Ronaldon pitkään jo lähes varmaksi tiedetty siirto varmistui viimein, kun Real Madrid ja AC Milan pääsivät vihdoin sopuun siirron ehdoista. Brassikärki siirtyy Italiaan 7,5 miljoonalla eurolla ja sopimus kestää kesään 2008 asti. Näin Ronaldo on ensimmäinen kolmesta (Ronaldo, Beckham ja Cassano) Capellon epäsuosioon joutuneesta pelaajasta joka siirtyy muualle jo siirtoikkunan aikana.

UEFA Champions League palaa jalkapallo-ohjelmistoon tuttuun tapaansa kaksiosaisten pudotuspeliotteluiden merkeissä 20. päivä helmikuuta, ja Real Madridin neljännesvälierävastustaja on saksalainen FC Bayern München – jälleen kerran. Jättiläisseurat ovat kamppailleet toisiaan vastaan jo monet kerrat viime vuosina, viimeksi keväällä 2004, jolloin Real Madrid päihitti baijerilaiset yhteismaalein 2-1.

Hallitseva Saksan mestari Bayern on pelannut tällä kaudella yllätyksellisen ailahtelevaisesti ja Michael Ballackin lähtö on näkynyt Felix Magathin luotsaamassa joukkueessa; Lukas Podolskista ei ole vielä ollut kaivattua sateentekijää, eikä puolalaissyntyinen edes jostakin syystä ole Magathin suosiossa. Tätä kirjoittaessa Bayern on Bundesligan sarjataulukossa kolmantena, kuusi pistettä jäljessä Werder Bremeniä ja Schalkea.

Ainakin Bayernin ykköshyökkääjällä, hollantilaisella Roy Makaaylla riittää luottoa omiinsa ja halua revanssiin vuodelta 2004, jolloin mies teki Saksassa pelatussa ensimmäisessä osaottelussa johtomaalin, mutta Roberto Carlosin tasoitusosuma osoittautui tärkeäksi, mikä toi suuren edun Madridille toiseen osaotteluun lähdettäessä. Varmasti myös maalivahti Oliver Kahnilla on mielessään kunnon revanssi, koska juuri hänen piikkiinsä voidaan Carlosin vapaapotkuosuma pistää – pallo nimittäin luiskahti Kahnin kainalon alta maaliviivan ylitse kolme vuotta sitten. Sittemmin toisessa osaottelussa Bernabéulla Zidane teki pelin ainokaisen akrobaattisella suorituksellaan.

Bayern Münchenistä on siis vuosien varrella muodostunut jopa rakas vihollinen eurokentillä Real Madridille – seurojen väliset kohtaamiset ovat aina tunnerikkaita ja kuumia kamppailuja, jotka yleensä ovat ratkenneet häviäjän kannalta katkerissa merkeissä. Dramatiikkaa on varmasti luvassa tänäkin vuonna. Ensimmäiseen osaotteluun lähdettäessä Madridin kannalta ratkaisevinta on tietysti se, ettei saksalaisille saa missään tapauksessa antaa arvokasta vierasmaalia. Oli ensimmäisen ottelun tulos mikä hyvänsä, niin yksi asia on nyt jo varma: taistelu ratkeaa lopullisesti vasta toisessa osaottelussa Münchenissä.

Suomen Yleisradion TV2-kanava näyttää ottelun Real Madrid – Bayern München suorana lähetyksenä 20. helmikuuta kello 21.30 alkaen. Toinen osaottelu pelataan 7. päivä maaliskuuta.

Primera-kausi 2006-2007 on nyt tasan puolessavälissään, syyskierroksen viimeiset ottelut pelattiin viime lauantaina ja sunnuntaina vähämaalisissa merkeissä, vaikkakin suosikit pitivät pääosin pintansa: Real Madrid voitti niukasti Mallorcan vieraissa, FC Barcelona hoiteli rutiinilla Nàsticin ja Valencia kävi nappaamassa täyden pistesaaliin Real Sociedadilta. Sevillan kompastelu sitä vastoin sai jatkoa, kun andalusialaiset jäivät 0-0-tasapeliin Villarrealin vieraana.

