Itselleni mieleen hypähti heti Filippo Inzaghi. Okei, useimmat eivät todellakaan Inzaghista pidä, mutta maailmassa on paljonkin enemmän ärsyttävämpiä jalkapalloilijoita ja allekirjoittaneen silmissä Pippo ei oikeastaan koskaan ole ollut mikään super-inhokki.
Inzaghi on itsekäs, joskus aivan liian itsekäs, mutta samalla hän pelaa myös joukkueelleen ja hän rakastaa maalien tekemistä ja voittamista. En tosiaankaan ole mikään Inzaghi-fani, mutta haluaisin tällä kirjoituksella hieman jopa puolustella Inzaghia ja herättää ajatuksen aihetta hänen vihaajissaan. Inzaghin ulkoinen olemus, pelityyli ja käyttäytyminen kentällä on enemmälti ärsyttävää, mutta se on samalla myös jollain kummallisella tavalla ihailtavaa, sillä Pippo on rakentanut itselleen suuren persoonan: liehun ja epärehellisen taskuvarasmaisen pyrkyrin, joka haalii kunniaa itselleen muitten kustannuksella... ja samalla hän pelaa joukkueelleen ja on tarvittaessa erinomainen hyökkääjä.
Eipä Pipponkaan ura tosin enää ole niin loistelias, mitä se muutama vuosi sitten oli, mutta silti koko hänen uransa on ollut aliarvostetun asemassa rypistelyä, vaikkakin vuoden 2000 EM-kisoissa Pippo saikin paljon vastuuta Italian hyökkäyskalustossa.
Minulle Filippo Inzaghi on ärsyttävä mutta ihailtava hyökkääjä, joka ahneudellaan ja suurella halullaan on noussut ratkaisijaksi monissa tärkeissä otteluissa. Kukapa voisi unohtaa sitä viimeisten hetkien maalia Ajaxia vastaan, joka oikeastaan oli Jon Dahl Tomassonin käsialaa? Niin, Pippo vain näpsäisi ja otti lopulta kerman kakulta... ja tuuletti nauttien onnistumisestaan.
------------------
Diego Tristán. Miehen ura on kieltämättä ollut ylä- ja alamäkeä, mutta enimmäkseen Tristánista jäänyt mielikuva on osoittanut, että kyseessä on erittäin taitava maalintekijä, jolla on pelisilmää ja kykyä myös rakentelijana, ei pelkästään tappavana viimeistelijänä. Tietysti lukuisat loukkaantumiskierteet ovat silloin tällöin vieneet virettä pois ja Espanjan maajoukkueessa Diego on aina ollut Raúlin, Morientesin ja Torresin varjossa.
------------------
Xavi Hernández. Hieno pelaaja, joka kyllä culéjen keskuudessa kerää arvostusta, mutta suuren yleisön keskellä hänet unohdetaan, kun kaikki puhuvat vain Ronaldinhosta, Messistä ja Eto’osta. Xavi on Barsalle kuitenkin paljon tärkeämpi kuin Deco, jonka panosta on mielestäni aina yliarvostettu tietyin määrin katalaanien pelinrakentelussa. Xavin syöttötaito ja –tarkkuus on ilmiömäistä, samoin työmoraali ja uskollisuus seuralle. Ei ollenkaan ihme, että hän on Kataloniassa niinkin rakastettu pelaaja, sillä onhan hän yksi maailman parhaista puolustavista keskikenttäpelaajista ellei jopa tämän hetken paras.
