranee entisestään.

Kaksikymmentäkaksivuotias espanjalaishyökkääjä, Valenciassa syntynyt Real Madridin oma kasvatti Roberto Soldado on mies, jonka tulevaisuus lepää jossakin muualla kuin Chamartínilla. Totuus on valitettava mutta realistinen, eikä sitä kukaan voi enää kiistää, ellei sitten kaikkia maailman käsikirjoituksia kirjoiteta uudestaan ja Soldadolle anneta todellinen mahdollisuus kivikovassa ympäristössä, jonka alkutaipaleilla hän aloitti jalkapalloilijan uransa.

Viime kaudella Osasunassa lainassa pelannut Soldado saapui suurin odotuksin kesällä takaisin Madridiin, takanaan kolmekymmentä liigaottelua ja yksitoista maalia pamplonalaisten väreissä. Omien sanojensa mukaan nuorukainen oli luottavainen ja valmis haasteisiin valkoisessa paidassa. Kaiken lisäksi Soldadolle luovutettu pelinumero yhdeksän enteili hyvää. Siltikään päävalmentaja Bernd Schuster ei puhunut kesälläkään halaistua sanaa Soldadon tilanteesta tarkentaen uuden yhdeksikön asemaa joukkueessa.

Robertolla olisi kesällä ollut paljonkin ottajia, mutta mies itse halusi pysyä Real Madridissa ja yrittää murtautua merkittävään rooliin tähtipelaajien keskellä. Kesän harjoitusotteluissa Soldado ei kuitenkaan esittänyt ihmeellisyyksiä, eikä peliaikaa varsinaisen kauden alettua ole siunaantunut ollenkaan. Hyökkäyspään nokkimisjärjestyksessä oman kasvatin edelle menevät Saviola, Higuaín ja Baptista.

On suuri sääli, ettei Soldado ole saanut mahdollisuutta. Etenkin allekirjoittanut on tähän seikkaan syvästi pettynyt, sillä Soldadoon kohdistui suuri odotusmomentti, jonka Schuster on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen rikkomaan. Saksalaisvalmentajaa on kuitenkin turha lähteä suuremmin syyttelemään, muttei voi kieltääkään, ettenkö olisi valmis arvostelemaan Soldadolle antamattomia näytön paikkoja; hän olisi ansainnut enemmän ja ansaitsisi edelleen… mutta hän ei pääse pelaamaan edes jämäminuutteja!

Näillä näkymin Soldadon tie vie lähes täydellisellä varmuudella muualle tammikuun siirtoikkunan avautuessa. ”Sotilaan” tulevaisuus on muualla kuin Madridissa, muualla kuin Saviolan ja kumppaneiden varjossa. Mahdollisuuksia kurssin kääntymiseen ei liene ole, mutta pieni toivonkipinä toki yhä elää… ja vain sammuakseen viikosta toiseen, kun huomaa, että Roberto istuu koko ottelun penkillä tai katsomossa.  

Nykyisin ei riitä enää mikään, varsinkaan Real Madridille. Seura on nimittäin saanut käyttöönsä oman lentokoneen, jonne matkustajia mahtuu reilu satakunta. Kyseisen koneen kuvaa voi ihastella täältä: http://www.jetphotos.net/viewphoto.php?id=6065818

Lentokoneesta aasinsiltana kerrottakoon myös sellainen pähkähullu asia, että Ramón Calderón pidätettiin Yhdysvalloissa New Yorkin lentokentällä. Henkilökohtaisista syistä matkalla ollut Real Madridin presidentti kuitenkin vapautettiin, kun otettiin yhteys ulkoministeriöön ja poliisin räikeä erehdys korjattiin. Erehdyksen syynä pidetään passintarkastuksessa syntynyttä väärinkäsitystä, mikä tuntuisi olevan yleistä tällä hetkellä New Yorkissa, jossa lähiaikoina pidetään YK:n suuri ilmastokokous.

Madridin kaupungin vuosittainen kulttuuritempaus la Noche en Blanco järjestettiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Monet paikat ja nähtävyydet kaupungilla olivat avoinna yleisölle. Yksi paikoista oli tietysti estadio Santiago Bernabéu, jonne väki suorastaan tunki aikavälillä 21-03. Kuuden tunnin aikana peräti 13 000 ihmistä kävi ilmaisella stadionkierroksella.

