Katselen puhtaan valkoista pelipaitaa, se miltei hohtaa synkän huoneen vaatimattomassa valossa; menestyksen ja ihmismieleltä tuntemattoman suuruuden tomu valuu paidan helmoista kylmälle lattialle, puiselle parketille. Valkoisen paidan, la camiseta blancan, vasemman rinnan puolella, aivan sydämen – corazónin – kohdalla, on yksi maailman tunnetuimmista urheilulogoista; kunnioitettu vaakunamme, rakastettu symbolimme. Oikealla puolella on paidan valmistajan tunnus, viimeiset vuodet se on ollut saksalainen Adidas. Paita on täysin mainokseton, se on Real Madridin centenario- eli satavuotisjuhlapaita kaudelta 2001-2002. Ensi viikolla, kuudes maaliskuuta vuonna 2007 Real Madrid Club de Fútbol täyttää komeat 105 vuotta, vaikka seura ei varsinaisesti tuolla nimellä ole toiminut 105 vuotta; madridistojen jalkapalloilulliseen yleissivistykseen kuuluu tietää, että ennen vuotta 1920 Real Madrid tunnettiin yksinkertaisella nimellä: Madrid FC.

Olisivatko herrat Padrós ja Julián Palacios voineet vuonna 1902 aavistaakaan, kuinka suuri merkitys heidän perustamalla seurallaan tulisi olemaan kaikkien näiden vuosien saatossa? Real Madrid on ollut jo vuosikymmenet erittäin suuri ja tärkeä asia miljoonille ihmisille eri puolella Tellusta. Seuralla on ollut suuri merkitys monissa muissakin asioissa kuin vain urheilullisissa seikoissa ja aina kun puhuu Real Madridista, puhuu samalla myös jonkin verran koko Espanjan historiasta ja aina kun yrittää ymmärtää Real Madridin historiaa, tulee ymmärtää myös Espanjan historiaa. Samoin kuin Madrid on kaikista Espanjan kaupungeista espanjalaisin (ainakin kirjailija Ernest Hemingwayn mukaan) niin Real Madrid on kaikista espanjalaisseuroista espanjalaisin.

Heti Madrid FC:n perustamisesta lähtien seuran toiminnasta on heijastunut suuri kunnianhimo ja suurten asioiden saavuttamisen tinkimätön halu, menestyksen päättymätön himo. Real Madridin historian suurimmat uroteot tunnetaan; jokainen jalkapallosivistynyt henkilö tuntee nuo teot, vaikkei edes olisi madridista. Real Madrid oli merkittävä tekijä ja äänennostattaja siinä, että kilpailu Euroopan cupista perustettiin. Seura otti heti isännän elkeet vuonna 1956, ja tarttui kilpailuun kaikilla kynsillään ja hampaillaan: viisi perättäistä Euroopan mestaruutta! Unohtumattoman Glasgow’n loppuottelun jälkeen vaikutti jo siltä, että Madridin nälkä menestykseen on täysin kyltymätön ja että kyseessä täytyy olla yksinkertaisesti voittamaton joukkue, rautainen seura ja maailman parhaat pelaajat; ja niin asia myös oli, se ei ollut pelkkää illuusiota, mutta mestarina ei tietenkään voi elää ikuisesti.

Enimmäkseen Real Madridin historiaan mahtuu kirkkautta ja menestystä. Seuran alkutaipale oli hieman kivikkoinen, eihän Madrid FC meinannut ensin millään voittaa edes Espanjan mestaruutta, mutta sittemmin kansallisia mestaruuksia on kertynyt tilille kaksikymmentäyhdeksän. Merkittävimpiä rooleja Madridin historiassa ovat näytelleet kaksi todellista ”herra Real Madridia”: Santiago Bernabéu ja Alfredo di Stéfano. Bernabéu osasi kasata unelmien joukkueen ja luoda Real Madridista todellisen kultakaivoksen. Alfredo di Stéfano oli tuon kaivoksen kirkkain kimpale, jota edelleen yleisesti pidetään kaikkien aikojen parhaana Real Madridissa pelanneena pelaajana. Di Stéfano ei kuitenkaan jäänyt vain hyväksi Real Madridin pelaajaksi, vaan on myös valmentanut seuraa ja toiminut viimeiset vuodet kunnianpuheenjohtajana ollen aina mukana uusien pelaajien esittelytilaisuuksissa.

