FÚTBOL
Ja sitten jalkapalloon. Perjantaina kävelimme noin viiden kilometrin matkan kaupungin halki Santiago Bernabéulle. Stadionkierros kaikkine mukavuuksineen – ensin hissillä ylös ihailemaan katsomon arkkitehtuuria. Kyllä siinä oli vähän epätodellinen olo, kun ihaili massiivista areenaa – Real Madridin kotia. Oli myös hauskaa käydä tepastelemassa aivan kentän reunalla ja istua vaihtopenkillä sekä stadionin lehdistöhuoneessa. Museo kaikkine pokaaleineen oli myös totta kai vaikuttava kokemus ja lopussa kliimaksi päättyi kauppaan, josta mukaan tarttui kirja, cd-levy ja kaulahuivi.
Perjantai-iltana otteluliput (200 euroa/kappale) saapuivat hotellillemme. Paikat olivat Lateral Oestissa eli länsipuolella, kolmannessa kerroksessa (melko ylhäällä siis), miltei samalla tasolla eteläkaarteen alimpien penkkirivien kanssa.
Menimme jo hyvissä ajoin stadionin läheisyyteen ja tunnelma alkoi nousta. Värikkäistä kojuista ostimme pari kaulahuivia ja katselimme iloisia ihmisiä. Pariskunnat, perheet ja miesporukat kuljeskelivat fanivaatteet yllään, eikä oloaan voinut tuntea missään vaiheessa turvattomaksi. Muutama Valencian kannattaja tepasteli täysin luonnollisesti madridistojen keskuudessa. Tuhannet torvet soivat Concha Espina –kadulla ja ratsupoliisit korskasivat paikalle samalla kun ohimenevät autot tööttäilivät rytmikkäästi kannustusmelodeja. Stadionin liepeillä paukahti pari voimakasta paukkupommia, ja ihmiset olivat hilpeällä tuulella. Muutama mitä ilmeisimmin Ultras Surin jäsen käyskenteli kohti eteläisiä portteja Espanjan liput olkapäillään valmiina vastaanottamaan Valencian.
Portit avautuivat tunti ja viisitoista minuuttia ennen alkuvihellystä. Kaikki kävin hyvin kätevästi. Varsinaista ruumiintarkastusta ei tehty, mutta reppumme tarkastettiin. Lippusysteemi oli nopeasti hoidettu, "lasersäteet" lukivat kallisarvoiset viivakoodit ja sitä mukaa pystyi menemään katsomoon odottamaan ottelun alkua.
Itse ottelutapahtumista en kirjoita mitään suuria jorinoita, mutta sen totean, että espanjalaista katsomokulttuuria oli todella mielenkiintoista seurata. Ikivanha, ilmeisesti härkätaistelukatsomoista periytynyt tapa suorastaan rehotti Bernabéulla, kun paikalliset söivät suolattuja auringonkukansiemeniä ja heittelivät kuoria sinne ja tänne. Yksikin edessämme istunut nuoriherra kasasi melkoisen kasan kuoria jalkoihinsa.
Huomiota herättävä asia oli myös se, kuinka vapaamuotoinen tupakointikulttuuri Espanjassa on. Jos nopealla arviolla sanoisi, niin noin 60 000 Bernabéulla olijaa poltti jossain vaiheessa ottelua savuketta, joten on luonnollista, että se myös näkyy. Toisen puoliajan aikana stadionin ylimmät tasat peittyivät haaleaan utuun, joka heikensi kirkkautta yölliselle taivaalle. Ja tämä ilmiö johtui tietysti tupakansavusta. Ehkäpä vaikuttavin ja unenomaisin hetki koko ottelutapahtumassa oli se, kun David Beckham jäi viimeisenä kentälle osoittamaan yleisölle suosiotaan Real Madridin hymnin kaikuessa tupakansavuiseen ilmaan hienon voiton jälkeen. ”Hala Madrid, hala Madrid, noble y…”
Ensimmäinen kosketus itse pelaajiin nähtiin, kun Santiago Cañizares (ilmeisen tietoisesti) ryntäsi kaikista ensimmäisenä kentälle alkuverryttelyä varten. Yli viisi minuuttia Valencian maalivahti oli kentällä maalivahtivalmentajan kanssa ja sai tietysti osakseen suuren vihellyskonsertin. Suurimman yksittäisen vihellyskonsertin aiheutti kuitenkin ottelutilanne, jossa Guti sai keltaisen kortin. Tuolloin yleisön vislaus alkoi jopa hieman särkeä korvia.