Yhdeksäntoista pelatun liigaottelun jälkeen Real Madrid on sarjataulukossa kolmantena, pisteitä on kasassa 38, aivan kuten sarjaykkösellä Barcelonalla ja kakkosella Sevillallakin; on kuitenkin huomioitava, että katalaaneilla on yksi ottelu rästissä. Maaleja Madrid on mättänyt 28, joka on vähän verrattuna Barçan vastaavaan: 39. Sevillakin on tehnyt 37 täysosumaa. Kärkijoukkueet ovat päästäneet suunnilleen saman verran maaleja, Madrid 16, Barça myös 16 ja Sevilla 19.

Real Madrid voitti kauden ensimmäisellä puoliskolla 12 ottelua, kaksi päättyi tasapeliin ja viisi loppui tappiollisesti, häpeällisin häviö Recreativo de Huelvaa vastaan Bernabéulla juuri ennen joulua, 0-3! Tärkeimmät voitot ja muutenkin hienoimmat hetket Madridilla ovat olleet voitot Barcelonasta (2-0) ja Valenciasta (0-1). Etenkin voitto el Clásicossa oli hyvin terapeuttista ja toivoa nostattavaa kannattajan näkövinkkelistä seurattuna, vaikkakin Barça-ottelusta seuraava kotiottelu olikin sitten aivan toista maata, missä Madrid kärsi 1-2-tappion Celta de Vigolle. Galícialaisista onkin tullut jostakin syystä erittäin vaikea vastus, ja vieläpä kotikentällä, sillä viimekin kaudella Celta kävi hakemassa täyden pistepotin pääkaupungista.

Eniten maaleja syyspeleissä Real Madridille mätti yllätyksettömästi hollantilaishyökkääjä Ruud van Nistelrooy, 10 osumaa. Seuraaviin maalintekijöihin onkin sitten matkaa, kolme häkkiä ovat iskeneet Raúl ja José Antonio Reyes. Kaksi kertaa verkkoa ovat suhautelleet David Beckham, Mahamodou Diarra ja Roberto Carlos. Yhden maalin on tehnyt kuusi pelaajaa. Koko liigan maalipörssiä, eli Pichichi-tilastoa, johtaa Sevillan Kanouté, 15 maalia. Kolme maalia perässä seuraavat Zaragozan Diego Milito ja Barcelonan Ronaldinho. Vanha Real Madridin pelaaja Fernando Morientes on tehtaillut seitsemän maalia, alkukaudella mies oli hyvässä vireessä ja osoitti, että oli oikea teko palata takaisin Espanjaan, eikä lamailla Englannissa ja Rafa Benítezin mini-Espanjassa.
Real Madridin pelillinen tilanne kauden mittaan on kokenut muutamia heilahduksia ja vieläkin tuntuu, ettei Fabio Capellolla oli ihan selvää käsitystä joukkueen tarkasta taktiikasta, ainakin tehokkuus hyökkäyspäässä on laskenut koko ajan alaspäin. Toivottavasti Higuaín alkaisi omalla tavallaan nostaa hyökkäyspelin tasoa omalla pirteydellään, mutta uutta virtaa tarvittaisiin myös Robinhoon, Reyesiin ja ennen kaikkea van Nistelrooyhin, joka näyttää nykyään vain odottelevan nappisyöttöä, josta voisi pallon maaliin hutaista. Kieltämättä van Nistelrooy on hyökkääjä, joka tarvitsee vain yhden hyvän tilaisuuden, mutta hänen tulisi myös aktiivisemmin hakea noita tilaisuuksia. Vähitellen, jos ”yksi maali per ottelu –tahti” jatkuu, voidaan todella alkaa puhua Capellon pakkopaidasta ja uuvuttavasta, jopa tylsästä Real Madridista. Kauden ensimmäinen puolisko on kuitenkin takanapäin ja kevätkierros alkaa vierasottelulla Villarrealia vastaan. On myös pikkuhiljaa ruvettava keskittymään henkisesti Champions Leaguen haasteisiin, neljännesvälierissä on vastassa vanha tuttu, suorastaan rakas vihollinen: Bayern München.

