Real Madridin urheilutoimenjohtaja Predrag ”Pedja” Mijatovic on luottavainen puhuttaessa seuran tulevista pelaajahankinnoista. Varsinkin AC Milanin tähtibrassin Kakán kohdalla Mijatovic kommentoi El País –lehdelle: ”Olen vakuuttunut siitä, että ennemmin tai myöhemmin Kaká pukee ylleen Real Madridin paidan.”

Tuntuu siltä, että Mijatovicilla ja presidentti Ramón Calderónilla on jo melko selkeät linjaukset tulevasta kesästä. Urheilulehti Marca otsikoi eilisellä etusivullaan Madridin mahdollisista suurkaupoista, mutta tällainen mediasirkus on ollut oikeastaan jokakeväinen perinne Castellanalla. Huhut ainakin tietävät kertoa, että Real Madrid tulisi panostamaan uusien pelaajien hankkimiseen yli 100 miljoonaa euroa ja että seura olisi tosissaan sekä Kakán että Cristiano Ronaldon perässä. Olisiko seurajohto tekemässä kaikkensa toteuttaakseen kannattajien märät unet?

On toki ymmärrettävää, että valmennusasioista puhuttaessa seuran johtokunta pitää paljon matalampaa profiilia, mutta sellainen olettamus, että Calderónilla ja Mijatovicilla on jo tiedossa ensi kauden päävalmentaja tuskin on hirveästi väärillä poluilla. Kaikki merkit ovat jo viimeiset pari kuukautta viitanneet vahvasti siihen, että Fabio Capellon korvaajaksi saapuu saksalainen Bernd Schuster.

Jos ja kun Schuster ottaa joukkueen haltuunsa heinäkuun ensimmäisinä päivinä, tullee hän todennäköisesti vaatimaan Kakán hankkimista. Yleisesti ottaen Kakán hankkiminen saattaa olla hieman vaikeampaa kuin Cristiano Ronaldon, mutta täytyy muistaa, että Milanilla on lusikkansa myös Ronaldinho-sopassa, vaikka on melko vaikeaa uskoa, että Ronaldinho Camp Noulta edes haluaisi lähteä. Kakán hinta on todella kova ja todennäköisesti Milan haluaisi rahan lisäksi 2-3 Real Madridin pelaajaa. Manchester United tulee varmasti pitämään kynsin ja hampain kiinni Ronaldostaan, mutta britit joutuvat hieman seinää vasten, jos Ronaldo nimenomaan haluaa Madridiin ja jos Madrid on valmis lyömään suuren summan rahaa tiskiin. Calderón on tosin jo ilmaissut, että mitään tähtitieteellisiä megasummia ei Real Madrid ole halukas portugalilaisesta maksamaan: onhan 80 miljoonaa euroa käsittämätön siirtosumma, jopa Cristiano Ronaldosta!

Yleisesti katsottuna Real Madridilla tuntuisi olevan tällä hetkellä melko hyvä seurajohto. Calderón on aiheuttanut hämmästystä ja moittimista muutamilla oudoilla sanomisillaan (mm. puhe yliopisto-opiskelijoille talvella), mutta muutoin seura tuntuu olevan valmis suuriin muutoksiin ja kärsivällisyyttäkin näyttäisi löytyvän. Jos kesällä kaikki ratkaisut ja muutosliikkeet ovat oikeita ja hommia aletaan pyörittää pitkän aikavälin tarkastelulla, on edessämme tasapainoinen Real Madrid, joka osaa tehdä kunnon työtä sekä kabineteissa että kentällä.

Marraskuussa kuolon uneen nukkuneen Ferenc Puskásin kunniaksi nimetään budapestiläinen metroasema. Stadionok-niminen pysäkki kunnostetaan parempaan kuntoon ja elokuussa se avataan uudestaan legendaarisen jalkapalloilijan mukaan. Lähellä sijaitseva Unkarin suurin jalkapallostadionkin kantaa Puskásin nimeä.