Entinen Real Madridin presidentti, galáctico-aikakauden hallitsija, Florentino Pérez on yltiöromanttisen osuvasti todennut, että Real Madrid on ”universaali tunne”. Voisiko sen paremmin sanoa? Ei sitä ainakaan yksinkertaisemmin voisi sanoa. Real Madrid on FC Barcelonan tavoin más que un club, sillä Real Madrid on universaali tunne. Real Madrid on jättiläismäinen valkoisuus, ylivertainen kuninkaallisuus. Real Madrid on el espíritu de Juanito. Real Madrid on yksitoista miestä suuren stadionin kentällä. Real Madrid on Kastilia ja Espanja, se on maailman jokaiseen kolkkaan ulottuva kuiske utopistisesta ajatusmallista, jossa päätähtenä on valkoinen, tahraton seinä, seinän edessä pallo ja yksi suuri pelaaja takanaan yleisön korviahuumaava kannustusmyrsky.

Hala Madrid por siempre. La historia continua…

Viimeisimmissä siirtoikkunoiden aukioloajoissa on Espanjan liigaan siirtynyt lupaavia eteläamerikkalaisia pelaajia. Heitä ovat muun muassa Matias Fernández, Kun Agüero ja Fernando Gago. Myös Gonzalo Higuaín voidaan lukea huippulupaukseksi ja miehellä on ikää vasta yhdeksäntoista vuotta; koko tulevaisuus edessä ja jo nyt hän saa kunnian pelata käytännössä korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Ranskassa 10. päivä joulukuuta vuonna 1987 syntynyt Higuaín nousi suuren yleisön tietoisuuteen lokakuussa 2006, kun hän iski River Platen paidassa kaksi maalia Boca Juniorsia vastaan. Hieno suoritus nuorelta sälliltä noin suuressa ottelussa, el Superclásicossa! Siitä lähtien argentiinalaiset ovat povanneet miehelle suurta tulevaisuutta.

Higuaín siirtyi Real Madridiin yhdessä Boca Juniorsin Fernando Gagon kanssa ja lauantain ottelussa Atléticoa vastaan Higuaín teki ensimmäisen maalinsa valkoisessa paidassa. Nuorukainen pääsi nokittain maanmiehensä, Atléticon maalivahdin Leo Francon kanssa, ja nosti pallon hallitusti verkon perukoille. Haastattelussa kysyttäessä Higuaín myönsi harkinneensa maalivahdin kiertämistä, mutta koska sellainen ei ollut onnistunut vielä aiemmissa yrityksissä, hän teki ratkaisunsa suoralla vedolla ilman tyylittelyjä. Vapautunut tuuletus kertoi omaa kieltään Higuaínin tuntemuksista – hän oli vihdoin onnistunut ja vieläpä paikallisottelussa.

Argentiinasta tulee koko ajan hyviä pelaajia, mutta Higuaínista voi kasvaa jotain erityistä. On tietysti vielä aivan liian aikaista ryhtyä toden teolla spekuloimaan Higuaínin tulevaisuutta, mutta nuorukaisen otteissa on selkeästi jotain samaa kuin Jorge Valdanossa, entisessä Real Madridin argentiinalaispelaajassa ja vuoden 1986 maailmanmestarissa. Higuaín ei ole vielä aivan päässyt kunnolliseen rytmiin Espanjan kovatasoisilla kentillä, mutta aika tehnee tehtävänsä ja kokemuksen myötä taidot karttuvat ja jo olemassa olevat taidot pääset esille maalien merkeissä. On hienoa, että Real Madridilla on Higuaínin kaltainen pelaaja ja on hienoa, että Gonzalo viimein onnistui maalinteossa.

Real Madrid ja Atlético de Madrid pelasivat kuuman paikalliskamppailunsa, el gran derbi madrileñon, ja tulos oli sama kuin syksyllä: 1-1. Atléticon maalin viimeisteli edellisessä kirjoituksessa arvostelemani Fernando Torres ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut joutui syömään sanansa.

