UEFA Super Cup 2018
Osallistuin lippujen arvontaan 5. kesäkuuta ja sain monien muiden tavoin kielteisen vastauksen 4. heinäkuuta. Seuraava mahdollisuus lippujen saantiin tuli 18. heinäkuuta, kun järjestäjät ilmoittivat yhtäkkiä sähköpostin välityksellä myyvänsä rajoitetun näkyvyyden paikkoja arvontaan osallistuneille. Huomasin viestin vasta parin tunnin päästä ja jäin tietysti taas ilman, sillä tällä kertaa liput myytiin kaikista nopeimmille. Kolmas mahdollisuus tarjoutui 31. heinäkuuta, kun myyntiin tuli peruutuspaikkoja. Järjestäjät olivat ilmoittaneet asiasta edellisenä päivänä, joten olin hyvissä ajoin lipunmyyntisivuilla päivittämässä selainta. Pääsin lopulta jopa valitsemaan lippujen kategoriaa ja istumapaikkojen määrää. Ilmeisesti vahvistamani paikat taidettiin kuitenkin myydä loppuun siinä parin sekunnin aikana, koska jouduin tyhjälle sivulle ja lipunmyynti jatkui vielä suhteellisen pitkään.
Otteluun oli enää reilu pari viikkoa, joten kolmannenkin tien noustua pystyyn aloin katsella jälleenmyyntisivuilla tarjolla olevien lippujen hintoja. Halvimmat liput olivat jotain yli 220 euron luokkaa. Olin jo jättänyt Venäjän MM-kisat väliin, koska Pietarissa ei ollut toisen välierän lisäksi tarjolla erityisen kiinnostavilta vaikuttavia otteluita. Tämän ottelun sen sijaan halusin todella nähdä, jos vain saisin lipun edes jossain määrin järkevään hintaan. Seurasin lippujen hintoja vajaan viikon verran, sillä huomasin niiden olevan laskussa. Lopulta 6. elokuuta saataville tuli 167 euron hintainen vaihtoehto, jota en halunnut enää sivuuttaa. Viagogo otti tietysti vielä sen lisäksi oman siivunsa, mutta lipun kokonaishinta pysyi siedettävänä. Hankittuani lipun varasin menopaluun Tallinnaan 29 eurolla ja asiallisen näköisen Airbnb-majoituksen sataman läheltä 56 eurolla. Matkakulut jäivät mukavan alhaisiksi ja kompensoivat moninkertaisella hinnalla hankittua lippua.
Hyppy elokuun 15. päivään ja hieman kolmen jälkeen iltapäivällä olinkin jo m/s Finlandian kannella matkalla Tallinnaa kohti. Matka kesti 2 tuntia 15 minuuttia, jonka jälkeen kävelin vuokraamalleni asunnolle kello kuudeksi. Vastassa oli suurin piirtein päälle kolmikymppiseltä vaikuttanut Rainer sekä hänen naisystävänsä. Pariskunnalla riitti ties kuinka paljon paikallisia vinkkejä ruokapaikoista nähtävyyksiin, mutta kaikkein hyödyllisimmäksi osoittautui ehdottomasti Taxify-sovellus. Siinä piti vain merkitä missä olet ja mihin haluat mennä, niin lähin kuljettaja tuli paikalle viiden minuutin päästä ja ajoi käytännössä mihin päin kaupunkia tahansa kyselemättä mitään vain muutamaa euroa vastaan. Maksustakaan ei tarvinnut huolehtia perillä, sillä hinta näkyi jo tilausta tehdessä ja oikea rahasumma meni sovellukselle suoraan tililtä. Suosittelen ehdottomasti kaikille Tallinnaan matkaaville.
Ennen illan ottelua kävin syömässä Viru-hotellin lähistöllä sijaitsevassa pihviravintolassa, jonka nimi oli mielikuvituksettomasti pelkkä Steak-house Liivi. Nimen miettimiseen ei ehkä oltu uhrattu hirveästi aikaa, mutta kyllä siellä osattiin ainakin valmistaa pihvejä ja juustokakkua. Kannattaa käydä itse kokeilemassa seuraavalla Tallinnan vierailulla, suosittelen lämpimästi. Ruokailun jälkeen kello alkoikin jo olla sen verran paljon, että oli aika suunnata kohti A. Le Coq Arenaa. Tilasin kyydin Taxifyn avulla ja noin kolmen kilometrin matka maksoi kokonaiset 2,5 euroa. Samalla hinnalla tuskin pääsisi Suomessa edes yhtä pysäkinväliä bussin kyydissä.