Unkarilaiset suunnittelivat ensin kadun nimeämistä Puskásin mukaan, mutta paikallinen käytäntö sanoo, että sellainen teko olisi mahdollista vain 25 vuotta kuoleman jälkeen. Puskásista tulee näin ollen toinen madridismo-hahmo, jonka mukaan on nimetty metroasema, Santiago Bernabéulla on oma asemansa Madridissa.

Real Madridin B-joukkue eli Castilla pelasi sunnuntaina Segundan keskivaiheilla majailevaa Poli Ejidoa vastaan estadio Alfredo di Stéfanolla, jonka lehtereille oli saapunut 5000 ihmistä. Vierailijat menivät johtoon 25 pelatun minuutin jälkeen, mutta lopulta Valkoiset voittivat ottelun hienosti 4-1 – maalinteossa onnistuivat Adrián González, Juan Mata ja Álvaro Negredo kahdesti.

Entisen Real Madrid –pelaajan, Míchelin valmentama Real Madrid Castilla on liigan kakkosdivisioonan sarjataulukossa kuudentenatoista, sarjassa pelaa kaksikymmentäkaksi seuraa. Pisteitä Castillalle on kertynyt 38 ja eroa putoamisviivaan on vain kolme pistettä.

Toistaiseksi parhaana maalintekijänä Castillan riveissä on toiminut vuonna 1985 syntynyt Álvaro Negredo, joka on toimittanut pallon verkon perukoille yhteensä kymmenen kertaa; Segundan maalintekijätilastoa johtaa Real Valladolidin Joseba Llorente, 14 täysosumaa.

Real Madrid on aina tunnetusti ollut erinomainen kasvattajaseura ja omien junioreiden asema seurassa on edelleen vahva, vaikka joidenkin mielestä osa canterano-poliitikasta on murentumassa Juradon ja Matan tapauksien takia. Totuus on kuitenkin se, että läheskään kaikki eivät yksinkertaisesti voi saada täysipainoisia mahdollisuuksia ykkösjoukkueessa, vaan Real Madridin juniorityön toisena perustana täytyy nähdä myös yleinen jalostus espanjalaiselle jalkapalloilulle. Tie ykkösjoukkueeseen on yleensä kivikkoinen, mutta jos pelaaja osoittaa taitavaa peliälyä, oikeaa ja kovaa asennetta ja hyvää kehitystä, voi näytön paikka ykkösjoukkueessa olla tosiasia yllättävässäkin vaiheessa vaikkapa jonkun muun pelaajan loukkaantumisen kautta. Tällaisia mahdollisuuksia ovat viime vuosina saaneet muun muassa Álvaro Mejía, Rubén de la Red ja Miguel Torres.

Suurimmat ja hienoimmat canterano-tarinat Real Madridin osalta kohdistuvat tietenkin Emilio Butragueñoon ja Raúl Gonzáleziin, vaikka jälkimmäinen oli alun perin naapuriseura Atléticon pikkujuniori. Nykyisin lupaavia lahjakkuuksia ovat esimerkiksi Jurado, Mata, Soldado ja Negredo. Ehkä jonain päivänä joku heistä on todella suuri pelaaja tai ehkä jopa kaikki.

Castillan joukkue siis taistelee kevään otteluissa putoamista vastaan. Mikään suuren suuri katastrofi putoaminen sarjaporrasta alemmaksi ei olisi, mutta olisi erittäin suotavaa, että Castilla säilyttäisi paikkansa korkeimmalla sille mahdollisella tasolla, eli Segundassa, teoriassakaan Castilla ei tietenkään voisi pelata Primerassa. Castilla on hyvä kasvualusta Real Madridin junioreille ja niille harvoille nuorille pelaajille, jotka Real Madrid on hankkinut ulkomailta omaan juniorimyllyynsä kehittymään ja hakemaan kokemuksia. Tämän päivän Castillasta ainakin de la Red tullaan hyvin todennäköisesti näkemään ensi kaudella vakituisena nimenä ykkösjoukkueen kokoonpanossa. Matan hyvin mahdollinen siirtyminen Valenciaan on teko, jota Madridin johto tulee ehkä joskus vielä katumaan, mutta silti väkivahvassa Negredossakin on suuri potentiaali ja tällä kaudella monta ottelua ykkösjoukkueessa pelannut Miguel Torres on osoittanut pärjäävänsä korkeimmalla sarjatasolla ja kokemuksen myötä hänestäkin karaistuu vielä joskus oikein hyvä puolustaja.

