Arkkiviholliset

Real Madrid vs. Barcelona
Puhutaan arkkivihollisista ja derbyistä. Kiistämättä yksi maailman suurimpia otteluita on Barcelona vastaan Real Madrid Nou Campilla ja toki myös Real Madridin kotona Bernabéulla. Ei riitä, että aina näitten otteluitten alla koko Espanja ei muusta puhukaan, ottelua spekuloidaan lehdistössä viikkoja etukäteen ja vatvotaan viikkoja jälkeenpäin. Otteluissa on aina uskomaton tunnelataus riippumatta siitä, onko kyseessä edes kärkikamppailu vai pelataanko vain kunniasta. Kunnia on näissä otteluissa se, joka ratkaisee. Niin arvokkaita kuin pisteetkin ovat, ne tulevat kunnian mukana. Joukkueitten välillä on paljon paljon muutakuin kuin vain urheilulliset asiat.

Real Madridin ja Barcelonan historia juontaa juurensa jo 1900-luvun alkuun, aikaan jolloin molemmat seurat olivat vasta perustettuja. Jo tuolloin poliittinen tilanne oli nykyiseen päin, Kataloniassa ei juurikaan välitetty Madridin symboloimasta keskushallinnosta ja siitä mitä se edusti. Tilanne peilautui myös jalkapalloon ja pinnan alla alkoi muhimaan se, joka vielä nykyäänkin pulpahtaa pintaan silloin tällöin.

1930-luvun lopulla tuli sisällissota, joka vain repi uusia haavoja vanhojen rinnalle. Nationalistien voitettua sota ja Francon otettua maa haltuunsa, Kataloniaa kohdeltiin aika-ajoin melko heikosti siellä muhineitten erimielisyyksien takia. Samalla Real Madridista kehittyi Francon suosikki, joka sai, ehkä tahtomattaankin, apua valtiovallalta. 50-luvulla Real Madrid nousi koko maailman tietoisuuteen Eurocup-menestyksensä myötä. Kataloniassa menestystä katseltiin vihaisina, kaikki barcelonlaiset olisivat nähneet pokaaleita nostamassa mieluummin Barcelonan.

50-60-luvulla seurojen välit olivat huonoimmillaan. Real Madrid vei Di Stefanon Barcelonan nenän edestä ja muitakin kinasteluita pelaajien suhteen oli. Real Madrid menestyi, Barcelona ei niinkään. Ja Francon valtakaan ei tehnyt seurojen väleistä kovinkaan lämpöisiä.

Tuosta on kuitenkin päästy ajan kanssa parempaan päin. Silti, kun Florentino Perez osti yhtenä maailman parhaista tuolloin pidetyn Figon Barcelonasta, nähtiin jälleen mikä sähkö seurojen välillä on. Joka kerta, kun Figo on palannut Nou Campille seuranvaihtonsa jälkeen, hänen tärykalvonsa ovat saaneet tuntea siirron merkityksen. Korvia vihlova vihellyskonsertti aina kun portugalilainen koski palloon, kolikoita niskaan, pulloja, voileipiä, sian pää...

Barcelonan ja Real Madridin antipatiat perustuvat kaiken muun lisäksi myös pelaajakauppoihin. Suurseurat ovat kautta aikojen taistelleet melkolailla samoista pelaajista alkaen aina Kubalasta ja Di Stefanosta Figoon ja Beckhamiin. Ja katalaanien ärsytykseksi yleensä Real Madrid on ollut se joka on tilanteessa selvinnyt voittajana.

Enää ei riitä edes se, että koko Espanja pysähtyy El Clasicon edessä. Ottelu televisioidaan satoihin maihin ja sitä seuraa vuosittaan miljoonia katsojia. Television välityksellä jää kuitenkin osa ottelusta vääjäämättä sivu suun. Espanjan jättien kohtaaminen pitää kokea paikan päällä.

Paikallistaistoa Madridista
Madridin kaupungissa ja sen lähistöllä on useita seuroja. Rayo Vallecano, Getafe, Leganes ja useita muita vielä alempien tasojen joukkueita. Mutta Madridissa on myös Atlético Madrid, joka on taistellut Real Madridin kanssa kaupungin ykkösjoukkueen asemasta jo reilun sata vuotta. Real Madrid on Atlétia edellä historian saatossa kertyneessä menestyksessä mitattuna, mutta se vain parantaa paikallistaistojen ilmapiiriä.

Kukaan ei voi väittää, että Atléticon kannattajat olisivat kovinkaan innoissaan Real Madridista. Tunnelma on käsin kosketeltavissa, kun Real Madrid kohtaa Atléticon sen kotistadionilla Vicente Calderonilla. Haukkumasanoja ja herjoja ei silloin säästellä. Yksi suuri yksityiskohta puuttui Real Madridin liigataipaleelta muutama kausi sitten, kun Atléti pelasi segundaa pari kautta pudottuaan. Ilman Madridin paikallisderbyjä Real Madridin liigakaudet eivät olleet aivan sitä, mitä ne olisivat voineet olla.

Nyt on kuitenkin Atléticokin takaisin Primerassa ja toivottavasti se siellä myös pysyy. Jos on Barcelonan ja Real Madridin kohtaaminen unohtumaton kokemus paikan päällä, niin on myös Atléticon ja Real Madridin kohtaaminen. Senkin jos joskus pääsisin paikanpäälle katsomaan.

Athetic Bilbao
Bilbao kuuluu ehdottomasti Espanjan suuriin. Se oli espanjalaisen jalkapalloilun suuria kun maassa otettiin ensimmäisiä jalkapalloaskelia. Sittemmin meno on hieman laantunut ja seura on pudonnut sarjan keskikastiin. Periaatteistaan edelleen kiinni pitävän baskilaisseuran ja Real Madridin välinen skisma juontaa sekin juurensa Espanjan politiikkaan ja lähihistoriaan. Baskilaisuus ja madridilaisuus tulevat toimeen keskenään lähes samalla tavalla kuin madridilaisuus ja katalonialaisuuskin.

Real Madrid ei hyvässä mielessä ole koskaan tervetullut La Catedralille, eli San Mamésille. 1900-luvun alkupuolen Athletic Bilbao oli Espanjan ehdotonta huippua. Ottelut Real Madridia vastaan olivat aina tiukkoja ja pitkään bilbaolaiset olivat niskan päällä. Nykyäänkin Bilbaossa pelatut ottelut ovat Real Madridille vaikeita niin pelillisesti kuin yleisönkin myötävaikutuksesta.

Kiistakumppanit Espanjan ulkopuolella
Espanjassa Real Madridilla ei muita todella suuria kiistakumppaneita olekaan, vaikka ei ne loputkaan niitä pisteitä ilmaiseksi vuodesta toiseen anna. Mutta Euroopasta näitä löytyy sitten lisää. Italialainen Juventus on ollut Real Madridille kantona kaskessa viime vuosina. Se on Mestareitten liigassa osoittautunut todella pahaksi vastustajaksi ja jo pariin kertaan Mestareitten liigataival on madridilaislta päättynyt Juventuksen toimesta.

Myös Manchester Unitedin kanssa Real Madridilla on ollut kovia hegemoniakamppailuita, espanjalaiset ovat halunneet osoittaa olevansa jättiläisistä se parempi. Tähän mennessä Real Madrid lienee tehnyt aika selväksi, että se on niskan päällä. Kohtaamisen ManU:n kanssa ovat olleet suuria mediatapahtumia, kuten odottaakin saattaa, kun kaksi Euroopan suosituinta kohtaa.