Reissupäiväkirja – syksyinen MadridEdessä oli jälleen yksi kerta Madridiin, tarkalleen ottaen kuudes kertani. Ensimmäinen vierailuni oli 2012 ja silloin jo lupasin, että uudelleen on päästävä – ja niin siinä on totisesti käynyt. Alla oma reissuni pähkinänkuoressa sekä muutamia vinkkejä vielä ensimmäisestään tai ensimmäisistään Madridin matkoistaan haaveileville.
Päivä yksi – lauantaiAloitan reissupäiväkirjani lauantaista, mutta kerrotaan muutamalla sanalla vielä perjantaista, jolloin olin noin puolenyön aikaan Espanjan pääkaupungissa. Saavuin perjantai-iltana myöhään Madridiin Ryanairin lennoilla, joista jouduin pulittamaan vaivaiset 44 euroa Maltalta. Hinta on olematon, joskin tuo yhtiö ei muutoin kovin korkealle listoillani pääse. Todettakoot se, että lokakuun alusta alkaen (eli koskien ainoastaan paluumatkaani) yhtiö salli käsimatkatavaran ainoastaan Priority -lipun ostaneille. Tuo lipun hinta on jotain 10-15eur ilmeisesti kalliimpi, mutta tällä kertaa en sitä ottanut, koska unohdin tuon koko muutoksen täysin. Eli tuon, mutta myös yhtiön työntekijöiden työolosuhteiden vuoksi en kovin korkealle kyseistä firmaa arvosta. Toki, jollainhan niitä halpoja lentolippuja on sitten pakko kompensoida.
Anyways, perille päästiin ja tällä kertaa oli (huoneisto)hotellin sijaan varattuna Airbnb -kämppä. Kuusi yötä aivan Sollin kupeessa olevassa asunnossa maksoi siivous- ja palvelumaksuineen noin 300eur ja loppupeleissä tuo Bnb on käytännössä sama, kuin nk. apartementokset, eli huoneistohotellit. Kämpän varsinaisen omistajan näin vasta lähtöpäiväni aamulla, siihen asti olimme vältelleet toisiamme poikkeuksellisen hyvin. Joka tapauksessa kokemus Airbnb:sta jäi todella positiiviseksi, sillä edullisesti saattaa saada todella hyvän, siistin ja erinomaisella sijainnilla varustetun huoneiston. Lisäksi kyseinen palvelu kertoo (tai ainakin pitäisi..) rehellisesti, kuka on luotettava host ja ainakin omalla kohdallani kuvaus sekä kuvat asunnosta pitivät täysin paikkansa. Ei siis valittamista sen suhteen!
Lauantaina oli tiedossa aurinkoisessa Madridissa ensimmäinen varsinainen päiväni ja se alkoi el derbi Madrileñolla. Lippujen kanssa oli jälleen kerran pieni stressitila saatu aikaiseksi, vaikka etuosto-oikeus madridistana olikin hallussa. Liput sai 147eur hintaan ja kuva paikastani hieman alempana. Lopulta lippuja oli kuitenkin tarjolla pitkin viikkoa ja jopa lauantaina, mutta parempi olla kuitenkin ajoissa, kuin myöhässä. Kokemuksesta sanoa, että on ollut myös pelejä, jossa pienelläkin aikailulla olisi missannut liput. Tai onhan sinne Madridiin kerran menty ilman lippua ja saatu ne vasta pari yötä ennen ottelua…
Lauantai sujui kelistä, kaupungista ja oluesta nautiskellen, ennen kuin tuttuun tapaan noin nelisen tuntia ennen ottelua tuli otettua suunnaksi Bernabeun lähistö. Kuppiloita riittää, jossa pääsee oluen äärellä nauttimaan ympäristöstä ja katsomaan, kun ihmisiä valuu pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän paikalle. Ennen ottelua tuli tavattua erään jalkapalloaiheisen sivuston toimittaja ja kasa hänen ei-toimittajakavereitaan ja ilta venyi heidän kanssaan vielä pitkälle aamuyöhön.
