Eilinen ottelu sateisessa Milanossa alkoi melko odotetusti, kun AC Milan aloitti vahvalla hallinnalla. Heti alkuminuuteilla Ancelottin miehistö ei antanut piiruakaan liikaa tilaa Manchester Unitedin pelaajille, mutta täytyy myös hieman kummastella sitä, kuinka yllättävän helposti vierasjoukkue antoi isännille tilaa pyöritellä palloa jopa täysin rauhassa. Andrea Pirlo löysi ilman vaikeuksia koko ajan itselleen tyhjää tilaa sekä pallollisena että pallottomana. Kakán rooli meni taas täydellisesti nappiin hänen haastaessaan tekniikallaan ja ilmiömäisellä lähtönopeudellaan ManU:n kankeahkoa puolustusta. Oddon nousut oikealla laidalla olivat myös hyviä.
Heti ensimmäisen maalin jälkeen englantilaiset joutuivat pahasti selkä seinää vasten, ja punamustat lisäsivät höyryä entisestään. Pahaksi ongelmaksi valkopaitojen pelilliseltä kannalta muodostui keskikentän keskustan dominoinnin lähes täydellinen puute. Asiaa ei auttanut edes heikko laitapeli, kun sekä Ryan Giggs että Cristiano Ronaldo olivat paljon heikommalla pelipäällä kuin viikko sitten Old Traffordilla. Sen sijaan Milanin puolelta Gennaro Gattuso nousi taidoillaan, taistelullaan ja upealla asenteellaan melkoiseksi herraksi ja
hidalgoksi, jolle kunnollisen vastuksen olisi pystynyt antamaan vain Roy Keane, mutta hän kun ei enää ManU:ssa pelaa, niin tietynlainen tyhjiö on henkisellä tasolla Fergusonin joukkueessa tosiasia.
Toisella jaksolla Milan taisi aika tietoisestikin antaa enemmän tilaa Unitedille, joka myös paransi peliään. Vaikutti vahvasti siltä, että kotijoukkue keskittyi odottamaan vain hyvää vastaiskun paikkaa, jolloin kolmas maali olisi lopullinen niitti brittien arkkuun. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Milan pystyi saamaan kontrollia takaisin peliinsä ja manchesterilaisille alkoi tosissaan tulla jo hätäinen ja epätoivoinen kiire; eräänlainen kulminaatiopiste oli jo tapahtunut.
Alberto Gilardinon vaihtaminen Filippo Inzaghiin ei ollut Carlo Ancelottilta mikään varsinainen taktinen ratkaisu, mutta siinä mielessä täysin oikea vaihto, että yli kymmenen kilometriä juossut Filippo oli jo väsynyt ja kentälle tuli saada tuoreet jalat. Vaihto myös kannatti tuloksellisessa mielessä, kun Gilardino pääsi läpiajonsa päätteeksi viimeistelemään huippuhyökkääjän varmuudellaan kolmannen maalin, joka lopullisesti sinetöi italialaisille jälleen kerran finaalipaikan. Toivottavasti Milan pystyy Liverpoolia vastaan kostamaan kaksi vuotta sitten tapahtuneen vääryyden!