Reyesin vaparimaali varmisti Madridille kolme pistettä viime vuosina hankalaksi vastustajaksi osoittautunutta Mallorcaa vastaan. Peli ei pyörinyt aivan yhtä hyvin kuin parissa edellisessä, mutta maalinteko-ongelmat ovat edelleen tosiasia. Pelitilannemaaleja ei tunnu syntyvän vaikka paikkoja oli useampiakin. Onneksi Reyesin komea vaparimaali kuitenkin nosti valkoiset sarjataulukossa tasapisteisiin niin eilen tasan pelanneen Sevillan kuin yhden pelin vähemmän pelanneen Barcankin kanssa.

Ensimmäisellä jaksolla molemmilla joukkueille siunaantui maalipaikkoja, mutta ylärimaa lähemmäs ei kuitenkaan päästy. Ensimmäisen paikan sai kotijoukkue, kun Ibagaza syötti Maxi Lopezin tekopaikkaan, mutta Madrid ja Casillas selvittivät tilanteen. Vajaan parinkymmenen minuutin kohdalla Diarra syötti Higuainin puoliksi läpi, mutta veto lähti kohti maalivahti Moyáa ja argentiinalaisen maalitili Valkoisissa jäi vielä toistaiseksi avaamatta. Sergio Ramos onnistui vielä myöhemmin puskemaan ylärimaan. Tauolle mentiin kuitenkin tasalukemissa.

Toisella jaksolla molempien peli alkoi hyytyä. Vaikka Madrid pelasi huonommin kuin ensimmäisellä jaksolla, ei Mallorca saanut oikeastaan yhtäkään kunnon maalintekopaikkaa. Vaikka harvassa ne olivat Madridillakin. Sergio Ramos loukkaantui noin vartin pelin jälkeen tuoden lisähuolia jo ennestään huonoon laitapakkitilanteeseen. Raul Bravo tuli kentälle vasemmalle laidalle, ja jo useamman pelin hyvin pelannut nuori Torres siirtyi vasemmalta Ramosin tilalle oikealle. Madridin piina helpotti viimein 77 minuutin kohdalla kun Reyes iski komean maalin vaparista hieman kuudentoista rajan ulkopuolelta. Mitään kovin vaarallisia tilanteita ei enää loppupelistä tullut, vaikka Higuainin tilalle lopussa tullut De la Red oli päästä aivan lopussa läpi maalipaikkaan.

Seuraavaksi Madrid pelaa vieraissa Sevillan kanssa tasapeliin päätynyttä Villarrealia vastaan.

Mallorca 0-1 Real Madrid

77′ 0-1 Reyes

Mallorca: Moyá; Héctor, Ramis, Nunes, Navarro; Basinas, Jordi López, Varela, Ibagaza (70′ Arango), Jonás, Maxi López.

Real Madrid: Casillas; Sergio Ramos (59′ Raul Bravo), Cannavaro, Helguera, Torres; Gago, Diarra; Robinho, Reyes, Higuaín (87′ De la Red), Van Nistelrooy.

Madrid ei ihan vielä ollut valmis, Betis puolusti hyvin taidolla ja tuurillakin. Lisäksi tuomari vei Madridilta oikeutetun pilkun ensimmäisellä jaksolla. Mutta noitakin sattuu, maali jäi kotijoukkueelta uupumaan ja sillä selvä. Hieman paremmalla viimeistelyllä Madrid olisi voinut saada tarvitsevansa maalin aikaiseksi, mutta tällä kertaa onnekaan ei ollut mukana. Betis vei lopulta jatkopaikan vierasmaalillaan.

Madrid lähti samalla kokoonpanolla kuin viikonlopun liigapeliinkin, ainoina muutoksina Diego Lopez maalissa ja Ramos Helgueran parina keskuspuolustuksessa. Cannavaro aloitti siis penkiltä. Torres ja Raul Bravo laidoilla, Gago ja Diarra keskikentän keskustassa ja Reyes ja Robinho laidoilla. Higuain ja Van Nistelrooy kärjessä.

