Aika ajoin tulee mietittyä seuran seuraavaa askelta ja mihin suuntaan se otetaan. Uskoisin, että tämä jää Ancelottin viimeiseksi kaudeksi, ellei jokin todella (tällä pelivireellä) kaukaiselta haaveelta näyttävä tripla ilmesty Cibelesille. Toki UCL riittää helposti jatkoon, pelkkä Primeran/Copan voitto alkaa olla kiikun kaakun. Riippuu vähän seurajohdon aikeista. Vähän sellainen kutina, että pätevän ja mielekkään korvaajan astuessa esiin Don Carlo saa väistyä kentän laidalta VIP tiloihin. Jonkun toimistohomman Carlo on ansainnut, jos sellaisesta on kiinnostunut eikä täyseläkeläisyys vielä houkuttele. Käy miten käy niin tuskin riitaisaa eroa saadaan aikaiseksi.
Tuolla toisessa topikissa hieman jo alustin asiaa. Xabi Alonso on paperilla luontevin ja ehkä jo tässä kohtaa melkein kirkossa kuulutettu seuraaja Ancelottille. Kaikki tietää Xabin Leverkusenin viime kauden, joten sen merkityksellisyyttä ja poikkeavuutta tuskin tarvitsee avata enempää. Tämä kausi tietenkin kesken ja toki alkanut lähes samalla tykityksellä. Ainut tappio energiajuomatehtaalle ja ainut tasurikin Münchenin vierailulta. Olivat kyllä tilastojen perusteella jyrän alla Bayernia vastaan. Milanin voittivat juuri UCLssä tasaisehkossa matsissa. Vain täydellinen pohjakosketus ja katastrofi veisi Xabin mahdollisuudet seuraavalta askeleelta Madridin kaltaiseen seuraan.
Sitten päästään siihen mielenkiintoisempaan kysymykseen. Miten Xabi Alonson pelikirja olisi toteutettavissa Madridissa? Tässä kohtaa on hyvä mainita, että olen nähnyt ehkä kourallisen Leverkusenin matseja, joten mitään syväanalyysia on mahdotonta antaa. Ensimmäinen asia, joka heti pistää silmään on Alonson lähes poikkeuksetta käyttämä 3-4-2-1 formaatio. Formaatiot ovat vain formaatioita ja samoja pelillisiä asioita voi toteuttaa eri formaatioilla. Ehkä enemmänkin olisi järkevää tuijotella pelaajatyyppejä, mutta siihen tarvittaisiin tarkempia tietoja. Käytän nyt München ja Milan pelien kokoonpanoja vertailuun.
Maalivahti: Lukáš Hrádecký, joka on aika eri puusta veistetty kuin Courtois. Ehkei kuitenkaan se suurin ongelmakohta, koska belgialainen on kehittynyt vuosien varrella jalalla pelaamisessa ja on muutenkin helvetin hyvä maalivahti.
Topparit: Tässä kohtaa tulee ensimmäinen pieni hälytysmerkki. Tapsoba, Tah ja Hincapie avaavat pelistä toiseen. Madridilla ei kolmen topparin rotaatioon löydy miesvoimaa, saati vasenjalkaista. Vasenjalkainen Hincapie toki jonkinlainen hybridi laitapakkia ja topparia, kuten aika usein näissä kolmen linjoissa tuppaa yksi olemaan. Eli toppariostoksille pitäisi lähteä ja onhan sitä yhtä ranskalaista nuorta poikaa huhuiltu viime aikoina. Siltikin olisi aika hataralla pohjalla, vaikka Alaba palaisi entistä parempana pitkältä sairaslomaltaan. Mendy vois istuutua toppariksi, ei hän ainakaan wingback ole. Heihin seuraavaksi.
Wingbackit: Frimpong ja Grimaldo. Lyhyitä ja väkkäriä kavereita. Frimpong taitaa olla jopa enemmän laituri kuin pakki. Grimaldo käsittääkseni stabiilimpi ja hyvällä jalalla peliä tekevä. Identtisiä ei valmiina löydy Madridista, eikä varmaan tarvitsekaan. Pidempää Madridin portteja kolkutellut Davis sopisi varmaan täydellisesti vasemmalle. Camavinga? Oikealla sitten Carvajal, joka saattaisi toimia wingbackina erinomaisesti. Frimpong olisi suhteellisen halpa kaveri, jos tarvetta on. Vai mahtoikohan se ulosostopykälä jo umpeutua? Lucas sopisi hyvin myös, mutta nyt kun diili on loppumassa niin olisi hyvä miettiä tarkemmin. Valverde menisi tuossa roolissa ihan kevyesti myös omalla tyylillään.
