Olipa kokonaisuudessaan hajuton, mauton ja väritön El Clásico. Ehdottomasti pitkästyttävintä peliä, mitä olen nähnyt näiden seurojen välisissä kohtaamisissa. Ramosin loppuhetkien tasoitus pelasti itse pelistä sentään jotain, mutta muuten tämä ysikymppinen jäi melko mitäänsanomattomaksi. Lähes unohtamisen arvoinen El Clásico.
Ensimmäisellä puoliajalla nähtiin useita vakavia tuomarivirheitä, kun Clos Gómez jätti viheltämättä peräti kolme rangaistuspotkua. Pilli ei soinut Carvajalin tai Rakiticin räikeistä käsivirheistä huolimatta, eikä edes Lucasiin kohdistuneen ilmiselvän rikkeen seurauksena. Tauolle mentiin vielä Realin hienoisessa komennossa. Valkoisten ensimmäistä nelivitosta voi kuitenkin pitää onnistuneena, vaikka hyökkäys- ja puolustuspelin välinen tasapaino olikin ajoittain hieman hukassa. Kumpikaan joukkue ei ollut päässyt vielä tässä vaiheessa aivan sinne parhaimmille mahdollisille maalintekopaikoille.
Toisen puoliskon alussa Suárez puski kotijoukkueen avausmaalin paitsioasemasta, mahdollisesti myös rikkeen avittamana. Neymarin sivuvapari oli tietysti erittäin laadukas, mutta Suárez tuskin olisi päässyt palloon Casemiron ollessa kentällä puolustuksen apuna. Aluksi Real ei näyttänyt saavan aikaan minkäänlaista loppukiriä, vaan Barca loi muutaman erittäin vaarallisen maalintekopaikan ja piti palloa mielin määrin. Vartti ennen loppua Barca kuitenkin luovutti pallokontrollin Realille jostain käsittämättömästä syystä ja vetäytyi hieman. Real pääsi takaisin mukaan peliin oltuaan hetken aikaa täysin köysissä. Lukuisten erikoistilainteiden jälkeen saatiin lopulta se tasoitusmaalikin, sillä joukkue antoi kaikkensa aivan loppuun asti.
Viimeistään päätösvihellyksen jälkeen nähtiin, mitä tasapeli merkitsi molemmille joukkueille. Valkoisten pelaajat juhlivat Camp Noun nurmella, kun taas kotijoukkueen pelaajat löntystelivät pukuhuoneeseen päät painuksissa. Syystäkin, sillä varsinkin Neymar ja Messi sössivät useamman huippupaikan. Realin kannalta tämä oli enemmän kuin torjuntavoitto, sillä kuuden pisteen valtava etumatka pysyi ennallaan. Tämän vuoden kahden Camp Noun vierailun saldoksi kirjataan neljä pistettä, mistä jokaisen todellisen madridistan on syytä olla ylpeä.
Camp Noun pukukopissa päästiin juhlimaan hyvää tulosta jo toisen kerran tämän vuoden aikana.