Ensimmäinen jakso oli Madridin. Gago ja Diarra hallitsivat keskikenttää ja Robinho ja Reyes laitoja. Madrid hyökkäsi laajalla rintamalla, käyttäen monipuolisesti molempia laitoja.

Kotijoukkue meni 1-0 johtoon jo neljän peliminuutin jälkeen, kun kulman jälkitilanteesta Robinho sai pallon rangaistusalueelle. Brassi odotti kylmästi hetken ja laukoi pallon maaliin.

Madrid jatkoi hyvää peliään ja loi tilanteita. Pelin hallinta ei kuitenkaan auttanut, sillä vielä ennen puoliaikaa vierailijat tulivat tasoihin. 36 minuutilla Betisin vastahyökkäys oikealta ja hyvän yhdistelmän päätteeksi Dani pääsi pistämään pallon ohi ihan hyvin pelanneen Diego Lopezin.

Toisella jaksolla ottelun juoni pysyi melkolailla samana, vaikka Betis alkoi selvästi panostamaan enemmän ja enemmän puolustukseen. Ja valitettavasti myös ajanpeluuseen. Madridilla oli muutamia paikkoja, mutta yleisesti ottaen vierailijat puolustivat hyvin.

Yli kuuden minuutin lisäaikakaan ei tuottanut hyvistä yrityksistä huolimatta kavennusmaalia, vaikka Helgueran yksi puskumaali paitsiona hylättiinkin. Se, että oliko maali perustetusti hylätty, jääköön jokaisen oman arvioinnin varaan. Tuomarista sanon ainoastaan sen, että ensimmäisellä jaksolla Robinhon kaatamisesta rangaistusalueella olisi pitänyt antaa pilkku.

Betis vei siis lopulta jatkopaikan. Ei Madrid silti huono ollut, todellakaan. Varsinkin ensimmäinen jakso oli paikoin upeatakin katsottavaa. Välillä ei voi uskoakaan, että pelkästään Gagon ja Higuainin hankkiminen voisi piristää joukkuetta näin paljoa. Tasapelistä ja putoamisesta huolimatta kotiyleisökin antoi jälleen omilleen aplodit ottelun jälkeen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Raul Bravon vaihto puoliajalla Cannavaroon. Tällöin oikealla pelannut Torres siirtyi vasempaan laitaan ja Ramos keskeltä oikealle. Systeemi toimi ihan hyvin ja Ramos taisi lopulta olla se, jolla oli Madridin toisen puoliajan parhaat maalipaikat. Muutama todella terävä pusku, joitten tarkuus ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen.

Raul Bravon pois vaihtaminen oli erikoista myös sen takia, ettei hän ainakaan minun mielestäni itseään mitenkään loukannut. Toivoa täytyy, ettei loukannutkaan, sillä hän olisi sitten jo joukkueen kolmas loukkaantunut vasemman laidan puolustaja Roberto Carlosin ja Marcelon lisäksi. Toisaalta, ei Torres huono vasemmallakaan ollut, joten sikäli tilanne voisi olla huonompikin.

Madridin urakka jatkuu ensi sunnuntaina, kun Madrid matkustaa vierailulle Mallorcalle. Ottelu pelataan 22.00 Suomen aikaa alkaen.

Real Madrid 1-1 Real Betis
1-0 4min, Robinho
1-1 36min, Dani

Real Madrid: Diego López; Torres, Helguera, Sergio Ramos, Raúl Bravo (45min, Cannavaro); Reyes (69min, Nieto), Gago, Diarra (84min, De la Red), Robinho; Higuain, Van Nistelrooy. Käyttämättömät vaihdot: Casillas ja Mejía.
Real Betis: Doblas; Melli, Nano, Romero, Isidoro; Juande, Rivera, Fernando, Maldonado (66min, Robert); Xisco (61min, Wagner), Dani (73min, Edu). Käyttämättömät vaihdot: Casto ja Vega.
Tuomari: Mejuto González, yhteensä 5 keltaista. Madridilta Ramosille ja Betisiltä Doblasille, Isidorolle, Fernandolle ja Maldonadolle.
Stadion: Katsomo ei aivan täynnä, kenttä hyvässä kunnossa.

