Jalkapallo on urbaania
Jalkapallo on melkoisen urbaani laji ja sitä se on oikeastaan aina ollutkin. Brittein saarilla nykyiseen muotoonsa vähitellen muovautunut peli on kehittynyt muun muassa siitä, kun naapurikylät ja niiden asukkaat mittelivät voimiaan toisiaan vastaan älyttömässä ja säännöttömässä lajissa, jossa pyrittiin suurella väkijoukolla viemään pallo sovittuun kohteeseen eli maaliin. Ihmiset ryntäilivät kaduilla ja taistelivat toisiaan vastaan. Myöhemmin, kun laji alkoi kehittyä nykyisiin uomiinsa, lähti suurin innostus peliä kohtaan työläiskortteleista, luokkayhteiskunnan talonpojista, ja siitä muodostui kansan huvi.
Jalkapallo asettui kaupunkeihin jo hyvissä ajoin, sillä seurat perustettiin kaupunkeihin ja yhä parhaat ja suurimmat seurat ovat kotoisin maitten suurista kaupungeista. Oman kaupungin identiteetti on historian saatossa ollut seuroille tärkeä, mutta monissa maissa myös muulla kuin omalla kaupungilla on merkitystä - esimerkiksi FC Barcelona ei symboloi vain kotikaupunkiaan, vaan koko Katalonian maakuntaa. Rovaniemen Palloseura ei ehkä niinkään edusta nimen omaan Rovaniemeä, vaan sitä, että Lapissakin osataan, ainakin jonkin verran, pelata jalkapalloa, vaikka ollankin pohjoisella napapiirillä ja jääkarhut hengittävät niskaan.
Kotikaupungin (ja maakunnan tms.) vaikutus on syvästi vaikuttanut suurten seurojen identiteettiin. Ottakaamme esille muutamia valaisevia esimerkkejä: Atlético Madridin logossa on esitettynä karhu, joka symboloi Madridin kaupunkia; AS Roman värit (keltainen ja punainen) ovat myös Rooman kaupungin värit. Real Betis pelaa yllään Andalusian maakunnan värit (valkoinen ja vihreä). Kuopion Palloseuralla on käytössään kotimaakuntansa, Pohjois-Savon, värit (keltainen ja musta). Listausta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta on tietysti luonnollista, että seurat ovat halunneet kiinittyä kotipaikkaansa, sillä ilman omaleimaista nationalismia kaikki olisi väritöntä, hajutonta ja varsin mautonta.
Jalkapallon pelaajilliset alkulähteet löytyvät myös usein juuri kaupungeista. Otetaan esimerkiksi maailman suurin jalkapalloilijoiden tuottaja Brasilia. Yhä useampi ja useampi brassifutari on kotoisin kaupungista ja vielä useammin kaupungin slummista, jossa on ollut aikaa pelata jalkapalloa ja harjoittaa taitoja ahtailla kujilla ja lähiöiden pienillä kentillä. Sen sijaan köyhään maanviljelijäperheeseen kuuluvalla lapsella ei välttämättä ole mahdollisuutta tai aikaa harjoittaa jalkapalloa. Tämä seikka pätee toki myös muissa maissa kuin vain Brasiliassa.
Kaiken kaikkiaan jalkapalloilullinen vastakkainasettelu on pohjimmiltaan lähtöisin siitä, että halutaan näyttää naapurikaupungille niin sanotusti taivaan merkit ja paikka, missä kaappi todella seisoo. Ihmisen luonne ja mentaliteetti pyrkii olemaan naapuriaan parempi, mutta samalla se pyrkii myös sisäiseen valtataisteluun ja voittoon pyrkimiseen ja silloin ei ole tärkeintä enää oma kaupunki, vaan oma seura, koska eihän kukaan roomalainen voi kannustaa yhtä aikaa AS Romaa ja Laziota, eikä kukaan livepoolilainen Liverpoolia ja Evertonia ja niin edespäin.
Näin ollen jalkapallo on kaupunkien ja maakuntien/provinssien/osavaltioiden välistä urheilullista sotaa, joka ilmenee kaikista parhaiten nimen omaan katsomossa ja kentän ulkopuolella, sillä itse pelissä pelaajat ajattelevat lähtökohtaisesti vain ottelun voittamista ja sitä, mitä kentällä jalkapalloilullisesti tapahtuu. Loppujen lopuksi kaikki kietoutuu juuri siihen, että kumpikin haluaa näyttää toiselleen olevansa parempi ja saattaa toisen häviön partaalle. Viestissä ennen tätä tuli hyvä pointti Hollannista, jossa eivät pelkästään Ajax ja Feyenoord ole vihollisia, vaan myöskin niiden kaupungit keskenään, sillä amsterdamilaiset pitävät rotterdamilaisia typerinä maalaisina ja rotterdamilaiset amsterdamilaisia huonokäytöksisinä snobeina.
