Jalkapalloilun kahdeksannettoista maailmanmestaruuskilpailut kolkuttelevat jo oville ja kisahuumalta on vaikeaa välttyä sellaisenkaan, joka ei kuningaslajia muuten seuraisi. Yleensä MM-kisat saavatkin monet seuraamattomat sohvien pohjille kesäisinä iltoina, kun Suomen Yleisradio televisioi koteihimme luonnollisesti kaikki ottelut studio-osuuksineen päivineen.
Lopputurnaus palaa täksi vuodeksi takaisin Eurooppaan, kun se neljä vuotta sitten vietti kuukauden ensimmäistä kertaa Aasiassa - Etelä-Koreassa ja Japanissa jaetun kisäisännyyden merkeissä. Mestariksi itsensä pelasi Brasilia, jolle maailman valtaaminen jalkapalloilun saralla oli jo viides. Brasilia on myös yhä ainut maa, joka on ollut mukana kaikissa MM-lopputurnauksissa. Se on myös ainut maailmanmestaruuden voittanut maa, joka ei ole voittanut kisoja omassa maassaan; vuonna 1950 Brasilia oli lähellä mestaruutta Rio de Janeirossa, mutta jalkapalloihmiset tietävät, miten heidän silloin kävi: mestariksi kruunattiinkin Uruguay, vaikka kaikki pitivät brasseja varmoina mestareina ennen ratkaisevaa ottelua.
Jätettäköön historialliset hamuroinnit nyt sikseen ja keskitytään tuleviin kisoihin, jotka ovat kesän ehdoton ja oikeastaan ainut kohokohta. Turnaus alkaa perjantaina, yhdeksäs päivä kesäkuuta ja päättyy loppuotteluun sunnuntaina, yhdeksäs päivä heinäkuuta. Avausottelussa Münchenissä kohtaavat isäntämaa Saksa ja Costa Rica. Finaali pelataan Berliinissä.
Tämän vuoden MM-kisoihin on tullut muutama pieni muutos. Ensinnäkin kansainvälinen jalkapalloliito FIFA on päättänyt luopua ainakin toistaiseksi siitä perinteestä, että avausottelussa pelaisikin hallitseva maailmanmestari, eikä suinkaan kisaisäntä. Tällä kertaa Brasilia ei kuitenkaan potki avausottelussa, vaan nimen omaan Saksa. Myös pelivälineellä on entistäkin mahtipontisempi rooli: jokaisessa ottelussa Adidaksen "Teamgeist"-pallolla
* on oma versionsa - palloon on merkitty ottelun päivämäärä, joukkueet ja pelipaikkakunta. Itse loppuottelussa pallo on hieman erilaisempi, sillä siihen on lisätty ripaus kultaista väriä
**.
* 
** 
Suurimpana suosikkina kesän turnaukseen lähtee mestaruuttaan puolustava Brasilia, joka on vuoden 2002 jälkeen voittanut myös kesän 2004 Copa Américan (Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen) ja vuoden 2005 Confederations Cupin, eli niin sanotut pienet esi-MM-kisat, jotka myös pelattiin Saksassa.
Suurimmat huomiot Brasilian joukkueesta kiinnitynevät kahteen Ronaldoon. Iso-Ronaldo, eli pelkkä Ronaldo, on tavoittelemassa historiaa, sillä hän on enää kahden maalin päässä MM-lopputurnauksen kokonaismaalitilaston kärkinimestä, saksalaislegenda Gerd "der Bomber" Mülleristä, joka viimeisteli uransa aikana MM-kisoissa yhteensä neljätoista maalia. Kolme maalia siivittäisivät Ronaldon ylhäiseen yksinäisyyteen kyseisellä tilastolla ja hänestä saattaisi jopa tulla MM-historian legendaarisin pelaaja, tai ainakin eniten maaleja mättänein, sillä se olisi puhtaasti tilastollinen tosiasia. Pikku-Ronaldo, eli Ronaldinho, sen sijaan on monien suurennuslasin alla, sillä hän on maailman paras pelaaja ja häneltä odotetaan vain yhtä asiaa, eli joukkueensa johdattamista kohti loppuottelua ja kuudetta maailmanmestaruutta.
