Niin, Suomi kyllä paransi pelaamistaan ja Hodgson siis teki tarvittavat muutokset. Itse en Serbia-ottelua nähnyt, mutta keskiviikon ottelusta todettakoon myös se, että Belgialla on nykyisin huono maajoukkue; toki löytyy nuorta innokkuutta ja nousevaa taitoa, mutta tällaisiin kekkereihin punaisten paholaisten tulevaisuudenosasto ei näytä olevan millään valmis.
Belgian huonous ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Suomi oli oikeasti hyvä. Hahmoiksi nousivat (erään Stadikan linnun lisäksi) tietysti Eremenkon veljekset, jotka pelasivat todella nättiä yhteispeliä ja auttoivat joukkuetta voiton saavuttamisessa. Pallokontrolli säilyi mainiosti Huuhkajilla kriittisten vaiheiden läpi, eikä belgeille annettu mahdollisuuksia edes hienoiseen takaa-ajoon.
Pelillisen ilmeen kannalta on vielä kehuttava laitapelin onnistumista tai ainakin sen hulppeaa tasonnousua aiempiin otteluihin verrattaessa. Eremenkon avut nousevat huippusfääreihin juuri laidalla, mutta mies osaa olla vaarallinen myös keskelle ajautuessaan. Losan maali oli osoitus itseluottamuksen, taidon ja tahdon yhdistymisestä hienoon suoritukseen Johanssonin taisteluesityön seurauksena. Roman sen sijaan on soluttautumassa Litmasen seuraajaksi.