Seuraavassa ottelussaan Castilla kohtaa vieraskentällä Xerezin, joka on sarjataulukossa viidennellä sijalla. Syyskierroksella Madridissa joukkueet pelasivat 1-1-tasapelin.

Katselin ensimmäistä puoliaikaa EM-karsintaottelusta Espanja-Tanska ja Fernando Morientes teki kotijoukkueen ensimmäisen maalin vanhalla kotistadionillaan, Santiago Bernabéulla. Fernando Morientes osoitti jälleen, miksi hän on palannut huipulle vaikka jossain vaiheessa häntä pidettiinkin jo iltaruskon tähtenä. Morientes on silti yhä voimissaan.

Allekirjoittanut suorastaan rakastaa el Moroa, sillä on vaikeaa löytää yhtä sympaattista hyökkääjää, jonka pelitaito ja yleinen olemus kentällä ja sen ulkopuolella on noinkin kadehdittavan upeaa. Aikoinaan Zaragozasta Real Madridiin siirtynyt Morientes on sanonut olevansa aina Real Madridin kannattaja ja varsinkin hänen isänsä on sydämeltään todellinen madridista. Morientes jätti Real Madridin kannattajille paljon hienoja muistoja ja tekipä hän Madridin paidassa uransa tärkeimmän maalin vuonna 2000 CL:n loppuottelussa Valenciaa, nykyistä seuraansa vastaan.

Morientes ei ole ikinä ollut mikään supermegatähti, vaan aina hiukan aliarvostettu huippuhyökkääjä, joka nousee ratkaisevaan rooliin niin pienissä kuin suurissakin otteluissa. Tuon seikan on saanut ilkikurisesti Real Madridkin kokea, kun Fernando oli AS Monacon mukana pudottamassa Valkoisia CL:n puolivälierissä keväällä 2004 – tuolloinhan Morientes teki myös Bernabéulla maalin ja jätti tietysti tuulettamatta. Sitä ennen hän oli saanut madridilaisyleisöltä mitä lämpimimmän vastaanoton.

On kerrassaan upeaa, että Morientes – mahtava pelaaja, hieno mies – on palannut Espanjan kentille Liverpool-visiittinsä jälkeen ja on onnistunut tällä kaudella Valenciassa David Villan kärkiparina. Morientesin mahdollinen paluu Real Madridin paitaa on toistaiseksi saavuttamattomissa olevaa utopiaa, mutta unelmia on mukavaa pureskella mietiskellen, että mitä jos vielä jonain päivänä yksi viime vuosien madridismon yksi rakastetuimmista hahmoista vielä tulisi ja ottaisi tuhannet rakastajansa jälleen lähelleen. Mutta jo pelkät muistot ruiskuttavat Morientes-huumetta valkoiseen vereen ja sekin riittää, kun katselee Fernandon älykästä pelaamista vihreällä veralla.

Madridilainen urheilulehti AS kertoo jälleen, että Getafen saksalainen päävalmentaja Bernd Schuster olisi jo varmuudella Real Madridin seuraava päävalmentaja kuluvan kauden jälkeen. Schuster korvaisi Fabio Capellon ensimmäinen päivä heinäkuuta.

47-vuotias Schuster oli pelaajaurallaan tunnettu boheemiudestaan ja riidoistaan Saksan maajoukkueen kanssa. Lisäksi hän pelasi sekä FC Barcelonassa että Real Madridissa (sekä myös Atléticossa), ja hän tuntee espanjalaisen jalkapallomaailman erinomaisesti hyödyntäen tietojaan omiin taitoihinsa ollen pystyvä istuttamaan valmentamaansa joukkueeseen hyvät pelilliset osaamiset ja toimintatavat.