Itse derbistä en lähde raporttia kirjoittamaan, sillä jokainen varmasti omat tulkintansa teki sen kulusta ja tapahtumista. Kyseinen ottelu oli seitsemäs kertani Bernabeulla ja ensimmäistä kertaa päädyttiin maalittomaan tasapeliin. Aiemmin nähtyinä on Malaga (1-1), el Derbi (1-2), Basel (5-1), Osasuna (5-2), Barcelona (2-3) ja PSG (3-1) No, ehkä ensi kerralla taas voitonmakuun.
Kyseinen lippu maksoi siis 147e ja huonoja paikkojahan Bernabeulla ei ole. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, missä tuolla haluaa istua, mutta heille jotka eivät ole peleissä käyneet, uskallan suositella paikkaa hieman ylempääkin, jonne tunnelma kuitenkin välittyy edelleen täysin ja koko kentän pystyy täysin hahmottamaan.
Ottelun jälkeen metrolla pois Bernabeun lähistöltä ja suunnaksi keskustan baarit. Turistikausi on vielä melko lailla päällänsä, sillä aivan jokainen terassi ja pubi tupaten täynnä. Muutaman baarioluen jälkeen tuli pyörähdettyä ensimmäistä kertaa myös Casino Madridissa, joka sijaitsee Gran Vialla. Tyylikäs paikka, mutta ehkä hieman pettymykseksi jäi, sikäli kun pidän esimerkiksi Helsingin casinoa tuota tyylikkäämpänä. Joka tapauksessa jos casinoelämää haluaa kokeilla tai vain katsomassa millaiset puitteet on, suosittelen tutustumaan siihenkin.
Päivä kaksi – sunnuntaiOh boy. Edellinen ilta tuntui kropassa ja sunnuntai oli ihan kirjaimellisesti lepopäivä, kunnes itsensä sai puoliväkisin kammettua ylös ja suihkun kautta ulos. No, lomalla on joskus ihan hyvä levähtääkin.
Käynnistymisvaikeudet selätettyä, suuntana oli ainoastaan ruokapaikan löytäminen ja siitä matkan jatkaminen kohti Wizink centeriä, jossa Real Madrid Baloncesto aloitti oman sarjakautensa Espanjan Liga ACB:ssa. Vastassa oli viime kaudella kahdeksanneksi sijoittunut Tenerife, jonka Real pudotti viime kaudella voitoin 2-0 puolivälierävaiheessa. Wizink center sijaitsee nopean metromatkan päässä keskustasta ja esim Sol -asemalta tuonne pääsee ilman vaihtoja noin 10-15 minuutissa. Aiemmin on tullut kerran käytyä koripalloa Madridissa katsomassa ja siitä lähin jokaisella reissulla on tarkistettava, osuisiko matsi reissun ajankohtaan. Tällä kertaa osui ja hyvä niin.
Liput Balonceston peleihin saa alkaen noin 20 eurosta, mikäli haluaa aivan kentän läheisyyteen niin hinta toki nousee noin 50 euroon. Liput saa kätevästi hommattua myös Real Madridin kotisivuilta, joten mitään välikäsiä tässäkään hommassa ei tarvitse. Alla oleva paikka maksoi 30 euroa. Koripallossa mikäli haluaa nähdä moitteettomasti, suosittelen aina sivu/kulmakatsomon paikkaa ja mieluiten hieman ylempää. Kyseiselle paikalle tunnelma välittyi mukavasti ja koko kentän tapahtumat näki selkeästi. Real Madridin fanipääty piti mukavaa meininkiä läpi ottelun, jonka Real voitti 88-73. Kauden alku näkyi selkeästi intensiteetin puutteena sekä kuvioiden hakemisena, eikä Tenerife missään vaiheessa haastanut kotijoukkuetta. Ero oli käytännössä koko ajan noin 10 pisteen kieppeillä, kunnes 2.jaksolla Real katkaisi Tenerifen selkälihakset paukuttamalla eron noin 20 pisteeseen eikä sitä johtoa missään vaiheessa päästänyt käsistään. Koripallolle ehdoton suositus, sillä suurenkin tuntuinen johto voi hetkessä muuttua tasatilanteeksi ja tunnelma on tavallisissa sarjapeleissäkin varsin mukava. Lippujen hinnatkaan eivät päätä huimaa.
