Djurgården kukisti lauantaina Henkeborgin 2-1, ja itse olin paikan päällä tarkastamassa Råsundan tunnelman. Täytyy ensinnäkin sanoa, että vaikka en tiedä tarkalleen paljonko mittarissa oli lämpöasteita, niin kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta kolmen tunnin ajan suoraan samaiseen aurinkokatsomoon missä minullakin oli paikka, niin kyllähän siinä tajuttoman kuuma tuli. Kuumuus ei kuitenkaan tuntunut haittaavaan ainakaan Eteläkaarteen seisomakatsomon menoa, sillä ääntä ja tunnelmaa riitti loistavasti koko ottelun ajan, ja innostuivatpa isot tatuoidut pojat ottamaan pientä sylkemiskisaakin aina kun Helsingborgin pelaaja tuli antamaan kulmaa. Taisipa sieltä jotain pullossa/lasissa ollutta nestettäkin lentää kertaalleen kun Svanbäck kävi kulmaa antamassa.
Pelillisesti tasoero joukkueiden välillä oli huomattavasti suurempi kuin mitä lopputuloksesta voisi päätellä, sillä kotijoukkue liikutti palloa ihailtavasti mieheltä toiselle siinä missä Helsingborg tyytyi lähinnä nopeisiin vastahyökkäyksiin, joista yksi tosin johtikin tasoitusmaaliin. Kuivasto piti Larssonin täysin kurissa, vaikka Henken vire oli kyllä sitä luokkaa, että ei siihen paljon tarvittu. Yhden avopaikan Larsson sai, mutta laukaus noin 7 metristä pamahti voimalla suoraan päin maalivahtia. DIF:in molemmat maalit tulivat vapaapotkuista, joista ensimmäinen tosin olikin vain kaukaa annettu keskityspallo, joka sattui pomppimaan suoraan takakulmasta sisään. Voittomaali oli Hysenin vapari noin 20 metristä, jonka voi kyllä laittaa hyvin paljon maalivahti Daniel Anderssonin piikkiin. Mielestäni pelin paras pelaaja oli keskikenttää hallinnut Andrej Komac, joka oli lähes joka tilanteessa niin pallollisena kuin pallottomanakin vähintään sen yhden askeleen vastustajaa edellä, eikä pallon saadessaan hätäillyt tiukassakaan tilanteessa, vaan vei jatkuvasti peliä eteenpäin rohkeilla ja luovilla ratkaisuilla.
Ja kun näitä Allsvenskanin otteluita ei ole turhan paljon päässyt paikan päälle seuraamaan, niin täytyy kyllä vielä hehkuttaa sitä jalkapallokulttuuria mikä Ruotsissa on. Jo monta tuntia ennen ottelua huomaa pelin olevan edessä, eikä tarvitse kauaa arvuutella mikä joukkue siellä pelaa, sillä useimmilla on päällä vähintään oman joukkueensa paita tai kaulaliina. Vajaat puolitoista tuntia ennen ottelun alkua porteilla oli monien kymmenienn metrien pituiset jonot, ja pelaajien tullessä lämmittelemään oli ihmisiä sisällä jo niin paljon, että pelaajat saivat raikuvat aploodit. Tapahtumana siis todella hieno ja aivan eri tasoa kuin vaikkapa Veikkausliigan ottelut, mutta pelin taso puolestaan ei noussut missään nimessä ainakaan selkeästi Veikkausliigaa korkeammalle.
