Maaliskuun 11.päivä tullaan kirjaamaan seuraavana uutena lukuna Los Blancosin historankirjoihin. Päivänä, jolloin seuralegenda ja kaikkien madridistojen rakastama Zinedine Zidane palaa Valkoisen joukkueen käskyttäjäksi.
Mitä Zidanen paluu tulee sitten tuomaan Bernabeulle? Se tulee tuomaan niin uhkakuvia, kuin myös mahdollisuuksia. Zidane on henkilöstöjohtajana vertaansa vailla. Zidane tietää mistä naruista repiä, saadakseen pelaajistosta kaiken mahdollisen irti. Onko Zidane sitten taktisesti paras ratkaisu, välttämättä ei.
Ja yli 12 kuukautta myöhemmin, Zidane on luotsannut Valkoisen ryhmän seurahistorian 34. mestaruuteen.
Lainaus on ketjun avausviestistä, joka on aloitettu kun ZZ palkattiin päävalmentajaksi keväällä 2019. Se mitä silloin uskalsin veikata, osui kohtalaisesti nappiin - Zidane toden totta sai joukkueen hitsattua yhdeksi nipuksi. Vanhojen sotaratsujen ajan piti olla ohi, mutta kumppanit Kroos, Modric, Ramos ja niin edelleen nousivat etujoukkoihin kuin uudesti syntyneenä.
Taktisesti joukkue muuttui jälleen kurinalaiseksi, mistä kertoo hämmästyttävät 23 päästettyä, 37 otteluun. Tuo lukema voi vielä yhdellä taikka kahdella kasvaa, joka tapauksessa puhutaan likimain sensaatiomaisen kovasta tempusta. Onko sattumaa, että hetkessä Real muuttui Euroopan parhaiten puolustavaksi joukkueeksi? En usko sattumaan, kun puhutaan melkein 40 ottelun otannalla. Tottakai tuokin on vielä pieni otanta, mutta kuitenkin tarpeeksi selkeä toteamaan sen, että Madrid ansaitsi mestaruutensa. Jos hyökkäys ei pysty tarjoamaan riittävästi uhkaa, Real piti huolen omasta pömpelistään, jolloin usein se yksikin maali riitti voittoon.
Pitkässä sarjassa yleensä paras joukkue voittaa ja niin tapahtui nytkin. Barcelonan leirissä voidaan hakea tekosyitä ties mistä, mutta fakta on se, että Real ansaitsi mestaruutensa. Ei välttämättä sillä, että se pelasi liigan seksikkäintä futista, mutta ainakin tehokkainta ja defensiivisesti riittävän laadukasta se oli.
Zidanen tilastot kertonevat riittävästi miehestä, joten nautitaan tästä ainakin hetki ja annetaan ranskalaiselle se arvostus, jonka hän ansaitsee.