(https://i.imgur.com/bbb6lou.jpg) (https://i.imgur.com/QsiUKLn.jpg)
Kuski vei jonkin rakennuksen pihaan, johon hän kertoi jättäneensä muitakin stadikalle pyrkineitä. A. Le Coq Arena oli siinä ihan lähellä näköetäisyydellä, eikä tarvinnut kuin mennä sitä reunustaneen junaradan alikulkutunnelin läpi päästäkseen stadionia ympäröineen kolmiota muistuttavan aidatun alueen tuntumaan. Aitojen takia ensimmäisestä risteyksestä ei pystynyt kääntymään oikealle, joten siitä piti lähteä vasemmalle eli toisin sanoen kiertää lähes koko stadion ja sitä ympäröinyt aidattu alue. Pääsylippusovelluksen sisäänkirjautumiseen tarvittiin nettiyhteys, jota en saanut toimimaan minkään asetuksien avulla. Kysyin ohjeita ensimmäisellä reitin varrella vastaantulleella portilla ja suhteellisen hyvin suomea puhunut työntekijä neuvoi menemään "Ticket Centeriin", josta löytyisi WiFi. Ticket Center löytyi alla olevassa kartassa näkyvästä valkoisesta jalkapallohallista.
(https://i.imgur.com/5AYaAJX.png)
Sisällä odotti todella sekava yhdistelmä väliseiniä ja yksittäisiä palvelupisteitä, eikä paikalla ollut useiden työntekijöiden lisäksi melkein ketään muita. Lopulta joku tuli siihen neuvomaan, että mene ensiksi tuonne pisteelle. No, menin sinne ja tiskin takana ollut tyttö pyysi saman tien henkkareita. Annoin sille passini ja se oli siinä niin vertailevinaan, että olenko nyt todella sama henkilö kuin passissa näkyvässä (pari vuotta sitten otetussa) kuvassa. Se kysyi myös milloin olen syntynyt katsoakseen vastaanko jotain muuta kuin mitä passissa luki. Lopulta se kuvasi passin ja neuvoi seuraavalle pisteelle, kun kerroin tarvitsevani WiFiä.
Tämä piste oli selvästi suurempi ja sen edessä oli jo valmiiksi useamman hengen ryhmä selvittämässä jotain yhden pukumiehen ja parin muun työntekijän kanssa. Menin itse siihen kahden muun työntekijän luo, joista toinen puhui suomea. Mies pyysi odottamaan hetken, koska vieressä kuulemma selviteltiin jotain lippuhuijausta. Tässä kohtaa alkoi kuumottelemaan ihan mukavasti, koska lippuni oli hankittu Uefan sivujen sijaan jälleenmyynnin kautta, mikä oli tietysti vastoin sääntöjä. Kerroin tarvitsevani vain WiFiä, joten en joutunutkaan odottamaan omaa vuoroa. Mies rupatteli siinä kaikenlaista ja kysyi esimerkiksi, oliko päälläni ollut Bale-paita ihan aito tai mistä päin olen tullut samalla kun toinen työntekijä yritti jakaa oman kännykkänsä nettiä käyttööni. Erittäin pitkiltä tuntuneiden minuuttien jälkeen pääsin kirjautumaan lippusovellukseen ja sen myötä pääsin pois koko hallista.
Kävelin takaisinpäin stadionia kohti yhdelle porteista ja pääsin suoraan sisään ilman jonottamista. Työntekijät tarkistivat Bluetoothin avulla, oliko lippu aito ja mitä repustani oikein löytyi. Kello oli tässä vaiheessa 21:22 eli siitä hetkestä kun nousin taksin kyydistä oli kulunut jo 25 minuuttia. Aidatun alueen sisällä ei todellakaan ollut noin tyhjää kuin ylläolevan kartan perusteella voisi luulla. Koko paikka oli ahdettu aivan täyteen kontteja, ajoneuvoja, myyntipisteitä ja vaikka mitä. Päästäkseen eteläpäätyyn piti kiertää vielä vähän lisää aidattuja alueita aidatun alueen sisällä.
(https://i.imgur.com/w7DJz0R.jpg)
Löysin lopulta omalle paikalleni, joka oli yksi näistä niin kutsusuista rajoitetun näkyvyyden paikoista. Edessä ei kuitenkaan onneksi ollut mitään jättimäistä pylvästä (https://i.imgur.com/OaTGQms.jpg), vaan harmiton puinen kaide, joka peitti korkeintaan kolmasosan rangaistusalueesta poikittaissuunnassa. Ei tarvinnut kuin nojata aavistuksen verran eteenpäin nähdäkseen koko kentän täydellisesti. Jalkatilaakin löytyi oikein reilusti, sillä paikka sijaitsi ylemmän katsomonosan ensimmäisellä rivillä. Oikealla puolella istui muutamia Atléticon kannattajia ja vasemmalla puolestaan muutamia Realin kannattajia. Paikan päällä oli suomalaisia sankoin joukoin tai ainakaan stadikan käytävillä ei pystynyt kulkemaan kovin pitkään kuulematta jonkun puhuvan suomea.