Schuster valmentaa nyt toista kauttaan Getafea (sitä ennen Espanjassa hän on valmentanut Xereziä ja Levantea) ja jälki on ollut hyvää ottaen huomioon, kuinka pienestä ja vaatimattomasta seurasta on kyse. Nykyisin on noussut kaikkien tietoisuuteen, että varsinkin kotiotteluissaan Getafe pystyy voittamaan kenet tahansa, sillä niin hienon panoksen ja hengen Schuster on siniasuiseen joukkueeseen luonut. Lisäksi mies ymmärtää hyökkäävän pelitavan hyödyt, muttei unohda puolustusasetelmiakaan – näin ollen pakka säilyy tasapainoisena ja Schusteria voidaan silmäillä jo nyt yhtenä Euroopan huippuvalmentajista.

Real Madridin seuraavaksi päävalmentajaksi on kaavailtu monia eri persoonia ja otsikoissa ovat Schusterin lisäksi pyörineet muun muassa seuraavat nimet: Vicente del Bosque, José Mourinho ja Rafalel Benítez. Del Bosqueta moni on kovasti kaipaillut takaisin (allekirjoittanut mukaan lukien), mutta nykyisin tuntuu siltä, ettei don Vicente itsekään tiedä, mitä haluaa laukoessaan kommentteja Madridin nykytilanteesta. Mourinhoa tarjous Valkoisten valmentamisesta houkuttelee selvästi, mutta hänellä on edelleen projekti nimeltä Chelsea. Benítez sen sijaan haluaa mitä ilmeisimmin jatkaa Liverpoolissa kooten punaisen dynastian alkua.

Loppujen lopuksi moni päätyy Schuster-vaihtoehtoon ja saksalaisen saapuminen Bernabéulle tulevana kesänä näyttäisi olevan paras mahdollinen palkkaus, joka hyvin todennäköisesti olisi pitkäaikainen ja onnistunut ratkaisu. Lisäksi Schuster on omien sanojensa mukaan kieltäytynyt Bayern Münchenin tarjouksesta (ja Bayern julkisti, että Ottmar Hitzfeld jatkaa ensi kaudellakin), niin helppo päättely kertoo vain sen, että Schuster on erittäin todennäköisesti Capellon seuraaja.

Tarragonalainen, putoamista vastaan taisteleva Gimnàstic saapui Santiago Bernabéulle 3000 kannattajansa kanssa, mutta joutui poistumaan areenalta tappion kärsineenä, kun Real Madrid ratkaisi itselleen kolme sarjapistettä toisen puoliajan aikana. Suureen rooliin nousi vaihdosta peliin mukaan tullut Robinho.

Ensimmäinen puoliaika oli pelillisesti melko sekava ja vaisu, vaikka kummallekin joukkueelle siunaantui muutama vaarallinenkin tilanne. Fabio Capellon miehistö näytti kuitenkin pelaavan ilman tarkkaa suunnitelmallisuutta ja suoraviivaisut ratkaisuyritykset puuttuivat.

Yksi ottelun käänneohdista nähtiin jo seitsemän pelatun minuutin jälkeen, kun Nàsticin César Navas kaatoi alimpana miehenä ollessaan Ruud van Nistelrooyn aivan kuudentoista-alueen tuntumassa, ilman rikettä hollantilainen olisi erittäin todennäköisesti päässyt maalinteon makuun. Tuomari vihelsi Madridille vapaapotkun ja Navas sai teostaan ansaitusti suoran punaisen kortin.