Real Madridin presidentti Ramón Calderón on tekemässä itsestään erittäin vihattua miestä omiensa keskuudessa. Mitenkään kauhean oudosti ja edeltäjiään poikkeavammin Calderón ei ole toiminut ennen viimeisintä tempaustaan, jossa hän puhui yliopisto-opiskelijoille. Yksi Calderónin pilkasta osui kipeään kohteeseen, eli seuran kodin, stadionin sieluun: kotiyleisöön.

Calderónin tulisi tietää, että viimeinen teko on osoittaa halveksuntaa omalle yleisölleen ja potentiaalisille socio-tukijoille. Calderón väittää, ettei Santiago Bernabéun yleisö osaa kannustaa, niin kuin tehdään Englannissa ja Italiassa, ja että yleisö keskittyy vain suosionosoituksiin hyvinä hetkinä ja pilkkaamiseen huonoina hetkinä.

Calderón on tietysti jollakin tavoin oikeassa, mutta silti tuntuu, että hän ei tiedä erinäisiä faktoja ja kun ei tiedä faktoja, niin mitä voikaan odottaa tällaiselta mieheltä, jolla ei ilmeisesti ole kulttuurintuntemusta vaikka onkin maailman suurimman jalkapalloseuran johtaja. Espanjassa kannattajakulttuuri on kovin erilaista kuin Englannissa, jossa stadioneilla lepää kollektiivinen kannattajakulttuuri ja ikivanhat kannustuslaulut, joita hoilaavat lähes kaikki vauvasta vaariin. Italiassa kannattajakulttuuri on Espanjaan verrattuna siinä mielessä samanlaista, että lauluista ja metelistä vastaavat äärikannattajat, kun taas muut tyytyvät istumaan enimmäkseen hiljaa. Tässä suhteessa Calderón ei edes tunnu ymmärtävän kotimaansa jalkapallokulttuuria, sillä erityisesti Espanjassa ihmiset haluavat jalkapallon olevan hyvää; viihde on ehkä väärä ja vaarallinenkin sana, mutta jalkapallon tulisi olla kuin härkätaistelu: jännitystä tarjoava spektaakkeli, jossa vastustaja väsytetään, suoritetaan muutama kiva temppu ennen tappavaa, viimeistä iskua. Tätä ajetaan takaa jo pelkästään perinteisellä espanjalaisella pelityylillä, joka on yhtä ylpeä kuin Espanjan kansa: palloa pyritään hallitsemaan kaikin puolin ja menetyksen jälkeen peliväline pyritään taistelemaan raivokkaasti äkkiä takaisin. Ja kun sitten hyökkäysmyllytys yhdistettynä parilla yleisöä kohahduttavalla kikalla on valmis, on tappavan iskun aika: golazon aika ja tuolloin yleisö voi hurrata matadoreilleen.

Señor Calderón on osoittanut heikkoutensa ja tietämättömyytensä ja nyt hänen asemansa on erittäin heikolla pohjalla, etenkin jos mies joutuu nöyrtymään ja järjestämään uudet vaalit – toisaalta, se tosin ei tekisi kovin hyvää Real Madridin maineelle ja ulkopuoliset tarkkailijat saisivat hiljaa naureskella seuran yhä sekavalle tilanteelle. Mutta kuten vanha totuus osoittaa: huipulla tuulee jälleen!

Real Madridin presidentti Ramón Calderón senkun jatkaa sammakoitten suusta päästelyä. Tällä kertaa mies teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä puhumalla sitä sun tätä luennollaan Madridin yliopiston lain opiskelijoille. Yleisössä mukana ollut espanjalaisen COPE-radiokanavan toimittaja sai suurimman osan puheista nauhalle ja niistä on nyt riittänyt lehdistössä puhetta. Lisäksi ratkaisu postiäänten kohtalosta lähenee päivä päivältä ja tällä hetkellä Madridissa todennäköisimpänä pidetään, että ratkaisu tulee lopulta olemaan se että Calderónin on järjestettävä uudet vaalit. Kaiken sanomansa jälkeen uudelleenvalinta tulee olemaan melko epätodennäköinen.