Torres siis iski ensimmäisen maalinsa Real Madridia vastaan, mutta myös Valkoisten maalintekijä oli historiallinen, sillä Gonzálo Higuaínin tasoitusosuma toisella puoliajalla oli nuorelle argentiinalaishyökkääjälle uran ensimmäinen Real Madridin paidassa. Nappisyötön maaliin antoi ensimmäisen puoliajan jälkeen Reyesiin vaihdettu Antonio Cassano, joka teki paluunsa kokoonpanoon pitkän tauon jälkeen, minkä syy jäänee ikusiksi ajoiksi enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.

Vicente Calderónin illassa nähtiin kaksi hieman eriskummallista vaihtoa, kummatkin tietysti Fabio Capellolta, joka todennäköisesti tulee espanjalaislehdistössä kommentoimaan ottelua onnistuneena ja tasapeliä Real Madridin kannalta hyvänä tuloksena. Gagon vaihtaminen Diarrán ei tuonut kentälle mitään uutta ja vanha Émerson jäi keikaroimaan keskialueelle. Missä järki, Capello? Robinhoa ei kentällä näkynyt, vaan Capello tunki kentälle Marcelon, jonka rooli jäi hieman kysymysmerkiksi – valitettavasti kiinankielisestä nettistream-selostuksestakaan ei ota mitään tolkkua, jos herrat sattuivat kommentoimaan uutta peliryhmitelmää. Ehkä Capellolla oli selvänäkijän kykyjä, koska Fabio Cannavaro ajettiin ulos toisen keltaisen korttinsa kautta. Diarránkin kohdalla keltainen lappunen merkitsi sitä, ettei malilainen pelaa seuraavassa ottelussa. Don Fabion saunakaveri Émerson siis jatkanee yhä avauksessa.

Kiitos yhdestä pisteestä kuuluu kuitenkin Iker Casillasille, joka esitti muutaman loisteliaan pelastuksen. Kun muut Real Madridin pelaajat keskittyivät lähinnä käsien levittelyyn, niin Ikerman loi omiinsa uskoa ja taisteli koko ruuminsa ja sielunsa voimillaan camiseta blancan puolesta. Gracias, Casillas!

Ja vielä ottelun merkityksestä ja siitä ainoasta pisteestä: ottelun alussa näytti kuninkaallisten kannalta erittäin tukalalta, sen verran oli vierasjoukkueen peli solmussa Atléticon painostaessa. Tasapeliin voi olla ja pitääkin olla tyytyväinen, mutta Madrid hakee aina voittoa ja siinä mielessä kannattajien pettyneen mielialan ymmärtää… paitsi ehkä kunnianarvoisa don Fabio ei sitä ymmärrä.

Seuraava tasapeliottelun uhri on Getafe!

Lauantaina on jälleen se hetki kaudesta, jolloin Real Madrid pelaa Vicente Calderónilla Atlético de Madridia vastaan. Atlético on viime vuosina ollut säälittävä vastus kotikentällään, sillä kaksi viimeisintä ottelua Calderónilla el Real on vienyt nimiinsä puhtaasti 3-0. Tällä kaudella seurojen ensimmäinen kamppailu Chamartínilla päättyi 1-1-tasatulokseen, patjantekijäin maalin teki ex-valenciano Mista ja kotijoukkueen täysosumasta vastasi Raúl.

Atléticon ykköshyökkääjänä häärii Espanjan yliarvostetuin pelaaja. Hänen nimensä on tietysti Fernando Torres. Nuorukaisella on käsivarressaan oma nimensä kirjailija J.R.R. Tolkienin haltiakirjaimistolla, mutta edes tolkiaaninen enne tai mystiikka ei riitä tuomaan Torresille tarpeeksi sähäkkyyttä otteluissa Real Madridia vastaan. Toiseen käsivarteen on tatuoitu Torresin pelinumero – 9. Ihoon kirjailtu lukukaan ei riitä tuomaan tarpeeksi taitoa otteluissa Real Madridia vastaan. Fernando Torres, ihme kyllä, ei ole vielä ikinä onnistunut maalinteossa Real Madridia vastaan, eikä todennäköisesti tee maalia tulevanakaan lauantaina. Voin tietysti olla täysin väärässä ja olen valmis syömään tuomitsevat sanani, mutta Torresin epäonnistuminen on jälleen todennäköistä.