Ensimmäisen jakson osalta Real Madridin peli ei ollenkaan luonnistunut laidoilla. Oikealta puolelta löytyi hiukan yritystä, mutta Higuaínin ja Salgadon yhteispeli ei ottanut toimiakseen. Ilman kesikentän Gagoa ja puolustuksen Ramosia pelannut Madrid sai paljon tilaa keskikentän keskellä ja Gutilla oli vapaat kädet nousta hyville etäisyyksille, kunnes keinot sitten loppuivatkin kesken. Avaukseen yllättävästi laitettu Antonio Cassano ei saanut mitään aikaan ja muutenkin kotijoukkueen hyökkäysrakentelut vaikuttivat puuromaisilta ja varsin mielikuvituksettomilta.

Valkoisten peli-ilme parani huomattavasti toisella puoliajalla, kun Robinho saapui kentälle Cassanon tilalle. Siirtohuhuissa kovasti viime aikoina pyörinyt brasilialainen osoitti jälleen, että hänet kannattaisi tunkea seuraavassa ottelussa avaukseen, koska vauhdillaan ja innokkuudellaan hän oli tuomassa kosolti uutta virtaa Real Madridin hyökkäyksiin.

Lopulta Real Madrid voitti helpottavan tuntuisesti 2-0 ja Robinho oli mukana molemmissa maaleissa. Ensimmäisen hän teki itse pallon ajauduttua onnekkaasti van Nistelrooyn jaloista vapaaseen paikkaan ja toisessa maalissa hän vippasi tyylikkäästi pelivälineen hyvin nousseelle Salgadolle, jonka ohjaus maalin eteen meni verkon perukoille Nàsticin David Garcían kautta.

Los Blancosilla oli tilaisuuksia enempäänkin ja parhain paikka osui Gonzálo Higuaínille, joka kuitenkin osoitti, ettei huippuhyökkääjän tappava viimeistelytaito ole aivan vielä iskostunut nuoren argentiinalaisen pääkoppaan. Higuaínin ensimmäinen maali Bernabéulla jäi siis tässäkin ottelussa tekemättä.

Mitenkään erityisen hyvä Real Madridin esitys ei ollut, mutta voitto on aina voitto, eikä vierasjoukkue pystynyt pinnistelemään täysinäiseksi uhkaajaksi harvoilla yrityksillään. Valkoisten keskikenttä kaipasi melko näkyvästi Fernando Gagon syöttötaitoa, sillä Diarrán rooli jäi taas melko epäselväksi ja muutenkin malilainen ei ollut taaskaan parhaalla mahdollisella pelituulella. Lisäksi olisi toivottavaa, että Capello panostaisi seuraavassa ottelussa jo pitkään ontuneeseen laitapeliin, jostain on keinot löydyttävä – onhan kyseessä Real Madrid, jonka materiaali kestää vertailun minkä tahansa huippuseuran kanssa.

REAL MADRID: Casillas; Salgado, Cannavaro, Helguera, Torres; Diarrá, Guti, Raúl (de la Red ‘88), Higuaín (Marcelo ‘79); Cassano (Robinho ‘46), van Nistelrooy.
GIMNÀSTIC DE TARRAGONA: Bizarri; Calvo, César Navas, David García, Marco; Chabaud, Juan (Matellán ‘79), Cuellar, Campano (Merino ‘74) ; Pinilla (Irurzun ‘61), Rubén Castro.
TUOMARI: Iturrialde González. Varoitukset: David García (’29), Míchel Salgado (’32), Cannavaro (’34), Juan Díaz (’48). Ulosajo: César Navas (‘7).
MAALIT: 1-0, Robinho (’58); 2-0, García (’81).
MUU: Espanjan pääsarjan kauden 2006-2007 27. pelikierros. Santiago Bernabéu –stadionilla 72 000 katsojaa.

Real Madrid Castillan lupaava hyökkääjä Juan Manuel Mata García siirtyy kauden jälkeen Valenciaan neljän vuoden mittaisella sopimuksella. Vuonna 1988 Burgosissa syntynyt Mata on tällä kaudella Segunda Divisiónissa tehnyt seitsemän maalia. Mata pyöri Valencia-huhuissa jo pari kuukautta sitten ja uumoiltiin, että Real Madrid tulee luopumaan huippulahjakkuudestaan.