Luennossaan yliopistolla Calderón kertoi mm. että Beckhamista tulee keskivertonäyttelijä Hollywoodiin ja että Madridin johto teki oikean päätöksen jättämällä hänen sopimuksensa uusimatta, sillä kukaan muu seura ei häntä halunnut edes ilmaiseksi. Lisäksi Calderón kritisoi englantilaista kertoen, että hän oli vain viivytellyt sopimusneuvotteluissa Madridin kanssa ja neuvotellut samalla LA Galaxyn kanssa ja shoppaillut asuntoa Los Angelesissa.

Lisäksi Calderón kritisoi Bernabéun kotiyleisöä. “Ihmiset eivät tule kannustamaan joukkuettaan huudoin ja lauluin, kuten vaikka Englannissa ja Italiassa. Jos pelaajat pelaavat hyvin, se on kuin Plácido Domingo laulaisi hyvin, he aplodeeraavat. Mutta jos Domingo laulaa huonosti, yleisö viheltää ja buuaa. Ihmiset maksavat viihdytyksestä eivätkä näytä kannatustaan jos viihdytys ei onnistu.”

Kakán hankkimattomuutta Calderón perusteli luontevasti sillä, että Florentino Peréz torpedoin kaikki yritykset. Vaan alkaa monella kannattajalla todennäköisesti olemaan tätä menoa Peréziä ikävä.

Madridin pelaajistokaan ei säästynyt Calderónilta. “Raul on ollut tähti jo 12 vuotta. Guti aloitti hänen kanssaan samaan aikaan ja on 31-vuotiaanakin edelleen vain ‘lupaava pelaaja’. Myös Casillasin 9 miljoonan ja Diego Lopézin 300 000 euron kausipalkka tuli esille, kun Calderón kertoi kuinka vaikeaa on hallita pelaajistoa. Oikeastaan kaiken kruunasi kuitenkin seuraava lausahdus: “Pukuhuoneessa on paljon turhamaisuutta ja isoja egoja. He luulevat olevansa supertähtiä joiden ei tarvitse maksaa mistään mitään. Teillä [viitaten kuunteleviin yliopisto-opiskelijoihin] on kulttuuria ja sivistystä, ja yleisesti ottaen, heillä [pelaajilla] ei.”

Kun kaikki tämä levähti julkisuuteen, Calderón on jo pyydellyt tuhannesti anteeksi. Ei vaan taida riittää, mielenkiintoista on kuulla yleisön reaktio presidentin sanomisiin huomisessa kotiottelussa Betisiä vastaan.

Kesällä 2003 jalkapallomaailma huokaili ja ylisti David Beckhamin siirtymistä Real Madridiin, esittelytilausuus oli ennennäkemätön – kuin Oscar-gaala. Becksin aika rakastamassaan Manchester Unitedissa oli ohi ja uudet unelmat odottivat Espanjan auringon alla. Vaan niin sattui käymään, ettei Beckham saavuttanut Madridissa oikeastaan yhtään mitään, ei edes henkilökohtaisella tasolla, mitä tulee itse peliin.

Beckham oli Florentino Pérezin galáctico-ostos, paljolti poliittista peliä toimenpiteenään taloudelliset voitot. Beckham kieltämättä myi hyvin omia paitojaan ympäri maailmaa, mutta paitamyynnistä saadut rahat eivät lohduta niitä Real Madridin kannattajia, joille seuran menestys on tärkeämpää kuin se, että joukkueessa pelaa maailman tunnetuin jalkapalloilija ja roskamedioissa pyörivä englantilaiskomistus, joka ei osaa päättää hiusmalliaan.