Torresista – punavalkoisten kapteenista – Valkoisten kapteeniin, Raúliin. Herra González on nimittäin tällä kaudella onnistunut suurissa ja tärkeissä otteluissa ja se on osoitus siitä, että Raúl ei ole vielä mikään turhake ja ylijäämä jostain entisajan Real Madridista, vaikka niin jotkut rääväsuut kehtaavat väittää. Raúl, joka on Atléticon kannattaja (tai ainakin hänen vanhempansa kannustavat Atléticoa) on tehnyt maalin tällä kaudella Atléticon lisäksi Barcelonaa, Valenciaa ja Bayern Müncheniä vastaan – onnistunut siis suurissa ja tärkeissä otteluissa.

Vaan mitä voi tämän kertaiselta pääkaupungin derbyltä odottaa? Atlético on levännyt koko viikon tappiollisen Sevilla-ottelun jälkeen ja Real Madrid voitti Bayernin 3-2. Kannattajan näkökulmasta voi Calderónin presidentöimä seura Calderónille lähteä jopa melko luottavaisin mielin, koska valkoinen miehistö syttyy aivan varmasti paikallisottelussa. Tietysti saattaa hyvinkin olla, että Atlético on kotiyleisönsä edessä hieman enemmän niskan päällä, mutta makoisintahan olisi juuri se, että kuninkaalliset iskisivät jälleen vastaiskuista ja jättäisivät Torresin maalisarakkeen nollille; otra vez, otra vez.

Kuka olisi oikeasti uskonut, että Real Madrid ja Bayern München pelaavat ottelun, jossa pallo isketään verkon perukoille peräti viisi kertaa? Melko harva, sanoisin. Niin kuitenkin kävi, että Santiago Bernabéun yleisö sai todistaa hienon jalkapallo-ottelun, joka tosin hieman lässähti toisen puoliajan aikana, kun Fabio Capello otti taktiikakseen peruuttelun, mikä sittemmin kostautui inhottavasti vain pari minuuttia ennen loppuvihellystä.

Ensimmäinen maali loi jopa pientä epäuskoa. Menikö pallo todellakin maaliin? Iskikö Raúl? Kyllä! Madrid johti 1-0! Paluu maan pinnalle tapahtui 23. peliminuutilla, kun tasoittajana toimi Lucio. Monen mieleen, ainakin allekirjoittaneen, nousi kevät 2002 ja CL-loppuottelu, jossa Lucio toimi Leverkusenin tasoitusmaalin iskijänä Madridia vastaan.

Ja sitten tuli 2-1 – Helguera! Ei, ei sittenkään Iván, vaan jälleen itse el Capitán, suurten otteluiden mies: Raúl González Blanco; hän teki maalin hiuksillaan. Suurin kunnia kuitenkin Helgueralle. Ruud van Nistelrooyn maalin jälkeen Bayern oli jo sängyssä ja odotti lopullista hyvän yön toivotusta, koska Real Madrid antoi saksalaisille isän kädestä – kovaa ja korkealta, hurmoksellisesti kotiyleisön tuki takanaan.

Mark van Bommelista teki tilanteen Madridin kannalta erittäin tukalaksi. Toisesta osaottelusta saattaa hyvinkin tulla Valkoisten täysimittainen puolustustaistelu, mutta jo sellaisen ajatteleminen olisi käytännössä itsemurha. Tuleen ei voi jäädä makaamaan, koska Bayernin tasoinen vihollinen kotonaan iskisi väkisinkin jossain vaiheessa. Toivottavasti Capello ymmärtäisi tämän seikan, jos ylipäätään tuolloin on enää Madridin peräsimessä, huhuja kun on vaikka virallisia tiedotteita julkaistaankin.

Hala Madrid!