Kuinka suuren virheen Real Madrid on tehnyt päästäessään nuorukaisen pois? Aika näyttää, mutta Valencia houkutteli Mataa lupailemalla paikkaa ykkösjoukkueessa, tällaisia lupauksia ei Real Madrid Matalle ollut esitellyt, joten kunnianhimoisen ja huipulle nopeasti pyrkivän pelaajan valinta oli näin ollen oletettavasti melko helppo.

Toisaalta, Matan perään ei kannattane suuremmin itkeä, ellei sitten tulevaisuus lyö menneitten aikojen  virhettä joskus kunnolla päähän. Real Madridilla on hyviä hyökkääjiä omasta takaa (Soldado, Negredo) ja aina on rahaa hankkia joku maailmanhuippu. Tietysti on suuri sääli, että espanjalainen huippulupaus lähtee käsistä Valenciaan ja monet saavat tästä arvostelemisen aihetta Madridin canterano-politiikkaa kohtaan, vaikka on muistettava, että Real Madridissa nykyisinkin omat kasvatit saavat paljon tilaisuuksia ja arvostusta – Mata sijoittuu tässä kaikessa samaan kategoriaan Juradon kanssa, missä kaksi erittäin lupaavaa pelaajaa on myyty muualle.

Robinho, kesän 2005 kohuhankinta ja suuri tulevaisuudenlupaus on avannut tällä kaudella jo monta kertaa sanaista arkkuaan ja väittänyt, ettei enää viihdy Real Madridissa. Brasilialainen ei kuitenkaan ole täysinäisellä sotapolulla, koska kertoo viihtyvänsä Madridin kaupungissa (toivottavasti ei vain yöelämän takia), mutta tällä hetkellä hänen asemansa Fabio Capellon joukkueessa on hänen itsensä kannalta tuskallinen, miltei sietämätön.

On totta, että Robinhon asema Real Madridin kokoonpanossa on Fabio Capellon alaisuudessa ollut melko erikoinen ja vaihteleva. Eräässä vaiheessa näytti siltä, ettei italialaisluotsi anna yhtään luottoa Robinholle, toisessa vaiheessa brassi pääsi mukavasti kiinni peliaikaan, mutta sittemmin taas on vaihtopenkki kutsunut, kun kokoonpanoissa Reyes on usein pistetty laitapelaajaksi.

Robinhon esitykset eivät ole Madridissa olleet päätä huimaavia (lukuunottamatta viime vuoden kevättalvea), pikemminkin epäkypsiä ja liian itsekkäitä, vaikkakin hyvällä pelipäällä ollessaan nuorukaisen nousut ja harhauttelut jopa auttavat joukkuetta pelillisesti – tätä tosin tapahtuu liian harvoin. Robinhon roolitus on kuitenkin ollut melko epäselvä, ja puhtaana laitapelaajana hän ei ole aivan omiaan tai jos on niin ei ole ollenkaan maailmanluokan kirkkaimmassa päässä.

Robinhon on huhuiltu lähtevän AC Milaniin tai Manchester Unitediin osana mahdollista Cristiano Ronaldo –kauppaa. Moni madridista olisi varmasti suostuvainen katsomaan tarkasti paperin, jossa Ronaldon ostamiseen liittyy Robinhon myynti. Omalla tavallaan olisi kuitenkin suuri sääli, että Robinho (josta Real Madrid taisteli pitkään) kaikkien siirtosaagojen ja hehkutusten jälkeen lähtisi Bernabéulta jättäen puolin ja toisin huonohkon maun. Ajan kanssa ja oman henkilökohtaisen oppimisensa tuloksena Robinhosta kasvaa vielä varmasti parempi pelaaja, mitä hän nykyisin on. Toivottavasti tuo kehitys tapahtuisi Real Madridissa, mutta jos se ei tapahdu Espanjan pääkaupungissa, tapahtukoon se missä tahansa muualla kunhan Robinhon mahdollisesta lähdöstä saadaan tilalle tällä hetkellä samankaltainen vaikkakin paljon parempi pelaaja eli Cristiano Ronaldo. Tosin, ei ole mahdotonta etteivätkö miehet voisi pelata yhtä aikaa ensi kaudella Madridin paidassa.

