... rakkaudesta jalkapalloon, rakkaudesta kirjoittamiseen. Rakkaudesta yrittää kuljettaa mielensä hämyisiä antenneja pitkin ajatusten valtavirtoja, jotka päättymättömästi poukkoilevat siihen määränpäähän, että pitäisi olla jotain välttämätöntä ja tärkeää sanottavaa. Ja kas, kyllähän sitä sanottavaa onkin, sillä...
BOLTSI ON PYÖREE"Monille ihmisille jalkapallo on osa elämää, mutta italalialaisille elämä on osa jalkapalloa."Tähän tapaan lausui legendaarinen ranskalaisjalkapalloilija, keskikentän maestro, Michel Platini pelatessaan italialaisessa Torinon Juventuksessa 1980-luvulla. Platini todella tarkoitti sitä, mitä sanoi. Tuota lausahdusta ei kuitenkaan suinkaan voi yhdistää pelkästään italialaisiin, vaikka tuntuukin melko vahvasti siltä, että juuri he osaavat kanavoida jalkapalloilun romantiikan kaikista hienoimmin.
Jalkapallo -
fotboll, football, soccer, Fussball, fútbol, futebol, calcio - on ylivoimaisesti maailman suurin, suosituin ja tärkein urheilulaji. Se ei kuitenkaan ole pelkästään yksi urheilulaji muiden joukossa. Tuntuu peräti siltä, että se on kaikkien lajien alku ja juuri - urheilun hengittävä isä ja äiti; lapsi ja kaiken atleettisen liikkumisen avaruus ja täydellinen tyhjiö. Se on yksi taiteellisuuden muoto, se on taktinen keino, kiihkon laukaisija ja vastakohtien asettelija. Se on myös ratkaisija ja väline; se tuottaa propagandaa ja se laannuttaa. Se tuottaa surua ja lohtua, iloa ja toivoa. Se on kaikki kaikessa, jos sitä vain osaa rakastaa, ja jos sen ottaa syliinsä joka kerta yhtä onnellisesti odottavainen hymy kasvoillaan. Silloin, kun siihen on kasvanut kiinni, on siitä mahdotonta enää luopua, koska sen paikka jalkapalloihmisen sydämessä on suorastaan kuolematon.
Ja kuten siis jo kertaalleen todettua, jalkapallo ei ole suurimmalle osalle sitä seuraavista ihmisistä pelkästään huvin täytteistä urheilua: se on heille taidetta, se on heille jopa uskonto; joillekin se voi olla jopa sotaa, tai ainakin suuri välikappale vanhoissa, vaarallisissa kaunoissa.
Jalkapalloilun kehittymisen myötä myös ihmisten suuntautuneisuus kyseiseen lajiin on kokenut muutoksia ja kehittynyt aikojen kuluessa. Jalkapallo on konservatiivinen laji ja omalla tavallaan se on ajaton, vaikka joskus julma tosiasia onkin, että raha ottaa liian suuren vallan, eikä näin ollen stadionien romantiikka enää pärjää kapitalistisessa kilpajuoksussa. Vanha totuus on kuitenkin se, että siellä missä pelataan jalkapalloa, siellä on myös kannattajia, faneja. He ovat edessä ja takana, keskellä ja sivulla, sillä he ovat omien seurojensa ja joukkueittensa tukipylväitä. He ovat intohimoisia tai vähemmän intohimoisia tukijoita, jotka ovat omaksuneet faniuden osaksi elämäänsä.
Faniuden perinnäinen olemus muodostuu kiintymyksestä, jota voi olla monenlaista. Se voi alkaa kuin ihastuminen toiseen ihmiseen. Ensin näet hänet, sitten katselet häntä. Tuolloin mielenkiintosi jo kasvaa vähitellen, kunnes huomaat ihastuneesi. Sen jälkeen ei ole enää paluuta, sillä ihastumista seuraa rakkaus ja rakkautta kiintymys, ja kun ihminen on tarpeeksi kiintynyt kohteeseensa, ei sitä voi unohtaa, eikä jättää. Tämä kyseinen, romanttinen rakkaussuhteen alku jotain seuraa kohtaan ei kuitenkaan päde aina. Asiaan saattavat vaikuttaa niin yhteiskunnalliset näkökannat, poliittiset mielipiteet, historia tai vaikkapa seuran värikoodi.