Tänään Real Madrid kohtaa Bayern Münchenin, eikä allekirjoittaneella ole kovinkaan suuria odotuksia tuosta ottelusta edes yleisellä tasolla, koska kummatkin seurat ovat tällä hetkellä henkisesti pohjamudissa ja pelilliset ongelmat ovat kurjaa katsottavaa. Joka tapauksessa ottelua voi odottaa innolla ja jännityksellä, mutta liikoja ei sovi ollenkaan odottaa. Toivottavasti olen väärässä ja toivottavasti Madrid pöllyttäisi nahkahousuja oikein kunnolla – 3-0 olisi ihan hyvä lähtökohta toista osaottelua ajatellen, todennäköisin voitto kuitenkin 1-0, mutta kaikkein todennäköisimpänä tuloksena voitaneen pitää maalitonta tasapeliä… silläkin uhalla, että Madrid juuri pelasi sellaisen lauantaina.

Eilen kiiri eetteriin huhu, jonka mukaan Fabio Capello olisi eroamassa Real Madridin peräsimestä Bayern-ottelun jälkeen. Huhussa ei ollut perää (seuran tiedottaja kiisti huhut), vaikka jotkut madridistat jo pelkkä huhu tuollaisesta sai hyvälle tuulelle. Vaan ei, Capello on yhä enemmän todennäköisemmin casa blancassa kauden loppuun saakka, kunnes jättää tehtävän jollekulle muulle.

Mutta ne Capellon lupaukset. Italialainen on nimittäin sanonut, että Antonio Cassano tulee vielä tekemään paluunsa Real Madridin paidassa. Ja sitten ne syytökset: jälleen Capello on (Mijatovicin ohella) syyttelemässä erotuomareita vääristä tuomioista, jotka tuntuvat olevan aina Madridia vastaan. Itse en nähnyt esimerkiksi Betis-ottelun tuomaroinnissa suurempaa vikaa, koska kentällä oli yksi Espanjan tasokkaimmista oikeudenjakajista ja Beckhamin punainen kortti oli täysin ansaittu. Capellon tulisi luopua jokaisen pelikierroksen jälkeisistä kommenteistaan tuomareita kohtaan, koska vika on nimenomaan syyttäjässä – Fabio Capellossa, joka ei saa mitään aikaan maailman mahtavimman seuran päävalmentajana.

Ja sitten vielä hiukan katseita vielä Bayern-ottelua varten. Ramos ja Diarrá ovat siis poissa vammojensa vuoksi ja avauskokoonpanon arvioinnissa urheilulehti Marca on päätynyt seuraavaan nimilistaan: Casillas; Torres, Helguera, Cannavaro, R. Carlos; Gago, Beckham, Raúl, Guti, Reyes; van Nistelrooy. Saa nähdä osuuko arvio kohdalleen…

Nyt vain odottelemaan iltaa ja suoraa kuvayhteyttä estadio Santiago Bernabéulle, missä Tapio Suomisen samettinen ääni taustatukenaan Martti Kuusela johdattaa meidät kahden väsyneen jättiläisen odotettuun kamppailuun. Así, así, así…

Real Madrid on nykyään täysin erilainen kuin se Real Madrid, joka on ihastuttanut ja vihastuttanut ihmisiä vuosikymmenten ajan. Nykyisin Real Madridista ei nimittäin voi puhua hymähtämättä ivallisesti, piti seurasta tai ei, koska nykyinen tilanne Valkoisessa Talossa on surkuhupaisa; Santiago Bernabéukaan ei ole enää pelottava paikka vastustajalle, koska kotijoukkueen pelaaminen on täysin vailla asennetta. Real Madrid on juuri nyt synonyymi tuskalle ja suurelle saamattomuudelle.

Surkuhupaisuus johtuu tietenkin uskomattomista maalinteko-ongelmista. Syyttävä sormi osoittaa Fabio Capelloa, joka ei ole saanut Madridin peräsimessä yhtään hyvää tekoa aikaan, varsinkin jos katselee kokonaisuutta.