Tuntuu, että Real Madridin viimeisimmästä kotivoitosta liigaotteluiden osalta on jo kulunut ikuisuus. Ja ikuisuushan siitä periaatteessa on kulunutkin, sillä viimeisin kotivoitto liigassa tapahtui neljästoista päivä tammikuutta, kun Real Zaragoza kaatui niukasti 1-0 Ruud van Nistelrooyn maalilla. Sen jälkeen ainut kotivoitto onkin tullut Mestareiden liigassa Bayern Müncheniä vastaan, cupissa Real Betis taisteli 1-1-tasapelin ja pudotti Valkoiset jatkosta. Liigan osalta Levante kävi voittamassa Salva Ballestan rangaistuspotkumaalilla, Betis kävi taas pelaamassa tasapelin (0-0) ja Getafekin kävi hakemassa yhden pisteen Chamartínilta.

Vaikeaa uskoa, että Real Madrid on ollut tähän asti Primeran paras vierasjoukkue, mutta kai tuokin tilasto ottaa veronsa juuri siinä suhteessa, että los Merengues on ollut surkea kotijoukkue. Real Madrid on nyt liigassa pelannut 12 kotiottelua ja pisteitä on kertynyt vain 19. Maalierokin on säälittävä: 12-10. Ei siis ole mikään ihme, että Bernabéun yleisö on käynyt kuumana vislaten omilleen pilkallisesti, sillä Real Madrid ei yksinkertaisesti voi esiintyä noin surkeasti kotistadionillaan.

Vaikeudet kotiotteluissa koostuvat pelillisestä nihkeydestä, koska edes yliyrittämistä ei Madridilta näytä löytyvän. Ensimmäisen Bayern-ottelun ensimmäinen puoliaika ja viime viikonlopun huikea Barcelona-kamppailu sopisivat esimerkistä loppukauden otteluja varten, niin kotona kuin vieraissakin, mutta ennen kaikkea kotona, sillä Madridin on saatava pelillinen varmuustila takaisin ja osoitettava yleisölleen, että se pystyy pelaamaan kaunista ja samalla tehokasta jalkapalloa.

Seuraava kotiottelu häämöttää edessä sunnuntaina, kun tarragonalainen Gimnàstic saapuu Santiago Bernabéulle, mutta ilman Javier Portilloa, joka ratkaisi katalaaneille kolme pistettä Sevillaa vastaan. Syyskierroksella Madrid kävi voittamassa Nàsticin lukemin 1-3 – maalintekijöinään Roberto Carlos, Iván Helguera ja Robinho, kotijoukkueen ainokaisesta vastasi rangaistuspotkustaan onnistunut Buades. Putoamista vastaan taisteleva pikkuseura ei ole esiintynyt hyvin vierasotteluissa, joten jos Madrid pelaa oikealla asenteella säilyttäen vireystilansa, pitäisi Valkoisten iskeä vähintään kaksi maalia Nàsticin verkkoon ottaen pitkästä aikaan kotivoiton.

Real Madrid tuli, näki ja voitti… ainakin melkein. FC Barcelonan pelastajaksi nousi Lionel Messi, joka teki hienon hattutempun, mutta päällimmäiseksi mielikuvaksi ottelusta jäi uskomattoman hienosti pelannut Real Madrid, joka pelasi vapautuneesti, innokkaasti ja jopa tehokkaasti Camp Noun hornankattilassa.

Allekirjoittanut höpisi ennen ottelua, että suurta pelillistä spektaakkelia ja jalkapalloilullista viihdepläjäystä on tämän kertaiselta el Clásicolta turha odottaa, mutta onneksi joudun syömään sanani, sillä ottelu oli huikein tällä kaudella nähty. Vartin pelaamisen jälkeen Barcelonan tummassa illassa oli nähty jo kolme maalia. Messin toisen osuman jälkeen tahti hiukan laantui ja Blaugrana hallitsi palloa luoden pari vaarallista tilannetta. Katalaaninationalisti Oleguerin ulosajo puoliajan lopussa käänsi kuitenkin asetelmat enemmän Valkoisten suuntaan ja Fabio Capello ei lähtenyt peruuttelemaan.

