Kausi 02/03

Monet puhuivat kauden 02/03 alussa taas, että joukkue voittaisi kaiken helpolla. Monet olivat kuitenkin jo viisastuneet viimekaudesta ja odotukset eivät enää välttämättä olleet ainakaan niin sinisilmäisen suuret, vaikka paljon odotettiin edelleenkin.

Koska Real Madrid voitti edellisellä kaudella Mestareitten liigan, se pääsi osallistumaan myös kahteen ylimääräiseen kilpailuun, Euroopan Supercupiin sekä Intercontinental Cupiin. Näistä vuorossa oli ensin Euroopan Supercup, kunhan kauden alun harjoitusottelut saatiin pelattua. Vaikka kauden alun harjoitusottelut eivät tälläkään kertaa kovinkaan suuria lupailleet, Supercupiin Monacoon lähdettiin silti ennakkosuosikkina.

Supercupin ottelu olikin lopulta ihan hyvää peliä, vaikka Feyernoord ei vastuksena ollutkaan kovimmasta päästä. Ottelu päättyi lopulta 3-1 madridilaisten voittoon ja Madridin pokaalikaappeihin saatiin viimein se pokaali, joka sieltä oli pitkään puuttunut. Kolmas kerta toden sanoi tälläkin kertaa.

Supercup oli jo pelattu, eikä uusia pelaajia ollut vielä hankittu. Pitkään näyttikin siltä, että kaikenkirjavista siirtohuhuista huolimatta uusia pelaajia ei enää tänävuonna Bernabéulla nähtäisi. Sitten tuli se yö, kun siirtoraja umpeutuisi ja taas alkoi tapahtumaan. Real Madrid kun oli neuvotellut Interin kanssa useampaan otteeseen Ronaldosta, mutta sopimukseen ei oltu päästy. Viimeisenä iltana kuitenkin edettiin neuvotteluissa ja tapahtumat olivat kuin jostain saippuaoopperasta.

Real Madrid neuvotteli Ronaldosta ja tarjosi sille hieman yli 35 miljoonaa euroa sekä Morientesin. Tuo tuntuikin passaavan Interille, kun se samalla neuvotteli Barcelonan kanssa myyvänsä hänet sitten suoraan Barcalle. Barcelona kuitenkin molempia osapuolia kiusatakseen vetäytyi kisasta viimehetkillä ja Interin piti laskea vaatimuksiaan jotta saisi tyytymättömän pelaajansa myytyä ja lopulta siirtosummaksi sovittiin noin 35 miljoonaa euroa sekä joulukuun siirtoikkunan aikana vapaavalintainen (ennalta määrättyjen joukosta) pelaaja tai sitten 10 miljoonaa euroa.

Näin siis Real Madrid sittenkin hankki itselleen jälleen uuden 'crackin'. Ronaldo ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan heti kauden alusta, sillä hän ei ollut vielä aloittanut kuntoharjoittelua Interissä. Näin siis meni useampia otteluita ennenkuin mies oli pelikuntoinen. Debyytti Santiago Bernabéulla meni kuitenkin nappiin ja mies teki lopulta kaksikin maalia Alavésin verkkoon.

Näin kaikki kilpailut oli jo potkaistu käyntiin ja ensimmäinen jossa Real Madrid joutui urakkansa lopettamaan oli Copa del Rey, eli Espanjan Cup. Taival loppui välieriin, kun Mallorca pyöritteli Vicente del Bosquen peluuttamaa "vahvistettua kakkosjoukkuetta" lähes miten tahtoi. Vaikka "kakkosjoukkue" olikin aikaisemmissa otteluissa vakuuttanut 8-1-tyylisillä voitoilla, koko kauden myös liigassa madridilaisia kiusannut Mallorca oli viimein liian kova pala.

Joulukuussa vuoroon tuli Intercontinental Cup, jossa siis vastakkain pelaavat Euroopan Mestareitten liigan voittaja ja Etelä-Amerikan vastaava. Tokiossa pelattavassa ottelussa kohtasivat tällä kertaa Real Madrid sekä paraguaylainen Assuncion. Real Madrid voitti ottelun Gutin ja Ronaldon maaleilla 2-0 ja Real Madrid pääsi juhlimaan toista pokaaliaan.