Eilinen 0-0-tasapeli Real Betisiä vastaan oli Madridilta toinen perättäinen kotiottelu ilman tehtyä maalia. Viimeksi Madrid teki enemmän kuin yhden maalin Bernabéulla kolmas päivä joulukuuta 2006, kun Athletic Club Bilbao kaatui 2-1 Ronaldon ja Roberto Carlosin osumilla. Sen jälkeen on kotona sujunut seuraavasti:

RMA – Recreativo: 0-3
RMA – Zaragoza: 1-0
RMA – Betis: 1-1
RMA – Levante: 0-1
RMA – Betis: 0-0

Real Madrid ei yksinkertaisesti osaa tehdä maaleja. Asiasta on muodostunut selkään norsun kokoinen apina, joka ei millään tahdo lähteä pois. Viikko sitten San Sebástianissa apinan toinen käsi sentään irrottautui hetkeksi, mutta tarrasi takaisin niskasta kiinni eilen Betis-ottelussa.

Los Blancosilla on riittävästi maalintekoon kykeneviä pelaajia: van Nistelrooy, Higuaín, Raúl, Robinho, Reyes, Guti… mutta viimeistely ei onnistu, koska kunnollisia paikkojakaan ei onnistuta luomaan. Madridin peli ei ulotu edes näennäiseen  hyökkäyspainostukseen, jossa pallo pyörisi vastustajan puolustuslinjan edessä pitkiä aikoja. Ja kun vastahyökkäyksetkään eivät onnistu niin lohduton yhtälö on valmis: mikään ei onnistu ja kriisi maalinteon suhteen syvenee entisestään.

Tiistaina Real Madrid jatkaa CL-kauttaan, kun neljännesvälierien ensimmäisessä osaottelussa vastaan asettuu toinen kriisistä kärsivä suurseura, saksalainen Bayern München.

Real Madridin viime viikkoinen pelillinen poikkeus eli maalinteko ei ollut päiväjärjestyksessä mukana kotiottelussa Real Betisiä vastaan. Maalinteko-ongelmat jatkuvat edelleen ja pelillisesti Madridin esitys oli jo totuttuun tapaan surkea. Vaikeaa, on se vain niin hirveän vaikeaa…

Real Madridin pelilliset ongelmat kohdistuivat jälleen merkittävään seikkaan siinä, että keskiviivan ylityksen jälkeen pelaamisesta puuttui kaikki mielikuvitus, luovuus ja kunnollinen yrittäminen. Totuuden katsominen silmiin on vielä surullisempaa siinä mielessä, ettei Betis edes pelannut mitenkään huippuottelua itsekään. Varsin huonotasoinen esitys siis kummaltakin joukkueelta Santiago Bernabéun nurmella, jonka yleisö sai taas loppuvihellyksen tultua heilutella valkoisia nenäliinoja suuren tyytymättömyytensä merkiksi. Otra pañolada, niin kuin urheilulehti Marca osuvasti otsikoi.

Valkoisten pelaajistosta pirteimmin esiintyi Sergio Ramos ja yhdessä vaiheessa vaikutti jopa siltä, että Ramos pelaisi pikemminkin hyökkääjänä kuin puolustajana. Muutoin Madridin pelaajien esityksiä ei voi kehua. Diarraa ei kokoonpanossa ollut pienen loukkaantumisensa takia ja Marcelo teki debyyttinsä, kun hänet vaihdettiin Ramosiin tämän saatua jonkin asteisen vamman itselleen. Madridin kokoonpano paperilla oli seuraava:

—————Casillas

Ramos—Helguera—Cannavaro—Torres

———Émerson—Gago

Beckham—Guti—Robinho

———van Nistelrooy

Ensimmäisen puoliajan jälkeen varoituksen itselleen hankkinut Fernando Gago vaihdettiin Raúliin ja vaihto toi omalta osaltaan hiukan enemmän yrittämistä hyökkäyspeliin. Capello teki myös antitaktisen ratkaisun vaihtamalla Robinhon Reyesiin, joka tosin pelasi hieman pirteämmin kuin viikolla peliajastaan valittanut brasilialainen. Paras maalintekopaikka siunaantui toisella puoliajalla Ruud van Nistelrooylle, jonka ohjaus kuitenkin päätyi vain ylähirteen.