Ultras Surin tifoa yleisö näytti odottavan innolla ja ihan hieno koreografia myös nähtiin. Seitsemännen peliminuutin kohdalla Ultras Sur ja suurin osa lähellä istuneista huusivat kunniaa Juanitolle, jonka jälkeen alkoi tuttuun tyyliin Juaniton laulu, joka kaikui erittäin komealla tavalla koko stadionilla.
Fernando Morientes ei saanut mitään erityistä vastaanottoa (ei suosiota eikä vihaakaan) ja hän onnistuikin hiljentämään kotiyleisön melko totaalisesti. Morientesin maalin jälkeen alkoi kuitenkin pian kiivas Madrid-kannustus, joka oli yleisöltä täysin oikea ratkaisu. Cañizaresin ohella eniten vihaa Valenciasta sai osakseen David Albelda. Itse jaan kunniaa Joaquínille, joka oli muutaman kerran laidallaan pitelemätön, sen sijaan David Villa vaelteli (onneksi!) varjojen mailla.
Täytyy kyllä todeta, että Beckham on Bernabéulla erittäin suosittu pelaaja. Alun pelaajaesittelyssä suurimmat suosionosoitukset saivat Casillas, Raúl ja Robinho, mutta Beckhamin tullessa Higuaínin tilalle, sai englantilainen osakseen mitä raikuvimmat suosionosoitukset. Sekin täytyy todeta, että Becks pelasi erittäin hyvän ottelun ja syötti 2-1-maalin.
Niin, ne maalit. Kummatkin Real Madridin maalit tulivat melko yllättävällä tavalla, yhdellä kosketuksella. Ei siinä paljon ehtinyt reagoida ajatusten kanssa. Huomattuaan, että pallo syleilee verkkoa, nousee vaistomaisesti seisomaan ja hurraamaan. Oli myös jännittävää seurata eteläkaarteen reaktioita Ramosin maalin jälkeen ja ultrat kyllä sekosivatkin melko täydellisesti ajauttaen maalin takana olevan alueen hetken ajaksi täysimittaiseen kaaokseen.
Ottelun loppu oli tuskallista odottelua, mutta lopulta Madrid onnistui voittamaan ja kotiyleisö oli erittäin tyytyväinen ja iloinen. Hymni alkoi soida kaiuttimista ja kansa valui hiljalleen ulos pääkaupungin unettomaan yöhön. Allekirjoittanut loi vielä viimeiset haikailevat katseensa Bernabéun sisätiloille, kunnes astui ulos kadulle ihmisvilinään.
Kun kerran Madridissa oltiin, niin ajateltiin sunnuntaina käydä kävelyllä eteläisissä kaupunginosissa ja menimme myös estadio Vicente Calderónin edustalle. Jo kaukaa huomaa, että Atlético on todellakin työväestön seura, sillä stadion sijaitsee käytännössä keskellä asuinaluetta ilmestyen kuin tyhjästä silmien eteen. Stadionin sisälle emme päässeet, joten tyydyimme tarkastelemaan pytinkiä ulkopuolelta käsin. Etelässä huomaa myös selvästi, kuinka Atlético-myönteisempiä ihmiset tuntuvat olevan. Silti Real Madrid on katu- ja kauppakuvassa paljon suositumpi seura. Pienissä kojuissa ja putiikeissa myydään myös paljon FC Barcelona –kamaa ja tavarataloista löytyy jokaisen Primera-seuran pelipaitoja, aina Mallorcasta Recreativoon ja Betisistä Celtaan.
LOPPUSANAT
Madrid on upea kaupunki, jossa riittää paljon nähtävää ja ostettavaa. Real Madridin ottelu oli hieno ja ikimuistoinen kokemus ja muutenkin paikallinen elämänmeno on allekirjoittaneelle mieleen – espanjalaiset ovat elämänmyönteisiä ja positiivisia sekä erittäin palvelualttiita. Miinuksena pidettäköön sitä, että hyvin harva osaa puhua englantia tai jos osaa niin vain muutaman sanan. Lisäksi muutamissa nähtävyyksissä (esim. Plaza de Toros) opasteet olivat melko surkeat, mutta kyselemällä ja ottamalla selvää asiat kyllä aukenevat. Madrid täytyy itse nähdä ja kokea! Bernabéu täytyy itse nähdä ja kokea! Madrid täytyy haistaa, maistaa ja tuntea ja sen sykkeessä täytyy elää, sen kulttuuria tulee ahmia ja sen kaupunkikuvaa tulee ihailla tepasteli sitten Atochassa, vanhassa kaupungissa, Gran Víalla tai hulppean Torre Picasson varjossa. Eläköön Madrid! Palaan sinne vielä joskus…
HALA MADRID