Campeónes, campeónes...katseita tulevaan...
Milloin seuraava? Viimeisimmästä pokaalista on jo vierähtänyt aikaa. Viime kaudella ei ainuttakaan, sitä edellisellä vain kauden alussa voitettu Espanjan Supercup. Kevään 2003 riemurikas Espanjan mestaruus on viimeisin todellinen tähtihetki Real Madridille. Tuolloin kauden viimeisessä ottelussa Athletic Bilbao kaatui Bernabéulla 3-1, maalintekijöinä Ronaldo kahdesti ja Roberto Carlos. Näin los Blancos juhli 29. liigamestaruuttaan vain kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen kauden sensaatioon Real Sociedadiin.
Sen jälkeen on ollut hiljaista hopeisten ja kauniiden pystien osalta. Kaksi pokaalitonta kautta ovat suuri pettymys Madridin kaltaiselle seuralle ja etenkin sen kannattajille. Ja nyt ollaan jälleen samassa alkupisteessä: tulevalla kaudella on pakko voittaa jotakin. Virallisestihan Madrid ei aseta selviä tavoitteita, koska kaikki tietävät seuran ja joukkueen tavoitteet. Tavoite kun on olla yksinkertaisesti paras. Vain ykkössija on riittävän hyvä Real Madridille, mikään muu ei kelpaa. Los Merengues lähtee poikkeuksetta automaattisesti kilpailuun kuin kilpailuun joko suurimpana ennakkosuosikkina tai ainakin yhtenä suurista suosikeista. Näin on ollut aina vuodesta '56 lähtien ja näin tulee varmasti aina olemaan.
Mutta pelkkä suosikin asema ei siivitä joukkuetta menestykseen, vanha klisee, mutta se täytyy muistaa. Tulevalla kaudella Espanjan Primera koostuu näillänäkymiin vanhaan tuttuun kilpailuun: Madrid vastaan Barça. Tietenkään ei voi sivuuttaa Valenciaa, joka myöskin alkaa saada taas juonen päästä kiinni italohölmöilyjensä jälkeen. Mutta tässä vaiheessa vuotta, näillä näkymin ajateltuna kaksinkamppailu kahden suurimman välillä tulee olemaan tiukempaa kuin vuosiin. Valencian ohella muita varteenotettavia kandidaatteja suurempaan menestykseen ovat Betis, Villarreal, Sevilla ja Atlético. Los Colchonerosilla on pelottava hyökkäys, ainakin nimellisesti. Mutta odottaako joku tosissaan, että Atlético voisi yltää jopa mestaruuteen? Odottaako joku sitä tosissaan Sevillan seuroilta tai Vila-Realin el Submarino Amarillolta? Niinpä...jäljelle jää vain Valencia, mutta yllätyksiinkin on aina varaa...
Champions League on aina asia erikseen, se on aivan oma maailmansa. Sen voittaminen on erittäin vaikeaa, joukkueet ovat vuosi vuodelta tasokkaampia ja yllätyksetkään, suuretkin sellaiset, eivät ole enää niin harvinaisia. Suurin suosikki maailman tärkeimpään seurajoukkuekilpailuun on aivan varmasti Chelsea, tuo Länsi-Lontoon uusrikas niljake. Muiltakin suurseuroilta toki odotetaan paljon, niin kuin aina...
Viimeiset kaksi vuotta on ollut Madridille huonot CL:ssä. Toissa vuoden fiasko Monacossa ei ole unohtunut, puhumattakaan viime maaliskuun karmaisevan turmion Delle Alpilla. Juventus on ollut kompastuskivi Valkoisille kahdesti, välierätappio keväällä 2003 oli myöskin erittäin katkera, emmehän varmaan ikinä unohda Figon epäonnistunutta pilkkua.
Copa del Rey on Madridille alkuasetelmiltaan pelkkä jämäturnee. Alussa peluutetaan alasarjalaisia vastaan b-miehistöä. Jos joukkue hivuttaa itsensä tarpeeksi pitkälle, otetaan nimimiehiäkin käyttöön. Viime kaudella matka katkesi Valladolidia vastaan. Vierasmaalin päästäminen Bernabéulla ratkaisi homman, toissakaudellahan Barcelonan Olympiastadion tarjosi lopulta vain pettymyksen. Jatkoaikatappio Zaragozalle oli häpeällistä, yhtään tietenkään väheksymättä mañojen hyvyyttä/sen hetkistä paremmuutta.
Tuplaan on mahdollisuudet, ehkä jopa triplaan. Näin me voisimme sanoa melkeinpä joka kauden alussa, huolimatta oliko vasta kesäkuu vai elokuun loppu. Kyse on loppujen lopuksi onnistumisten jatkumosta ja tarkkaan harkitusta peluuttamisesta. Väsynyt joukkue ei voita mitään, valinnanvaraa ja tahtoa täytyy olla, yritystä viime kautta rutkasti enemmän. Madridin päänahka on yleensä arvokas, kaikki haluavat sen, kaikki janoavat sitä. Aivan yhtä kovasti täytyy Madridin janota voittoja, mestaruuksia, sillä viime kauden veteraanisoitunut pullamössöryhmä ei tarkkaan edes tiennyt mitä halusi. Voimme verrata sitä vaikka juuri Barçaan. He tiesivät heti, että halusivat olla ykkösiä. He halusivat palata voittokantaan kuuden vuoden tauon jälkeen. Ja he tekivät sen. Joskus homma voi olla korvien välissä, tosin, Barçalla on ollut korvien välissä kuuden vuoden aikana paljon muutakin kuin vain tahtoa menestyä. Kuuden vuoden kuiva putki ei tulisi Madridissa kuuloonkaan, ei tällä statuksella ja potentiaalilla.
Nyt on meneillään heinäkuun puoliväli. Kesä on kuumimmillaan ja kausi starttaa elokuun lopussa. Media ainakin on tehnyt jo selväksi Real Madridille kaiken mitä fanit odottavat. Mikään varsinainen uusi aikakausi ei ole alkanut, mutta varmasti alku jonkin suuremman.
Pablo García ja Carlos Diogo. Siis ketkä?! Aivan...pari vuotta takaperin tuskin monikaan olisi sanonut, että Pérezin hallintokaudella seura hankkisi tämänkaltaisia pelaajia. "Galáctico"-ideologia on romuttumassa, kyse ei ole enää mistään muka-all-stars-ryhmästä, kyse on Real Madridista, seurasta joka haluaa olla yhtenäinen joukkue, "perhe", joka varmasti myös tietää mihin tähdätä.
Äänestys