Ottelun jälkeen suunta takaisin asunnolle ja ajoissa nukkumaan..
Päivä kolme – maanantaiEnsimmäinen päivä, kun illalle ei ollut mitään pelejä tiedossa. Pahainen flunssakin alkoi viikonlopun jälkeen tuntua ja piti hieman tehdä muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin. Tarkoitus oli piipahtaa noin 60km päässä sijaitsevassa Toledossa, sillä tuo on ollut to do -listalla jo useamman kerran, mutta aina vain se on jäänyt. Ensi kerralla sitten!
Koska olotila ei ollut mikään paras, meni maanantai vain keskustan kauppoja kierrellessä, josta tarttui matkaan muutamat paidat ja siinäpä se. Bernabeulla tuli vielä maanantaina käytyä ja aikeissa oli myös Bernabeu Tour, mutta muutaman kerran sen jo nähneenä, totesin, että jääkööt tällä kertaa välistä. Olisihan niitä uusia isokorvaisia voinut käydä ihailemassa, mutta rookie -matkaajille annan toki ehdottoman suosituksen, että tuonne kannattaa suunnistaa!
Maanantain ruokavalinnasta uskallan antaa myös suosituksen. Kuninkaanlinnan läheisyydessä toimi paikka SR.VAZQUEZ, joka tarjosi perinteisen espanjalaisen päivän menun hintaan 10,5eur. Paikkaa en valinnut sen mukaan, että toi eittämättä mieleeni erään kaverin Real Madridista, vaan siksi, että menu oli varsin kohtalaisennäköinen ja paikka siisti. Alla olevasta lounaasta sai siis maksaa tuon about kympin ja tuo menu sisälsi vielä alkutapakset sekä tottakai juoman (tässä tapauksessa valkoviinin.) Chorizo -juustomakaronia, kananfileet salaatilla sekä suklaakakku, annan 4/5 tähteä kyseiselle paikalle. Suosittelen käymään, mikäli ideoita ruuasta Madridiin kaipaa.
Päivä neljä – tiistaiTiistaina oli vielä pienenä aihiona suunnata kohti Toledoa, mutta lopulta se jäi myös tiistailta väliin, sillä ihan varma en ollut, pystyykö siinä kunnossa kävellä pitkin uuden kaupungin paljon nousuja sisältäviä katuja.
Tiistaina otettiin sitten plan B käyttöön ja kohteeksi Casa de Campo, joka sijaitsi noin 25 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Casa de Campo on Madridin suurin puistoalue, josta löytyy mm maauimala, huvipuisto sekä eläintarha. Uimala joutui jättää välistä uimahousujen puuttumisen vuoksi ja huvipuistot eivät tähän asti ole ollut meikäläisen juttu edes vähää alusta. Eläintarhassa tuli käytyä noin kuukausi sitten Budapestissa ensimmäisen kerran about 15 vuoteen ja vaikka olisi saman casen voinut tehdä Madridissa, niin yli 20e hinta tuosta veti viivan ajatuksen päälle – ei sillä, että tuo mahdoton hinta olisi ollut, mutta kun Budapestissa kyseisestä lystistä joutui maksamaan noin 9e, päädyin jatkamaan matkaa puistoa eteenpäin.