Kesän siirtohuhuissa Real Madridin kohdalle yhdistettiin niin sanotun välttämättömän laiturin hankkiminen. Jo pitkän ajan huhuissa pyörinyt hollantilainen Arjen Robben siirtyi lopulta englantilaisesta Chelseasta Santiago Bernabéulle ja on nyt pelannut kahdessa ottelussa los Merenguesin paidassa; kummatkin kerrat hän on tullut vaihdosta peliin mukaan.
 

Allekirjoittaneella on melkoisen syviäkin antipatioita Robbenia kohtaan. Chelseassa pelatessaan hollantilaisesta kasvoi henkilökohtainen inhokki yleisen olemuksen ja pelityylin takia. Tavallaan Robbenin tyyli onnistuessaan on tehokas ja hyvä, mutta varsin ärsyttävältä se kuitenkin näyttää, kun mies kuljettaa holtittoman näköisesti palloa pelkällä vasemmalla jalallaan. Joskus olen tainnut vihastuksissani todeta, että Arjenin oikea jalka taitaa olla osaava vain juoksemiseen.
 

Usein on vaikea sanoa, miksi jostakusta pelaajasta pitää vähemmän kuin jostakusta toisesta; asia on sama ihan yleisessäkin elämässä – jostakusta henkilöstä pitää jo heti ensinäkemän perusteella ja yleensä myös paljastuu, että kyseinen henkilö on sympaattinen ja kohtelias. Robben on jalkapalloilijana kuitenkin taitava, nopea ja superlahjakas. Jokin hollantilaisen olemuksessa kuitenkin vie ärsytyskynnyksen matalalle. Ehkä se on se holtiton kuikkelehtiminen, ainoastaan vasemman jalan käytön osaaminen ja Chelseaan liittyvät vastenmielisyydet, jotka edelleen kantautuvat mielipiteeseen Robbenista, joka nykyisin on – tämä jokaisen on pakko hyväksyä – Real Madridin pelaaja.
 

Toivottavasti mielipiteeni kuitenkin saisi syyn radikaaliin muutokseen. En pitänyt Ruud van Nistelrooystakaan, kun hän pelasi Manchester Unitedissa, enkä suuremmin pitänyt hänestä silloinkaan, kun hänet esiteltiin Real Madridin pelaajana, mutta viime kausi ja hienosti saavutettu maalikuninkuus ovat luonnollisesti vieneet inhon kyseistä pelaajaa kohtaan pois; nykyisin ei Ruudista voi olla pitämättä – hän on Madridin oma hevonen, joka porskuttaa tekaisten inhottavia räkämaalejaan. Mutta Ruud on myös omistautuva pelaaja, joka osaa ottaa kannattajansa ja tarjoilee hienoja hetkiä maalinsaalistajan pettämättömällä vainullaan. On myös ollut selkeitä merkkejä ilmassa siitä, kuinka van Nistelrooy on Madridissa ikään kuin kasvanut pelajaana monipuolisempaan suuntaan.
 

Joten ehkä Robbeniinkin liittyvät antipatiat poistuvat ajan myötä. Siihen tarvitaan kuitenkin menestyksellisiä ainesosia, jotta asia ”korjaantuisi”. Toivon Robbenille tietysi kaikkea hyvää ja toivottavasti hän myös pelaa hyvin ja on suureksi avuksi Madridin joukkueelle. Valkoisten keskikenttä ja hyökkäys on pullollaan taitavia pelaajia, joten tuskin missään vaiheessa kautta yksi pelaaja nousee tällä saralla selkeästi ylitse muiden. Toivottavasti Robbenista kasvaa Chamartínilla samalla tavalla inhottavan hyvä kuin parhaina hetkinään Chelsean paidassa.

Diego Armando Maradona käväisi Madridissa ja Santiago Bernabeú -stadionilla. Hyväkuntoiselta näyttävä ja hieman myös laihtunut megalegenda antoi espanjalaislehdistölle muutamia kommenttejaan ja mielipiteitään. Diegon mukaan Bernd Schuster on erinomainen valmentaja Real Madridille. Argentiinalainen aprikoi myös Fernando Gagon asemaan Madridin joukkueessa ja ylisti Gutia. Maradona olisi myös valmis antamaan Raúlille maajoukkuepaikan takaisin.

Diego Maradona pelasi Espanjassa sekä Barcelonan että Sevillan paidassa. Myöhemmin hänet on opittu tuntemaan myös Real Madrid -myönteisyydestään puhuttaessa espanjalaisesta jalkapalloilusta.

Real Madrid on aloittanut kautensa loistavalla tavalla – kolmesta ottelusta kolme voittoa; tätä ei oikein rehellisesti sanoen osannut odottaa Espanjan Supercupissa tapahtuneen nöyryytyksen jälkeen.