Periaatteessa fanius on rajatonta, nykytermiä käyttäen suorastaan jopa globaalia; se ei tunne valtioiden rajoja, sillä ei ole äidinkieltä, eikä se välitä uskonnollisesta vakaumuksesta, jos fani ei itse niin halua, tai tahdo sellaisiin asioihin faniudensa kohdalla vaikuttaa. Kun johonkin on oikein rakastunut ja kiintynyt, niin totuuden toisella puolella ei ole niinkään enää väliä. Joku saattaa kannattaa vain kotikaupunkinsa mutasarjaseuraa, toinen suuren maailman suurseuraa ja joku ehkä molempia, joka on jakautunutta multifaniutta - eräänlaisen kypsymättömän rakkauden jakoa kahteen tai jopa kolmeenkin eri suuntaan, jolloin voimakkain kiintymys ottaa yliotteen ja muille jää lähinnä hyvin syvä sympatia. Globaalissa faniudessa kyse ei enää ole välttämättömyydestä kotiseutuaan tai juuriaan kohtaan, kyse ei ole kansallisuudesta eikä niin sanotuista oikeista asenteista tai mielipiteistä. Tuolloin valintoja ei tehdä pelkän pienen ajattelun piirissä, vaan yleensä jalkapallosta kiinnostunut henkilö, faniuden kahlitsema ihminen, huomaa asian menneen hiukan nurinkurin tyyliin: "Minä en valinnut seuraa, vaan seura valitsi minut."
Jalkapallon yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi kiistää, eikä niistä puhumista sovi vältellä, vaikkei aiheesta välttämättä pitäisikään. Poliittinen tausta eurooppalaisessa jalkapallossa on vahvimmillaan Espanjassa ja Italiassa, kun taas esimerkiksi Englannissa politiikka on aina pyritty pitämään vahvasti pois urheilusta. Tämä seikka kuitenkin on esteenä todelliselle jalkapalloromantiikalle, joka elää stadioneilla; se elää kannattajissa, seurojen omalaatuisissa historioissa ja kiistanalaisissa asioissa. Se elää vahvoissa ajoissa ja nykyhetkessä. Se elää kiihkossa ja intohimossa, rakkaudessa ja tunteessa, eikä se kysele vastaantulijalta mielipidettä. Poliittisena välineenä jalkapallo on kieltämättä tietynlainen vääryys, mutta eikö asioilla mietiskely, eräänlainen tabu, teekin kyseisestä asiasta vieläkin mielenkiintoisemman ja jossain määrin jopa hyväksytyn? Mielipiteet ja asenteet vellovat enemmälti nimen omaan kannattajissa, ei seuroissa itsessään. Esimerkiksi italialaisen SS Lazion useimmat äärikannattajat, eli
ultrat, ovat äärioikeistolaisia, suoremmin sanoen fasisteja, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö itse seurana Lazio kantaisi fasismin perintöä ylpeänä roomalaisen kotkansa harjalla. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettäkö espanjalaisen Real Madridin (niin ikään) äärioikeistolainen äärikannattajaryhmä
Ultras Sur edustaisi samanlaisia mielipiteitä kuin
madridismo, todellinen Real Madridin henki, historia ja perintö, tulevaisuus ja nykyhetki. Toisena ääripäänä voitaneen nähdä vaikkapa italialaisen Livornon äärikannattajat, jotka eivät ujostele Neuvostoliiton lippujen kanssa, sillä he ovat puhtaita kommunisteja.
Loppujen lopuksi laji nimeltä jalkapallo on yksi monista mielipiteen jakajista ja siitä voidaan nähdä monta erilaista puolta: urheilulliset arvot, historialliset näkökulmat, poliittiset kiistat, ihmisten intohimo... ulottuuvuudet ovat miltei loputtomat ja juuri tämä tekee jalkapallosta maailman ylivoimaisen ykköslajin. Sen mahtavuutta ei kuitenkaan tarvitse erikseen hokea, vaikkei se kärsisikään siitä inflaatiota, vaan lajia tulee vaalia luonnollisena välikappaleena asiassa kuin asiassa. Todellisen fanin tulee hengittää jalkapallon ja seuransa kautta ja kiintymystensä kanssa täytyy osata elää. Sen kanssa täytyy tehdä pyhiinvaellusmatkoja ja sen kanssa täytyy ottaa kaikki irti viikonloppuisin. Sen kanssa täytyy vaeltaa, riemuita ja surra ja kun ajat kuluvat, jalkapallo hengittää yhä, eikä todellinen jalkapalloihminen ikinä unohda sen suurta merkitystä sydämessään. Se otetaan hautaan mukaan ja pelaaminen jatkuu vielä kuolemankin jälkeen.
... kiihko, intohimo, uhrautuminen. Jalkapallo on tavattoman vaarallista.
"Jalkapallo on sotaa."- Rinus Michels.
"Minä olin paras."- Edson Arantes do Nascimento.
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."- Eduardo Galeano.
"Sydämeni on valkoinen."- Fernando Morientes.
...
y hala Madrid por siempre; el corazón blanco (
y azul 
- H J K; sinä, jota en koskaan unhoita...)