Brasilialle riittää kuitenkin haastajia ja monella maalla on kasassa hyvä joukkue, joten ainekset erinomaisiin kisoihin ovat olemassa. Isäntämaana ja kestosuosikkina Saksa on varteenotettava vaihtoehto ja etenkin jos joukkue yltää kotiyleisönsä edessä todelliseen hurmokseen, voi tie vielä viedä vaikka kuinka pitkälle, vaikkakin kovinkaan moni ei kallion tavoin luota päävalmentaja Jürgen Klinsmanniin. Muita suosikkeja ja Brasilian haastajia ovat varmasti Italia ja Argentiina. Myöskään Espanjaa, Ranskaa, Portugalia, Hollantia ja Englantia ei sovi hetkessä unohtaa.
Tulevissa kisoissa pelaa yhteensä kuusi ensikertalaista: Trinidad ja Tobago, Norsunluurannikko, Serbia ja Montenegro (entinen Jugoslavia on toki ennenkin ollut mukana), Angola, Togo ja Ukraina. Mielenkiintoisin ja yllätysvalppain näistä saattaa olla Norsunluurannikko, joka talven Afrikan mestaruuskilpailuissa saavutti hopeaa muun muassa tähtihyökkääjänsä Didier Drogban johdolla. Serbit ja Ukrainakin saattavat pistää kampoihin isommilleen, mutta trinidadilaiset, Angola ja Togo ovat aivan varmasti pelkkiä heittopusseja.
Oli miten oli, ainakin yksi asia on varma: kesällä tullaan näkemään monta mielenkiintoista pelaajaa, mikäli suurempia ja valitettavia loukkaantumisia ei ehdi enää tapahtua. Ennakkoon kannattanee tarkkailla silmä kovana ainakin seuraavia huippunimiä: Ronaldo ja Ronaldinho (Brasilia), Riqulme ja Messi (Argentiina), Villa (Espanja), Gilardino ja Toni (Italia), van der Vaart (Hollanti), Schweinsteiger ja Ballack (Saksa), Shevchenko (Ukraina), Drogba (Norsunluurannikko), Rooney ja Lampard (Englanti), Cristiano Ronaldo ja Pauleta (Portugali), Zlatan Ibrahimovic (Ruotsi).
Perustelut Ronaldolle (Real Madrid CF, Espanja) ja Ronaldinholle (FC Barcelona, Espanja) olivatkin jo edellä, mutta tässä perustelut muille:
Riquelme: Juan Román Riquelme on ehkäpä maailman toiseksi paras keskikenttäpelaaja, edellä on vain saavuttamaton ja ylivoimainen Ronaldinho. Riquelme on Argentiinan keskikentän sydän ja sielu, jolla on hyvä pelisilmä ja loistava potkutekniikka. Seurajoukkue: Villarreal CF (Espanja).
Messi: Lionel Messi on todellinen teinisensaatio. Argentiinalainen tuli nuorena Espanjaan ja Barcelonaan ja on noussut kovaa vauhtia todelliseksi suuruudenlupaukseksi. Messi on monipuolinen ja erittäin taitava ja Diego Maradonakin on (luonnollisesti) ehtinyt julistaa hänet seuraajakseen. Seurajoukkue: FC Barcelona (Espanja).
Villa: David Villa on loistava espanjalaishyökkääjä, joka on tuonut tarvittavaa tulivoimaa Valencian hyökkäyskalustoon siirryttyään sinne Zaragozasta. Villa on oikeastaan jopa parempi kuin jossain määrin ylihehkutettu Fernando Torres. Seurajoukkue: Valencia CF (Espanja).
Gilardino: Alberto Gilardino siirtyi viime kesänä AC Parmasta AC Milaniin, mutta maalintekotahti ei säilynyt aivan samanlaisena. Tämä ei kuitenkaan ole mikään huono merkki, sillä Gilardino on italialaisen jalkapalloilun ehdotonta hyökkäyseliittiä, jolla on vielä monta hyvää pelivuotta jäljellä. Seurajoukkue: AC Milan (Italia).
Toni: Luca Toni on paukuttanut tämän kauden Serie A:ssa järkyttävän paljon maaleja, eikä mies ole mikään tähdenlento, sillä hän on aiemmillakin kausilla näyttänyt olevansa todellinen huippuhyökkääjä. Vahva, isokokoinen ja monipuolinen pelaaja on pelote oikeastaan kaikille puolustuksille. Seurajoukkue: Fiorentina (Italia).