Vaikka Espanjan Cupista olikin jo pudottu ja haaveet triplasta haudattu, toiveet olivat tuplan osilta vielä ihan hyvät. Viimekauden mestarina Mestareitten liigaan suoraan päässyt Real Madrid aloitti mestaruuden puolustamisen ihan hyvin, ensimmäisestä lohkovaiheesta mentiin voittajana jatkoon. Vaikka toisessa lohkovaiheessa tahti ei aivan samanlaisena jatkunutkaan jatkopaikka varmistui kuitenkin viimeisessä ottelussa. Tämän kauden Mestareitten liiga tullaan varmasti muistamaan Real Madridin ja ManU:n kohtaamisesta välierissä. Real Madrid näytti maailmalle miten jalkapalloa kuuluu pelata ja meni 6-5 yhteismaalein jatkoon. Semifinaalissa vastaan tuli sitten Juventus, joka kosti Madridille kauden 97/98 Mestareitten liigafinaalitappion ja näin Real Madrid oli ulkona myös Mestareitten liigasta.

Pokaaliton, ainakin "merkittävien" kilpailujen osalta, kausi olisi ollut katastrofi ja jäljellä oli enää Espanjan liiga. Kausi alkoi kangerrellen, mutta pikkuhiljaa Real Madrid otti paikkansa sarjan kärkitiloilta. Vauhti ei kärjessä kuitenkaan aivan kauden loppuun asti riittänyt ja Real Sociedad pääsi vielä kauden lopussa hyvin mestaruustaistoon mukaan. Real Madrid kuitenkin skarppasi sen verran, että kaikki oli viimeisessä ottelussa siitä itsestään kiinni ja Real Madrid kruunattiin viimeisen ottelun jälkeen Espanjan mestariksi 29. kerran.

Ottelun jälkeen kuitenkin alkoi tapahtumaan. Kapteeni Hierro ei pyynnöistä huolimatta johtanut joukkuettaan kentälle toiselle kunniakierrokselle kentän ympäri. Hänen sopimuksensa loppui tuohon kauteen ja muutamia päiviä mestaruuden voittamisen jälkeen ilmoitettiin ettei hänen sopimustaan enää uusittaisi. Samalla julkistettiin kaikkia ihmetyttänyt Vicente del Bosquen sopimuksen uusimatta jättäminen.

Vaikka taas kerran pokaalikaapista löytyi vain yksi uusi "tärkeä" pokaali, kausi oli kaikkea muuta kuin epäonnistunut. Joukkue voitti Intercontinental Cupin, Euroopan Supercupin ja Espanjan liigan sekä meni semifinaaleihin Mestareitten liigassa ja välieriin Espanjan Cupissa. Tietysti kausi paremminkin olisi voinut mennä...

Tämä kausi tullaan muistamaan Espanjan mestaruudesta ja sen jälkimainigeista sekä hienosta Mestareitten liigan semifinaaliesityksestä ManU:a vastaan. Kausi tullaan muistamaan myös katkerasta putoamisesta Juventukselle Mestareitten liigan semifinaalissa, Ronaldon saapumisesta ja hitaasti tapahtuneesta sopeutumisesta joukkueeseen sekä Raúlin umpisuolileikkauksesta ennen ManU-otteluita.

Lopuksi valitsen vielä jokaiselle pelipaikalle mielestäni parhaiten kaudella onnistuneen pelaajan, eli:

Maalivahti: Casillas - Pelasi käytännössä koko kauden antamatta kertaakaan valmennusjohdolle tilaisuutta jättää miestä penkille. Lisäksi piti joukkuetta useampaankin kertaan lähes yksin mukana ottelussa.

Puolustaja: Roberto Carlos - Pelasi jälleen todella hyvän kauden, ei suuremmin moitittavaa.

Keskikenttäpelaaja: Claude Makelele - Vaikka keskikentältä löytyi mm. Zidane ja Figo, kauden tärkein keskikenttäpelaaja oli silti Makelele. Teki monessa ottelussa koko hyökkäyksen puolustustyöt.

Hyökkääjä: Portillo - Hyökkääjäksi olisi oikeastaan voinut valita ihan kumman vain, Ronaldon tai Raúlin. Mutta päädyin kuitenkin Portilloon, joka nostettiin tälle kaudelle ykkösjoukkueeseen hienosti menneen edelliskauden jälkeen. Teki kasapäin maaleja Espanjan Cupissa ja hänen maalillaan Real Madrid eteni Mestareitten liigassa toisesta lohkovaiheesta jatkoon.