David Beckham nousi tässäkin ottelussa otsikoihin, muttei suinkaan maalilla kuin viikko sitten, vaan punaisella kortilla. Ulosajo oli suuren turhautumisen summa ja tyytymätön yleisö antoi arvostuksensa aplodien muodossa raivokkaalle englantilaiselle, joka häipyi kentältä puolisen minuuttia ennen muita pelaajia.

Onkohan Capellon aika sittenkin jo nyt ohi Real Madridissa? Miten toimii presidentti Calderón? Lohtuna mainittakoon, että tiistainen CL-vastustaja Bayern München ei esiintynyt tänään yhtään sen paremmin kuin Madrid, sillä nahkahousut hävisivät vieraissa Aachenille 1-0.

Ja lopuksi statistiikkaa…

- Pallonhallintaprosentti: 59 % – 41 %

- Laukaukset: 18-18

- Rikkeet: 21-22

- Varoitukset: 5-6

- Ulosajot: 1-0

Real Madrid: Casillas; Helguera, Cannavaro, Torres, Ramos (Marcelo ’74); Émerson, Gago (Raúl ’46), Guti, Beckham, Robinho (Reyes ’62); van Nistelrooy.
Real Betis: Doblas; Melli, Nano, Fernando Vega; Ilic (Isidro ’86), Miguel Ángel, Juande, Pancarte, Capi (Rivera ’46), Sobis; Fernando (Robert ’64).
Tuomari: César Muñiz Fernández. Keltaiset kortit: Juande, Sobis, Nano, Gago, Ramos, Guti. Punainen kortti: Beckham (’90+3).

Lauantaina, 17. päivä, Real Madrid kohtaa kauden 2006-2007 Espanjan liigan 23. kierroksen ottelussa kotonaan, Santiago Bernabéulla, sevillalaisen Real Betisin.

Real Madridilla on viikonloppuna kalavelkoja maksettavanaan, sillä juuri Betis oli se, joka pudotti Valkoiset tammikuun puolella tämän kauden Copa del Reystä: ensimmäinen osaottelu Sevillassa oli päättynyt maalittomana ja toisessa ottelussa Bernabéulla Betis porhalsi jatkoon Danin tekemän vierasmaalin turvin. Kotijoukkueen maalin oli iskenyt Robinho. Seurojen ensimmäisessä liigakamppailussa tällä kaudella päädyttiin Madridin niukkaan 0-1-vierasvoittoon, maalista vastasi Mahamadou Diarra.

Viime kierroksella Real Madrid onnistui ottamaan elintärkeän voiton Anoetalla Real Sociedadia vastaan. Maalinteko-ongelmat lievenivät entisen ManU-kaksikon, David Beckhamin ja Ruud van Nistelrooyn osumilla, kun kolme pistettä matkasivat pääkaupunkiin 1-2-lopputuloksen siivittämänä; pelillisestikin Madrid osoitti hieman parempia esityksiä kuin tappio-ottelussa Levantea vastaan. Betis sitä vastoin pelasi kuuman ja kiihkeän paikallisottelun Sevillaa vastaan. Peli päättyi 0-0, vaikka Betisin brassikärki Robertilla olikin tilaisuus tehdä täysosuma pilkulta ottelun alkuminuuteilla – pallo kuitenkin suuntautui reilusti yli Andrés Palopin vartioiman maalin. Derbyn jälkipuinti ei kuitenkaan ole jäänyt kentällä tapahtuneisiin asioihin, vaan etenkin seurojen johtokuntien keskinäiseen tönimiseen stadionin palco de honorissa.

Centenariota eli satavuotisjuhlakauttaan pelaava Real Betis on tällä kaudella esiintynyt kentillä pääsääntöisesti surkeasti (paljon kertoo esimerkiksi se, että kauden kymmenestä ensimmäisestä ottelusta Betis saalisti vain seitsemän pistettä), mutta kun värikäs ranskalainen, Luis Fernández saapui Manuel Luis de Loperan tykö, on joukkueen peliesitys muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan; siitä huolimatta Betisin sijoitus sarjataulukossa on vasta viidestoista. Los Verdiblancosin suurimpia ongelmia ovat olleet pelaajamateriaalin kapeus ja ennen kaikkea maalinteko – Robertilta näyttäisi puuttuvan tappava huippuhyökkääjän tehokkuus ja kokenut Assunção ei ole osunut pitkiin aikoihin vapaapotkuistaan.