Pakko myöntää, että odotukset puistoa kohtaan oli hieman suuremmat, mitä se loppupeleissä sitten tarjosikaan. Puistoalue on ihan järjettömän suuri, joten mikäli tuonne haluaa lähteä, kannattaa varautua kävelemään reippaasti. Itsellä tuo asenne puuttui tällä erää ja vierailu Casa de Campossa jäi ehkä siitä syystä hieman pettymykseksi - oma moka! Jos tuonne haluaa lähteä, niin kannattaa varata uimahousut matkaan, mikäli uimaan haluaa tai kenties ladata repullinen täyteen eväitä ja olutta ja nauttia rauhallisen puiston tunnelmasta. Jos juoksulenkkiä haluaa painella, niin tuo on varsin otollinen alue myös siihen sen tilan ja autojen vähyyden vuoksi. Mikäli asennetta runsaaseen kävelyyn riittää, niin varmasti tuosta saa paljon enemmän irti, mitä itse siitä otin.
Casa de Camposta palattua alkoi kello olla jo sen verran, että pienen freesauksen jälkeen kämpillä, sai alkaa etsimään paikkaa CSKA – Real Madrid ottelua varten. Tuolle sopiva paikka löytyi, kun kyseli hieman Airbnb – hostiltani. Mikäli jollain sattuu vastaava, että Real sattuu Madridin reissun aikana pelaamaan vieraspelin, suosittelen yhdeksi vaihtoehdoksi Calle de Principellä sijaitsevaa irkkupubi O’Briansia. Sijaitsee Sollilta lähtevillä kaduilla, paikka on siisti ja pubiruokaa burgereiden ja sormisyötävien muodossa löytyy. Burgerin ja ison oluen hinnaksi tuli 14e, eli edustaa aikalailla sitä keskitasoa, jota Madrid nykypäivänä tarjoaa. Ottelun jälkeen tuli vielä istahdettua hetkeksi Solin ympäristössä sijaitsevaan baariin ja yhden oluen saattelemana purettua CSKA -tappio kurkusta alas. 180 minuuttia, nolla maalia. Hävetkää!
Päivä viisi – keskiviikkoViimeinen täysi päiväni Madridissa ja hieman alkoi olla olo, että mitäs sitten vielä keksisi. No, päivä meni aikalailla vain norkoillessa kaupungilla, syödessä paellaa Plaza Mayorilla ja odotellessa reissun viimeistä futisottelua, joka olisi myöhemmin tarjolla Wanda Metropolitanolla. Eli varsin tavallinen espanjalainen päivä siis!
Annetaan vielä ennen Wandalle siirtymistä vinkki espanjalaisesta suklaakahvilasta. Kovin suurena makean ystävänä en itseäni pidä, enkä sitä olekaan, mutta Chocolatería Valorille suositus täältä. Ah, churroja (joita en maistanut tällä kertaa), suklaata jokaisessa tarjolla olevassa annoksessa ja isoja jäätelöannoksia! Nopealla Googlettelulla kyseisiä paikkoja löytyy Madridista useampikin, itse kävin Gran Vian lähistöllä olevassa kahvilassa. Suosittelen, paitsi ellei aivan täysin totaalikieltäytyjä makeaa kohtaan ole. Hintojen tasosta en lähde sen suuremmin arvioimaan, koska en kyseisiä paikkoja juurikaan harrasta, mutta kolmen jäätelöpallon annos kasalla kermavaahtoa oli 8,5eur. No, hintansa väärti, mutta ei ehkä ihan jokapäiväiseen herkutteluun!
Herkuttelujen jälkeen oli aika siirtyä kohti viimeistä näytöstä ja Wanda Metropolitanoa, jossa pelattiin illalla Mestarien liigan toisen kierroksen ottelu Atletico-Club Brugge.
Jo aiemmin päivällä viettäessäni aikaa Plaza Mayorilla, kävi selväksi, että belgialaiskannattajia oli saapunut Espanjaan lukuisia. Laulu raikasi kuppiloissa ja olihan kannattajat vallanneet yli puolet Plaza Mayorin ravintolapaikoista. Tuo kannattajien määrä realisoitui vasta todenteolla Metropolitanolla, sillä summittaisen laskemisen kautta heitän arvioksi noin 1500, ehkä hieman alle, tai jopa hieman yli. Alempana kuva Bruggen kannattajapäädystä.