Real Madrid on ihmeellinen ilmiö juuri nyt, sillä toisena päivänä se pelaa surkeasti ja toisena päivänä fantastisesti. Pelillisesti kummatkin joukkueet olivat tietyllä tavalla tuuliajolla tietysti monilla mittareilla mitattuna, mutta kiihko, intohimo ja klassikkotunnelma vievät kaiken taktisen arvostelun taka-alalle.

Niin, se suuri tunnelataus ja intohimo ottelua seuratessa… van Nistelrooyn tehtyä avausmaalin fiilis tietysti nousi kattoon, mutta vielä ei edes uskaltanut ajatella täysinäisiä mahdollisuuksia kolmen pisteen saavuttamiseen. Messin tasoitettua saattoi ihmetellä, kuinka Madridin puolustus osaa joskus töpeksiä todella pahasti (Miguel Torres pelasi melko heikosti), nuori argentiinalaistähti sijoitti pallon tyylikkäästi ohi hyvän ottelun pelanneen Casillasin.

Sitten, jo heti perään Real Madrid sai rangaistuspotkun! Ruud van Nistelrooy ja 2-1! Uskomatonta mutta totta; huonot tuntemukset olivat taas tyystin tiessään ja hollantilaisesta oli muodostumassa todellinen Barçan tappaja: kaksi pelattua Klassikkoa ja yhteensä kolme tehtyä maalia.

Vaan ei saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, sen Messi sai osoittaa kaksi kertaa. Tasoitus pienen hässäkän päätteeksi alensi jälleen odotuksia Valkoisten voitosta. Toinen puoliaika meinasi muodostua van Nistelrooy vastaan Valdés –asetelmaksi, kun Ruud pääsi kolmekin kertaa koettamaan maalintekoa. Madrid sai yllättävän paljon tilaa sekä keskellä että laidoilla ja lopulta syntyi kolmas täysosuma: Sergio Ramos!

Ottelun viimeiset viisi minuuttia oli jo Madridin ennenaikaista juhlaa. Gutikin lähetteli vaihtoon astellessa uhoavia terveisiä harvalukuisille Madridin kannattajille, jotka olivat saaneet liput Camp Noun stadionille. Lopulta Valkoiset nuolaisivat liian aikaisin voiton makeaa ihanuutta, sillä Messillä oli vielä viimeinen kortti hihassaan ja se kortti osoittautui suuremmaksi kuin Helgueran ja Casillasin vastaavat. Camp Nou räjähti liitoksistaan ja Lionel suuteli paitansa vaakunaa. Hetken perästä Ronaldinho pääsi vielä kalastelemaan rangaistuspotkua, mutta kun sitä ei ikinä tullut, alkoi yleisön osalta pañolada erotuomaria kohtaan.

Kauden 2006-2007 toinen el Clásico jää historian kirjoihin yhtenä suurena Klassikkona, sanan varsinaisessa merkityksessä ottelusta nousi klassinen taistelu, joka oli upeaa seurattavaa. Hienoja maaleja, suuria tunteita, tarjeta roja, yllätyksellisyyttä, kovaa taistelua… Madrid-näkökulmasta katsottuna voi Valkoisen joukkueen esitykseen olla todella tyytyväinen, mutta tietysti lopun osalta suuhun jäi huono maku. Toivon mukaan los Blancos pystyisi säilyttämään kyseenomaisen vireystilansa lopun ajan kaudesta. Kiitos hienoista klassikkohetkistä, Real Madrid! Voitto oli lähellä, tuskallisen lähellä, mutta positiivinen ilme joukkueen pelityylissä oli paras asia koko lauantai-illassa. Hala Madrid!