(https://i.imgur.com/K9BFfjg.jpg)
Avajaisseremonian jälkeen itse ottelu saatiin vihdoin käyntiin. Eikös vaan Costa purjehtinut maalintekoon suoraan siitä nenän edestä heti ensimmäisellä minuutilla. Pelitapahtumia on turha kerrata sen enempää. Tulos ei ollut kovin positiivinen, mutta kokemuksena ottelu oli todella hieno ja ikimuistoinen näytelmä jatkoaikoineen kaikkineen.
(https://i.imgur.com/GNg6zlR.jpg)
Ranskalaisen RMC Sportin studio sijaitsi lähes suoraan paikkani alapuolella. Vasemmanpuoleinen kaljupää vaikutti jotenkin etäisesti tutulta, joten katsoin jälkeenpäin netistä ihan uteliaisuudesta, keitä nämä herrasmiehet olivat. Tämän kuvan (https://twitter.com/fredhermel/status/1029783830251614208) perusteella oli helppo löytää molempien nimet. Vasemmanpuoleinen oli Frédéric Hermel, jonka naama saattaa olla tuttu AS:n säännöllisille lukijoille. Oikeanpuoleinen oli puolestaan Mohamed Bouhafsi, joka on varmasti myös tunnettu ranskalaisten keskuudessa. Stadionin kaiuttimet soivat sen verran kovaa, että näillä kahdella täytyi olla aika haastavaa antaa jotain analyysejä taukomusiikkien raikuessa sietokyvyn rajoilla.
(https://i.imgur.com/JVa166J.jpg)
Jatkoajan alkaessa tajusin vihdoin, että yksi lähimmistä aitioista oli Simeonen käytössä. Siinä tuli sitten seurattua miestä jonkin aikaa, varsinkaan kun Realin takaa-ajosta ei tullut yhtään mitään. Cholo pyöri aitiossaan kuin viimeistä päivää ravaten hermostuneesti lyhyttä käytävää edestakaisin ja käväisten välillä sisätiloissa mahdollisesti jakamassa ohjeita vaihtopenkille. Atléticon tehdessä maalinsa Simeone ei näyttänyt ulospäin yhtään mitään, vaan ainoastaan seisoi paikoillaan.
(https://i.imgur.com/mATQFKz.jpg)
Palkintojenjaon jälkeen Atlético jäi vielä juhlimaan kannattajiensa kanssa noin puoleksi tunniksi. Griezmann pääsi tekemään pelletuuletuksiaan ja muut pelaajat ottamaan valokuvia. Katselin siinä vielä jonkin aikaa ennen kuin siirryin stadionin ulkopuolelle odottamaan Realin pelaajien saapumista bussiin. Odotin väkijoukon seassa noin parikymmentä minuuttia ennen kuin lähdin suunnistamaan asuntoa kohti kellon näyttäessä 1:15. En ehtinyt nähdä yhtäkään pelaajaa, mutta Roberto Carlos käväisi sentään lyhyesti näyttäytymässä aidan toisella puolella.
(https://i.imgur.com/VDaljzr.jpg)
Ulkona oli vielä lähtiessäkin sen verran lämmintä, että pitkähihaisella tarkeni aivan mainiosti. Porttia kohti kävellessäni katsoin hieman tarkemmin aitojen sisäpuolelle pystytettyjä tv-viritelmiä. Huomaasin kaikkein korkeimmassa rakennelmassa yhden tutun kasvon, nimittäin Real Madrid TV:n juontajana työskentelevän Álvaro de la Laman (https://twitter.com/AlvarodelaLama/status/1031468163228213248). Hiustyylistä ei voinut erehtyä.
(https://i.imgur.com/JVA6yBe.jpg)
Taxify osoittautui jälleen hyödylliseksi paluumatkalla. Keskellä yötä olisi voinut joutua etsimään vapaata taksia aika pitkään, varsinkin 13 400 muun ihmisen pyrkiessä poispäin stadionilta. Kuuden tunnin yöunien jälkeen pitikin jo alkaa valmistautua paluumatkaan, sillä laiva lähti Helsinkiä kohti kello 12. Kyydissä oli niin paljon espanjalaisia, että samanlaista määrää on tuskin kovin usein nähty Tallinnan ja Helsingin välillä. Atléticon kannattajat pitivät pelipaitoja yllään ylpeinä, mutta Realin pelipaitoja ei enää näkynyt kuin murto-osa aikaisempaan verrattuna.