Mutta ei pahalla, ei. Beckham on joskus ollut hyväkin pelaaja, suorastaan fantastinen, parhaina aikoinaan ManUssa mies oli pitelemätön ja lähetti nappikeskityksia ja tappavia vapaapotkuja. Taidot toki ovat yhä tallella, Beckhamin kosketus palloon on hyvin onnistuessaan täysin uniikki, mutta miehen muut henkilökohtaiset taidot eivät aivan ole riittäneet Espanjan kentillä. Espanjassa pelaaja – etenkin laitapelaaja – tarvitsee nopeutta ja harhauttelutekniikkaa, pelkällä hyvällä potkulla ja päättömällä juoksentelulla ei pärjää niin kuin ehkä Brittein saarilla.

Ei liene suuri yhteensattuma, että Beckhamin tulon jälkeen Real Madrid on voittanut vain Espanjan Supercupin vuoden 2003 alkusyksyllä. Beckhamin Madrid-uraan on mahtunut toki hetkittäisiä loiston hetkiä, esimerkiksi juuri hänen alkunsa valkoisessa paidassa, kun hän pelasi hurmiossa ja teki ensimmäisessä liigaottelussaan maalin Bernabéulla Real Betisiä vastaan. Enimmäkseen lontoolaissyntyneen englantilaisen esitykset ovat kuitenkin olleet kehnoja, jos katselemme kylmin silmin kokonaisuutta aina syksystä 2003 talveen 2007.

Ja niin siinä sitten kävi, että Beckhamin aika Madridissa on ohitse, taitaapa se olla jo Englannin maajoukkueessakin ohitse, sillä hyllytys Kolmessa Leijonassa tuli jo syksyllä. Beckham on ilmoittanut siirtyvänsä kauden jälkeen Yhdysvaltoihin, Los Angeles Galaxyn riveihin. Näin ollen spekuloinnit Madrid-jatkosopimuksesta voitiin (hyvin mielin) haudata ja samalla Fabio Capello ilmoitti jämäkästi (ja melko tylystikin), ettei Beckham enää pelaa Real Madridin paidassa, vaan pelkästään harjoittelee joukkueen mukana. Tämä tarkoittaa sitä, että Beckhamin ura jalkapalloilijana on käytännöllisesti katsoen ohi, sillä Amerikkaan lähtö tarkoittaa vain yhtä asiaa: jäähdyttelyä ja hodareiden syömistä. Näkemiin, herra Beckham! Ikävä ei tule.

Raúl vaihdettiin viikonlopun Zaragoza-ottelussa kentältä jo vartin kohdalla. Kapteeni loukkasi oikein jalkansa ja on sivussa näillä näkymin kolme viikkoa.

Myös Emersonilla on ongelmia oikein jalkansa kanssa ja brassi on sivussa kentältä noin kuukauden verran.

Lisäksi Gago loukkasi itseään ottelussa, mutta on alustavien tietojen mukaan pelikunnossa Betisiä vastaan.

Ja yleisön toivomuksesta listaa tämän hetken loukkaantumistilanteesta:

Guti (5-10 päivää)
Raul (3 viikkoa)
Roberto Carlos (kuukausi)
Emerson (kuukausi)
Cicinho (4-5 kuukautta)
Marcelo (6 kuukautta)
——————
Ronaldo ja Cassano

Real Madrid otti sunnuntaina tärkeän voiton Zaragozasta voittamalla aragonialaiset van Nistelrooyn maalilla. Kolme viimeistä peliä sekä voitoitta että maaleitta pelannut Madrid pelasi edellisiin otteluihin verrattuna kuin eri joukkue, ja paranteli asemiaan mestaruustaistelussa pahimpien kilpakumppaneiden jäädessä pisteittä omissa otteluissaan. Voitto helpotti myös hieman valmentaja Capellon tilannetta, sillä tappiolla potkut olisivat voineet olla jo hyvinkin lähellä.

Real Madridin avauskokoonpanossa oli tapahtunut kauden aikaisempiin liigapeleihin verrattuna hyvin paljon muutoksia. Uudet tulokkaat Gago ja Higuin tekivät debyyttinsä Santiago Bernabeulla ja Diarra oli avauksessa Emersonin tilalla. Loukkaantumisten ja pelikieltojen vuoksi Cannavaron toppariparina pelasi Helguera, Raul Bravo otti puolustuksen vasemman laidan paikan ja liigadebyyttinsä tehnyt oma kasvatti Miguel Torres pelasi oikealla.