Keskikenttä: Andrich ja Xhaka. Ensimmäinen vertautuu ehkä parhaiten Tchouaan. Xhakan kaltaista ei Madridissa enää Kroosin lähdettyä ole. En näe, että Madrid olisi keskikenttäpelaajia kartoittamassa ellei jotain isoa muutosta tapahdu. Valverde, Camavinga, Bellingham ja Tchoua mistä valita sopivat. Tilaa siis ei ole uudelle "avarin tasoiselle" pelaajalle? Tuskin myöskään kenestäkään tahdotaan luopua eikä kukaan taida olla lähtökuopissa. No tietty jos Bellingham on toinen 10-paikka ja ensi kaudella ei ole Ceballosia eikä Modricia niin tuohon mahtuisi vielä yksi kohtuullisilla minuuteilla..
"10-paikat": Wirtz ja Adli/Terrier. En oikein tiedä jälkimmäisten tarkkaa roolia ja ominaisuuksia. Pelkistetysti Wirtz hoitaa hyökkäyskolmanneksen pelinteon ja ratkaisut. Tälle oksalle löytyykin Madridista vinopino miehiä. Brahim, Vini, Rodrygo, Bellingham ja Güler. Eli sanoisin, että Wirtz huhut ovat jokseenkin outoja. En minä mitään +100 miljoonaa laittaisi pelaajaan jolle varsinaisesti ole käyttöä. Wirtz ei ole mikään pohjapelaaja. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun ostetaan pelaaja ns väärälle pelipaikalle. Myyntejä siis pitäisi tehdä.
Kärki: Boniface ja Schick. Isoja poikia, joiden kaltaisia ei Madridissa ole. Mbappe. Tähän ei muuta lisättävää.
Pelityyli on omien havaintojen mukaan monipuolista. Pallollisena pyritään lyhyisiin syöttöihin, paljon hierotaan keskellä (Andrich-Xhaka-Wirtz) ja topparit osallistuu aktiivisesti. Wingbackit pitää leveyden ja ovat todella hyökkäysorientoituneita. Muuten aika selvät roolit, mutta toisen kymppipaikan rooli hieman epäselvä koska pelaajatyypit ovat tuntemattomia. Puolustusroolit on vaikeampia hahmotettavia. Viime kauden Bundesliga tilastoja kun katsoo niin xG taulukko (
https://understat.com/league/Bundesliga/2023) mairittelee melkoisesti Leverkusenia. Tekivät enemmän maaleja kuin piti, päästivät vähemmän kuin piti ja pisteitäkin kertyi reippaasti yli lasketun. Toki vähempikin olisi ns. riittänyt sillä pelivaraa jäi melkoisesti. Tämä kausi alkanut tasaisemmalla suorittamisella, puolustus näyttää olevan pakkasen puolella.
Summa summarum. Mitään copy pastea tässä ei voisi tehdä, kuten harvemmin voikaan. Näkisin myös, että pelisysteemiä Xabin on vaihdettava. Muuten Xabi joutuu peluuttamaan useampaa peluria uusilla pelipaikoilla ja tärkeitä pelaajia jäisi penkille. Lisäksi ikuinen haaste on se, että mihinkään mullistavaan muutokseen ei ole aikaa Madridissa. Kesällä ei juuri ole aikaa hieroa kuvioita (2025 on FIFAn kuningasidea turnaus) ja kauden aikana lähinnä palaudutaan peleistä. Ensi sijainen tavoite omasta mielestäni olisi saada virtaa pelaajiin läpiottelun ja jonkinlaisia malleja peliin. Nyt mennään ihan liian fiilis pohjalta ja turvaudutaan usein ajatukseen: "Kyyyl me tää hoidetaan 90+ maalilla". Mun mielestä toi on vaan täysin hölmö ajatusmaailma, varsinkin urheilussa. Sitä voittamisenkulttuuria on monenlaista. Ei koko peliä tarvitse dominoida alusta loppuun, mutta ei myöskään aloittaa pelaamista viimeisellä vartilla. Joukkue on täynnä nuoria miehiä, joilta löytyy jalkoja. Ei ole keskikenttä enää CMK diisseli. Prässääminen on toinen huolenaihe; lähinnä miten siinä onnistutaan Mbappe&Vini kaksikon kanssa. Ettei käy PSGt ja kaksi/kolme ukkoa vaan seisoskelee ja muut juoksee pallon perässä hikihatussa.
Jos joku on löytänyt tarkempia analyysejä asiasta niin olisin todella kiinnostunut lukemaan. Tässä huhtikuulta Bundesligan kanavalta analyysi Leverkusenista:
https://www.youtube.com/watch?v=OKe67Qf4zjw . Katsoin fiksuna miehenä tämän kirjoittamisen jälkeen