Ennen kuin mennään sen tarkemmin illan muihin tapahtumiin, niin kerrataan mistä ja minkä verran lipuista sai pulittaa. Atleti laittoi kaikki La Ligan syyskauden lippunsa myyntiin jo aiemmin syksyllä ja UCL -peleihin liput tulivat myyntiin muutama viikko ennen ottelua. Hinnat olivat alkaen 40/50eur ja itse nappasin paikan sivukatsomosta, jolle hintaa kertyi 62eur. Kelpo paikka, josta koko kentän näki hyvin ja Frente Atleticon tunnelma välittyi erinomaisesti.
Wandalle kestää kaupungista hieman enemmän metroa käyttäen. Mikäli majapaikka on keskustan alueella, suosittelen nappaamaan metron Operalta ja sen jälkeen yhden vaihdon kautta saapuu Metropolitanolle. Aikaa tuohon lystiin paloi noin 35-40 minuuttia, joka kertoo siitä, ettei stadion kovin keskustassa sijaitse – päinvastoin. Stadion on keskellä ei mitään, vaikka stadionin ympäristö periaatteessa ihan mukavaa seutua onkin – sikäli, jos ei kovin paljon ylimääräistä hälinää elämäänsä kaipaa.
Ennen Wandalle siirtymistä tuli nautittua muutama olut lähistöllä olevassa baarissa ja sen jälkeen suunnaksi itse stadion. Moni on varmasti tietoinenkin siitä, että Wandan portailla on entisten ja nykyisten pelaajien laattoja, jotka näyttivät olleet varsin hyvin kunnossa pidettyjä – yhtä laattaa lukuunottamatta. Se laatta kuului Thibout Courtoisille, jonka laatta oli tuhottu täysin ja jonka päälle ainakin joka toinen Rojiblancos -kannattaja laittoi vielä sylkensä muistutukseksi siitä, missä belgialainen pelaa nykyään. Alla kuva tuosta laatasta.
Ottelun suhteen oli hieman varovaiset fiilikset, sillä oli pelkona, että Brugge tulee parkkeeraamaan bussin maalin eteen ja Atleti yrittää sitä kaikin keinoin murtaa. Hieman väärässä olin, sillä peli oli ajoittain todellakin vauhdikasta, vaikka Brugge panostikin kaikkensa puolustamiseen ja vastaiskuihin, jotka jäivät lopulta sitten todella heikoiksi. Atleti otti lopulta 3-1 voiton Griezmannin kahden maalin säestämänä, mutta illan komeimmasta osumasta vastasi Brugge ja Groeneveld, joka painoi noin 20 metristä upean laukauksen takakulmaan. Tuo maali löytyy
tämän linkin kautta kohdasta 0:30.
Ja mitä Metropolitanon tunnelmaan tulee, niin fantastinen! Ja muistettava, että stadion ei ollut edes täynnä, niin tunnelma löi kyllä tosissaan ällikällä, en ehkä edes pysty kuvittelemaan mitä se on esimerkiksi paikallispelissä tai Barcelonaa vastaan. Real -lasienkin takaa todella iso arvostus tuolle menolle ja rehellinen oltava ja todettava, että lyö Bernabeun meiningin heittämällä. Siinä kohtaa kun Frente laittoi Peppi Pitkätossu -chantit päälle, jopa osa porukasta ylimmän lehtereen yläriveillä pomppi chantin tahtiin. Jo pelkästään tuon meiningin takia voin Metropolitanon vierailua suositella.
Metropolitanon taiston loputtua, oli suuntana takaisin majapaikka ja valmistautuminen lähtöön, sillä kello soi hieman ennen kahdeksaa. Nopeat tervehdykset hostin kanssa, kuten jo totesin, emme viiden päivän vierailuni aikana aiemmin tavanneet. Mukavan oloinen sälli ja hieman harmi, että juttelut hänen kanssaan jäivät käytännössä olemattomiin.
Sen pituinen se. Madrid – Mi amor.