Real Madridin kokoonpanoa ennakoidessa ja arvellessa täytynee ottaa huomioon seuraavana tiistaina pelattava UCL-ottelu Bayern Müncheniä vastaan, vaikka tuskin Fabio Capellolla on varaa lähteä pienimmällekään säästelylinjalle. Roberto Carlos on tehnyt paluun joukkueen yhteisiin harjoituksiin ja espanjalaismedia on uumoillut, että brassi tekisi paluunsa vasta saksalaisia vastaan, eikä Betis-ottelussa. Mitään suuria muutoksia on Capellolta tuskin odotettavissa, vaikkakin keskikentän muodostumista voi odottaa jonkinmoisella jännityksellä – koostumus saattaa kuitenkin olla hyvinkin samanlainen kuin Real Sociedadia vastaan, mutta tuskinpa Émersonia nähdään avauksessa Gagon parina. Toivottavaa olisi, että Capello älyäisi laittaa keskikentälle enemmän nopeutta.

Ottelun päätuomarina toimii César Muñiz Fernández. Tällä kaudella 36-vuotias oikeudenjakaja on viheltänyt Primerassa kymmenen ottelua, joista kuusi on päättynyt kotijoukkueen voittoon, yksi tasapeliin ja kolme vierasjoukkueen voittoon. Korttikeskiarvo on 6,3 ja rangaistuspotkuja Fernández on viheltänyt kaksi, kummatkin kotijoukkueelle.

Real Madridin oma kasvatti ja ykkösmaalivahti Iker Casillas pelasi keskiviikkona 66. A-maaottelunsa Espanjan maalin suulla Manchesterissa. Ottelun Englantia vastaan voitti Espanja FC Barcelonassa pelaavan Andrés Iniestan hienolla maalilla. Samalla Casillas nousi maaottelutilastossa entisen Real Madrid –pelaajan, Míchelin rinnalle. Lähiulottuvilla edellä ovat vielä Arconada (68 maaottelua) ja Butragueño (69 maaottelua). Raúl on maaottelutilastossa toisena (102) ja tilastoa johtaa baskilegenda Andoni Zubizarreta (126).

Casillas nousi suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään keväällä 2002, jolloin hän tuli kentälle CL-loppuottelussa, tuolloinen Madridin ykkösveskari César kun loukkaantui kesken finaalin. Viimeisten minuuttien huikeilla torjunnoillaan Casillas varmisti Madridille Euroopan mestaruuden ja pelasi kesällä Japanin ja Etelä-Korean MM-kisoissa – tuolloinkin hän sai tilaisuutensa toisen maalivahdin loukkaantumisen takia: Kukapa ei unohtaisi Santiago Cañizaresin (niin ikään Madrid-kasvatti, mutta pitkäaikainen Valencian nykylegenda) hajuvesisekoilua ja jalan katkennutta jännettä?

Ikermanista on nykyään vaikeaa mainita mitään suurempia heikkouksia. ”Pyhä Iker” on kypsynyt ajan myötä arvostetuksi maalivahdiksi ja monet ovat pitäneet häntä viimeisen parin vuoden ajan jopa maailman parhaana veräjänvartijana. Hän on myös ollut viime kaudet ainoa Real Madridin pelaaja, joka on säilyttänyt oman huipputasonsa ottelusta toiseen. Casillasille sattuu hyvin harvoin suuria virheitä, jos virheitä laisinkaan. Mitenkään suurikokoinen ja ulottuva Casillas ei kuitenkaan ole, mutta tämä seikka paikkaantuu hyvin nopeudella ja määrätietoisuudella – Casillas osaa pelata aina fiksusti eikä ota riskejä.

Casillas on vasta 25-vuotias, mutta hän on jo saavuttanut ja nähnyt paljon. Häntä voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen espanjalaismaalivahdeista ja hänet voi mukisematta nostaa samaan arvostettuun kastiin Zamoran, Zubizarretan, Arconadan ja Cañizaresin kanssa.