Avainasemaan los Blancosin liitävässä lähdössä on noussut hollantilaistähti Wesley Sneijder, jonka Madrid-ura on startannut kuin unelma, urheilulehti AS:ää siteeraten “tämä poika on aarre”.

Eilinen ottelu ei missään nimessä ollut Bernd Schusterin miehistölle täysimääräinen läpihuutojuttu, mutta loppujen lopuksi ei Madrid suuriinkaan vaikeuksiin joutunut. Tosin se on sanottava, että vierasjoukkueen tekemässä kavennusmaalissa koko isäntien puolustus oli pahemman kerran tuuliajolla. Keskikentällä Gutin pelillinen taso hieman laski aikaisemmasta, mutta se nyt tuskin tuli kenellekään suurena yllätyksenä. Tosin José Marían syötöstä lähti käyntiin tilanne, josta Javier Saviola lopulta iski ottelun avausmaalin. Kaiken kaikkiaan maaottelut taisivat hieman painaa pelaajien jaloissa, ja suuri osa ajatuksista oli jo varmasti keskittynyt odottamaan tiistaita.

Tulevalla viikolla sitten alkaakin kauden 2007-2008 Mestareiden liiga. Valkoiset saavat tiistaina vastaansa saksalaisen Werder Bremenin. Madrid ei ole onnistunut viimeiseen kolmeen kauteen voittamaan CL-avausotteluaan. Kahtena edellisenä vuonna eurokausi on käynnistynyt Lyonissa ja kolme vuotta sitten Bayer Leverkusen oli Saksassa parempi. Viimeksi Madrid on siis voittanut CL-avauksensa neljä vuotta sitten. Tuolloin Santiago Bernabéulla ranskalaisjätti Marseille kaatui lukemin 4-2. Ottelun avauskokoonpanoa arvioitaessa Gabriel Heinzen pelaaminen on epävarmaa, sillä mies jouduttiin vaihtamaan eilen pois lievän loukkaantumisen takia. Hyökkäyspäässä Ruud van Nistelrooy palannee saman tien piikkiin. Toivottavaa olisi, että Roberto Soldado saisi vihdoin tilaisuutensa ainakin jossain vaiheessa ottelua.

Wesley Sneijder on nuori. Hän on hollantilainen. Hän pelaa Real Madridissa. Hän on loistava jalkapalloilija! Kaksikymmentäkolmevuotiaan Sneijderin alku la camiseta blancassa ja Espanjan liigassa ei olisi voinut sujua paremmin: kaksi ottelua ja kolme tehtyä maalia sekä yksi upea maaliin johtanut syöttö.

Sneijderin saapuminen Espanjaan ja Real Madridiin ei järin suuri yllätys ollut, vaikka Amsterdamin Ajax luonnollisen vastahakoisesti parhaasta pelaajastaan luopui. Kevään aikana liikkui vahvoja huhuja siitä, että hollantilaisen matka suuntautuisi Valenciaan, mutta ilmeisesti Quique Sánchez Flores oli siirtoa vastaan. Lopulta Real Madrid ilmaisi virallisesti kiinnostuksensa Ajaxin kovapotkuista tähteä kohtaan ja Sneijder löysi itsensä Santiago Bernabéun nurmelta valkoinen peliasu hohtavana yllään.

Nyt Sneijder on pelaamassa itseään aficionadojen sydämiin tai siellä hän oikeastaan jo on. Utrechtiläissyntyinen Wesley on alun perusteella enemmän kuin upean raikas piristys Real Madridin kokoonpanoon. On varmaan turha loppukaneettina todeta, että Sneijderista tulee olemaan vielä paljon iloa Madridille. Siitä ilosta hän on tarjoillut vasta murto-osan.

Erotuomari Luis Medina Cantalejo antoi eilisessä Villarreal-ottelussa Sergio Ramosille epäreilun varoituksen. Andalusialaistuomari ei tuntenut armoa eikä sääliä, kun hän näytti Ramosille keltaista korttia Ruud van Nistelrooyn tekemän 0-3-maalin jälkeen. Ramos oli tuulettanut maalia näyttämällä pelipaitansa alla ollutta Antonio Puertalle osoitettua hienoa muistotekstiä. Huomioitavaa on se, ettei Ramos riisunut paitaansa eikä käyttäytynyt ketään kohtaan loukkaavasti.