Ottelu alkoi Madridin voimakkaalla painostuksella, mutta oikeasti vaarallisia maalipaikkoja ei silti syntynyt. Kapteeni Raúl jouduttiin vaihtamaan Robinhoon jo vartin pelin jälkeen loukkaantumisen takia. Pitkä maaliton kausi päättyi vihdoin ensimmäisen jakson lopulla, kun Gonzalo Higuain sai pallon kulman jälkitilanteessa ja syötti täysin vapaana maalin edessä odotelleelle van Nistelrooylle joka laittoi pelivälineen varmasti tyhjään maaliin.

Pelin edetessä Zaragoza pääsi yhä paremmin otteluun mukaan, mutta se ei silti onnistunut maalipaikkojen luonnissa. Madridin peli alkoi puolestaan hiukan hajota toisella jaksolla, erityisesti De la Redin tullessa Reyesin tilalle. Paikkoja valkoiset onnistuivat silti luomaan enemmän kuin ensimmäisellä jaksolla. Ennen vaihtoa Higuain oli syöttää Reyesin kasvokkain entisen Real Madrid-maalivahdin Cesarin kanssa, mutta hyvän pelin pelannut andalusialainen ei syystä tai toisesta saanut palloa matkaansa ja tilanne kuivui kokoon. De la Red puolestaan syötettiin oikeastaan heti kentälle tultuaan maalipaikkaan, mutta Cesar onnistui torjumaan vedon. Myöhemmin vielä Robinho nousi hyvin ja laukoi hiukan ohi maalin takanurkasta. Vaihtojen myötä myös Zaragoza sai hiukan tolkkua hyökkäyspeliinsä ja viisi minuuttia ennen loppua Casillasin maalin tolpat kolisivatkin. Tätä lähemmäs maalia ei toisella jaksolla kuitenkaan päästy, ja pisteet jäivät pääkaupunkiin.

Varsinkin Madridin uudet pelaajat vakuuttivat ottelussa. Keskikentällä aktiivisesti itseään pelattavaksi tehnyt ja hienon pelin pelannut Gago näytti miksi häntä kotimaassaan on tituleerattu uudeksi Redondoksi. Gagon parina pelannut Diarra oli myös hyvä, osoittaen kuuluvansa kentälle selvästi ennen Emersonia. Higuain teki kärjessä ahkerasti töitä, syötti maalin ja oli syöttää Reyesin maalintekoon. Reyes kuului selkeästi kentän parhaimpiin pelaajiin pitäen hyvin palloa ja pelaten hyvin pirteästi. Hiukan yllättäen puolustuksen laidat, jotka olivat etukäteen suurin kysymysmerkki Madridin avauksessa, pelasivat hienon pelin. Raul Bravo pelasi puolustuksessa loistavaa peliä ja katkoa Zaragozan hyökkäyksiä. Oikealla puolella nuori Torres selvisi myös tehtävästään virheittä pelaten hyvää peruspeliä.

Real Madrid 1
1-0. Van Nistelrooy (min. 42.)

Zaragoza 0

1. Real Madrid: Iker Casillas; Torres, Helguera, Cannavaro, Raúl Bravo; Gago, Diarra; Raúl (Robinho, min. 14), Higuaín, Reyes (De la Red, min.66); Van Nistelrooy
0. Real Zaragoza: César; Piqué, Sergio, Gabi Milito, Juanfran; D’Alessandro (Oscar, min.66), Zapater, Celades (Movilla, min. 54), Aimar; Ewerthon (Sergio García, min. 54) y Diego Milito.

Seuraavaksi Madrid kohtaa Copa del Reyn toisessa osaottelussa Betisin kotonaan. Ensimmäinen kohtaaminen Sevillassa päättyi maalittomaan tasapeliin. Liigassa seuraavana on edessä vieraspeli Mallorcaa vastaan.