Van der Vaart: Rafael van der Vaartin siirtymistä kotimaansa Ajaxista saksalaiseen HSV:hen ihmeteltiin monissa futispiireissä, mutta siirto ei ole ollut ollenkaan hassumpi, sillä nuori keskikenttämies on esittänyt hyviä otteita. Muun muassa van der Vaartissa lepää selvästi Hollannin lähitulevaisuus ja oikeastaan jo nykyhetkikin. Mielenkiintoinen pelaaja ja parhaimmillaan erittäin taitava ja arvaamaton. Seurajoukkue: Hamburger Sport Verein (Saksa).
Schweinsteiger: Bastian Schweinsteiger on uutta saksalaissukupolvea edustava pelaaja, joka ei pelkää käyttää tekniikkaansa ja nopeita jalkojaan. Saksa saattaa paljonkin hyötyä Schweinsteigerin vikkelästä laitapelistä. Seurajoukkue: FC Bayern München (Saksa).
Ballack: Michael Ballack on Saksan nykyfutiksen suurin tähti ja häneltä odotetaan todella paljon. Nyt viimeistään "Ballalla" olisi joukkueensa kanssa jotain saavutettavaa kotikisoissa. Seurajoukkue: FC Bayern München (Saksa).
Shevchenko: Sympaattinen Andryi Shevchenko on mättänyt viime kausien aikana maaleja Milanille ja on noussut Euroopan hyökkääjäeliittiin. Hänen varassa lepää Ukrainan mahdollisuudet ja jos joukkue tekee maalin, sen tekee yleensä juuri "Sheva". Seurajoukkue: AC Milan (Italia).
Drogba: Didier Drogba on norsunluurannikkolaisten kirkkain tähti. Vahva jässikkä on erinomainen pääpalloissa, mutta maalinteko luonnistuu myös jaloilla. Seurajoukkue: Chelsea FC (Englanti).
Rooney: Wayne Rooney nousi viimeistään kaikkien tietoisuuteen vuoden 2004 EM-kisoissa ja häneltä Englannin kannattajat odottavat kesän kisoissa paljon. Nopean vauhdin ja hyvän potkutekniikan omaava Evertonin kasvatti on tarvittaessa erittäin vaarallinen niin pelinrakentajana kuin viimeistelijänäkin. Seurajoukkue: Manchester United (Englanti).
Lampard: Frank Lampard on Englannin paras pelaaja ja hänen harteillaan lepää paljolti brittien keskikentän peli. Lampard osaa myös maalinteon ja on todellinen taistelijatyyppi. Seurajoukkue: Chelsea FC (Englanti).
Cristiano Ronaldo: Vikkeläkinttuinen Cristiano Ronaldo on parhaimmillaan erittäin käyttökelpoinen, mutta huonona päivänä hyödytön harhauttelija, jolta puuttuu suoraviivaisuus. Hänessä kuitenkin lepää suuri osa Portugalin pelistä. Seurajoukkue: Manchester United (Englanti).
Pauleta: Pedro Pauleta on jälleen tehtaillut maaleja Ranskan liigassa ja on todellinen huippuhyökkääjä, joka pitää itsestään matalaa profiilia. Onnistuisiko hän tällä kertaa arvokisoissa? Kaksi vuotta sitten EM-kisoissa Pauleta oli enemmän tai vähemmän varjojen mailla, vaikka lusitaanit menivätkin finaaliin saakka, jossa sitten hävisivät sensaatiomaiselle Kreikalle. Seurajoukkue: Paris Saint Germain (Ranska).
Zlatan Ibrahimovic: Ruotsinbosnialainen ei oikein ole onnistunut toisella kaudellaan Juventuksessa, mutta MM-kisoissa voi hyvinkin olla toinen ääni kellossa. Erittäin mielenkiintoinen persoonallisuus ja hyvänä päivänä erinomainen hyökkääjä. Seurajoukkue: Juventus FC (Italia).
Ketkä onnistuvat? Ketkä eivät? Ovatko heistä kaikki edes mukana? Sen näemme vielä...
Yhdeksäs kesäkuuta se vihdoin alkaa ja neljän vuoden odotus päättyy...