Näin siis byrokratia ja laki kieltää romantiikan, hienon muistelun ja suuret tunteet. Keltainen kortti ei tukahduttanut maalin riemua ja Ramosin paidassa olleen tekstin merkitystä, mutta tuomari olisi voinut aivan hyvin jättää pelaajan varoittamatta. Siksi tapaus onkin epäreilu ja paheksuntaa herättävä. Tosin Medina Cantalejo voi aina todeta: “Minä seurasin sääntöjä.” Eli toisin sanoen hän voisi sanoa: “Minä suutelen Blatterin persettä.”

Kesän 2007 siirtoikkuna on sulkeutunut. Vielä viimeisillä hetkillä Real Madridin kannalta varmistui se, että Javi García siirtyy Osasunaan kahdella ja puolella miljoonalla eurolla (Madridilla on takaisinosto-oikeus neljällä miljoonalla eurolla) ja että Esteban Granero siirtyy Getafeen vuoden lainapestillä. Samaan seuraan muuttaa myös Rubén de la Red, jonka sopimus on ainakin toistaiseksi pysyvä. Pelaajien kannalta kyseenomainen ratkaisu on hyvä, sillä Valkoisissa ei tällä kaudella olisi paljoakaan kentällepääsyjä siunaantunut. Keskikentän kaksikon olettaisi saavan hyvin peliaikaa ja vastuuta Michael Laudrupin miehistössä.

Siirtoikkunan sulkeutumisen myötä Bernd Schusterin rinki on vihodin lopullisesti kasassa. Pitkään huhuiltiin Daniel Alvesin siirtyvän Sevillasta Santiago Bernabéun joukkoihin, mutta andalusialaiset eivät halunneet missään nimessä luopua brassitähdestään ja viimeaikaisten tapahtumien vuoksi Alves itsekin varmasti ymmärsi, ettei kannata lähteä suuremmin sotajalalle Sevillan seurajohtoa ja omia kannattajia vastaan. Välillä Alves-huhut alkoivat espanjalaismedioissa olla melkoisia susia, kun Madridin puhuttiin myyvän jopa neljä pelaajaa pois saadakseen kahisevaa Alvesin hankkimista varten. Siitä voidaan olla montaa eri mieltä, olisiko Alves ollut los Blancosille tarpeellinen ostos, mutta ainakin allekirjoittanut on loppujen lopuksi ihan huojentunut, että pelaaja pysyy Sevillassa – vaikka tietyllä tavalla jotkin ajatukset aina hieman houkuttelevat…

Päävalmentaja Schusterin lisäksi Real Madridiin siirtyi kesän aikana kahdeksan uutta pelaajaa: Metzelder, Saviola, Dudek, Pepe, Sneijder, Drenthe, Robben ja Heinze. Soldado, Baptista ja Balboa olivat paluumuuttajia laina-ajaltaan. Poislähtijöitä kertyi peräti kolmetoista: Javi García, Emerson, Cassano (laina), Mejía, Pavón, Raúl Bravo, Roberto Carlos, Beckham, Miñambres, Reyes, Helguera, de la Red ja Pablo García (joka jatkaa uraansa uudella lainasopimuksella Real Murciassa).

Kaikin puolin monet eivät ole täysin tyytyväisiä kesän hankintoihin – eivät ainakaan lähtökohtaisesti. Kriittisimmät arviot kohdistuvat Pepen taitoihin puolustuksessa sekä pelaajan ylimitoitettuun hintaan. Metzelderiä sen sijaan allekirjoittanut pitää erittäin positiivisena tuttavuutena ja kaiken lisäksi saksalainen oli seuralle ilmainen. Saviolan ottaminen valkoiseen paitaan vaikuttaisi enemmän poliittiselta näpäytykseltä FC Barcelonan suuntaan, mutta kyllä pienestä argentiinalaisesta voi olla paljonkin hyötyä hyökkäyspelissä. Arjen Robbenin sopeutuminen Espanjan kentille on vielä arvoitus, mutta muut puukenkähankinnat – Sneijder ja Drenthe – tuntuvat olevan odotetusti raikkaita tuulahduksia tuovia hahmoja. Siitä tulikin jo heti mieleen se, että Schusterilla saattaa olla edessään positiivinen probleema: kenelle antaisi vasemman laitapakin tontin? Drenthe esiintyi kyseisellä pelipaikalla ihan näppärästi Atléticoa vastaan. Miguel Torresin tullessa jälleen täyteen pelikuntoon on peliaikaa väijymässä myös muodollisesti pätevä Gabriel Heinze, joka olisi kaikista vaihtoehdoista selkeästi puolustavin, mutta taas hyökkäyssuuntaan pelaamisessa ehkä jopa heikoin.