Espanja MM-kisoissa
Niin, ikuinen epäonnistuja ja desperado. Maa omaa yhden maailman parhaista jalkapalloliigasta, lahjakkaita pelaajia ja tasokkaita joukkueita on paljon, mutta arvokisamenestys on jäänyt uupumaan. Espanjan epäonneen on etsitty jo kauan syitä ja spekuloitu kisoista toiseen. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan spekuloida vaan kerrataan Espanjan MM-kisat...jottei totuus unohtuisi.
Mutta monet asiat ovat pienestä kiinni, niin kliseisesti. Vuoden 2002 MM-kisat eivät Espanjan osalta unohdu. Oliko syynä korruptoitunut tuomaristo vaiko kenties vain espanjalaisten todella huono onni, joka ei millään näytä lähtevä pois punakeltaisten harteilta? Siinäpä on miettimistä...
Espanjan toistaiseksi ainut arvokisamitali on peräisin vuodelta 1964. Tuonaikaisia EM-kisoja kutsuttiin "maajoukkueiden cupiksi". Kisat järjestettiin Espanjassa ja isäntämaa voitti. Kisat olivat kuitenkin melkoinen jämäturnaus ja Espanja voitti mestaruuden Neuvostoliiton kustannuksella Santiago Bernabéulla. Näin kenraali Francokin sai olla tyytyväinen - kommunistit oli lyöty ja Espanja oli nostettu "Euroopan jalkapallohuipulle".
Mutta entäpä sitten MM-kisat Espanjan osalta? Ensimmäisissä, vuoden '30 Uruguayn kisoissa Espanja ei ollut mukana, muta neljä vuotta myöhemmin Italiassa kylläkin. Taival jäi toiselle kierrokselle, ensimmäisessä MM-ottelussa Espanja kuitenkin onnistui voittamaan Brasilian 3-1.
Ranskassa '38 Espanja ei ollut mukana, mutta vuoden '50 Brasilian kisoissa kylläkin. Espanja voitti oman lohkonsa, kun se voitti alkulohkonsa kaikki vastustajat: Yhdysvallat, Chilen ja Englannin. Loppusarjassa Espanja jäi kuitenkin viimeiseksi maalierolla 4-11.
Seuraavissa kaksissa kisoissa ei Espanjaa nähty joten paluu MM-lopputurnaukseen tapahtui Chilessä vuonna '62. Menestystä ei kuitenkaan tullut nimeksikään, sillä Espanja jäi lohkossaan viimeiseksi voittaen vain Meksikon. Tshekkoslovakia ja Brasilia tuottivat Espanjalle tappiot.
Englannissa neljä vuotta myöhemmin Espanja ei taaskaan päässyt jatkoon. Se jäi lohkossaan toiseksi viimeiseksi kun Argentiina ja Länsi-Saksa menivät lohkosta jatkoon.
Tähän asti siis pelkkää mitättömyyttä, huolimatta siitäkin että Real Madrid oli hallinnut Euroopan jalkapallokenttiä. Hallitseva Euroopan mestari jäi jalkoihin kahta vuotta myöhemmin Englannissa ja suuret teot olivat vieläkin tekemättä. Espanjalta jäikin väliin kahdet seuraavat kisat Meksikossa ja Länsi-Saksassa. Kahdeksan sapattivuoden jälkeen tapahtui jälleen paluu Argentiinassa, mutta jälleen kerran jatkopaikka jäi saavuttamatta.
Sitten olikin vuorossa kotikisat ja niistä odotettiin tietysti paljon. Espanjan lohko oli etukäteen ajateltuna varsin helppo kun vastassa olivat Pohjois-Irlanti, Jugoslavia ja Honduras. Espanjan avausottelu Valenciassa ei luvannut erityisen hyvää sillä joukkue jäi 1-1-tasapeliin pikkuruista Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja voitti tärkeästi Jugoslavian ja vaikka se hävisikin viimeisessä lohko-ottelussaan pohjoisirlantilaisille, niin silti lohkon kakkostila toi tahmeasti jatkopaikan.
Jatkolohkossa Espanjaa vastassa olivat Länsi-Saksa ja Englanti. Englannin kanssa tuloksena oli maaliton tasapeli ja Länsi-Saksalle Espanja hävisi kismittävästi 2-1. Näin isäntien kisat loppuivat lyhyeen ja Manolo sai rumpuineen palata baariinsa jälleen kerran pettyneenä.
Mexico '86. Espanja pääsi odotetusti lohkostaan jatkoon, jonka voitti Brasilia. Neljännesvälierissä punakeltaiset höykyttivät Tanskaa murskaavasti 5-1, mutta kisojen yllättäjämaa Belgia vei pitemmän korren puolivälierissä tiukan rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Pettymys oli jälleen kerran erittäin suuri, välieräpaikka kun oli aivan käden ulottuvilla.
Italiassa '90 tapahtui ihme: Espanja voitti lohkonsa ensimmäisen kerran sitten Brasilian kisojen! Espanjalaiset saivat oman kostonsa Belgiaa vastaan lyömällä sen 2-1, vaikkakin belgit lopulta menivät myös jatkoon lohkokakkosina.
Mutta neljännesvälierissä tulikin niskaan kylmää vettä. Jugoslavia oli jatkoajalla Espanjaa piirun verran parempi ja näin unelmat murtuivat jälleen.
Yhdysvalloissa '94 Espanja pääsi lohkostaan kakkosena jatkoon, selvitti neljännesvälierissä helposti Roy Hodgsonin Sveitsin, mutta kompastui puolivälierissä Italiaan herraan nimeltä Roberto Baggio.
Todellinen pohjanoteeraus nähtiinkin sitten Ranskassa. Yksi kisojen viihdyttävimmistä otteluista oli Espanja-Nigeria. Zubizzareta muistaa varmasti ikuisesti käsittämättömän kömmähdyksensä - Nigeriahan voitti ottelun lopulta 3-2. Toisessa ottelussa Espanja nyhjäsi maalittoman tasapelin Paraguayn kanssa ja vaikka viimeisessä ottelussa se kurittikin Bulgariaa murskalukemin, niin silti jatkopaikka ei auennut, vaan jatkoon menivät Nigeria ja Paraguay. Kyyneleet virtasivat fanien silmistä, pelaajat loivat katseensa maahan ja neljä vuotta täytyi jälleen odottaa ennen kuin maajoukkue oli todellakin lähellä jotain suurta.
Mutta kuten jo alussakin tuli todettua, Espanja kompastui vuonna 2002 sensaatiomaiseen Etelä-Koreaan. Asia on kaikin puolin yhä erittäin yököttävä sillä Espanjalta hylättiin kyseisessä ottelussa kaksi selvää maalia. Lopulta pilkkukisa koitui punakeltaisten kohtaloksi, yksi epäonnistuja oli nuori Joaquín.
Espanjan MM-kisataival on siis yhtä pettymystä. Maa ei ole päässyt kertaakaan edes neljän parhaan joukkoon, ellei nyt mukaan lasketa vuoden '50 kisojen neljättä sijoitusta loppusarjassa. Espanjalta ei ole MM-kisamuistoihin jäänyt myöskään suuria ja ikimuistettavia pelaajia, vaikka joukkueessa on sikäli aina ollut laadukkaita yksilöitä. Espanjan arvokisahistoria on siis kaiken kaikkiaan varsin surullinen kokonaisuus, joka yhä vain odottaa kirkastuvaa päivänvaloa. Jalkapallon mahtimaana Espanja kuitenkin säilyttää hienon asemansa ja kenties vielä jonakin päivänä myös maajoukkue saa kultaa ja kunniaa...
