KESKIVIIKKO, 26. JOULUKUUTA 2012
Mourinhon kohtalo Real Madridissa sinetöity
Palataanpa hetkeksi joulua edeltäneeseen aikaan. Real Madrid hävisi viime viikonloppuna Malagalle maalein 3-2. Ero Barcelonaan kasvoi peräti 16 pisteeseen. Se ei ole tässä tarinassa merkittävää. Paljon merkittävämpi asia oli Jose Mourinhon päätös penkittää Iker Casillas.
Casillas on Real Madridin kapteeni ja ikoni. Henkimaailman asioiden lisäksi Pyhä Iker on maailman parhaita, ellei paras, maalivahti. Kuten The Guardian asian muotoilee, Casillasilla on tapana venyä täysin mahdottomilta näyttäviin tilanteisiin. Tällaisen herran Mourinho päätti kaikessa viisaudessaan jättää penkille.
Jokainen tietää seurauksen. Real päästi kolme maalia, joista kaksi Casillas olisi saattanut ottaa kiinni. Siirrytään syihin.
Mourinho oli aikoinaan Barcelonan palkkalistoilla. Porton ja Chelsean menestyksen jälkeen portugalilainen janosi paikkaa Barcan peräsimessä. Piti päästä kotiin. Kuinkas kävikään. Kataloniassa ei pidetty Mourinhon pelisysteemistä, jonka Mourinho oli valmis muuttamaan barcalaiseen 4-3-3 -muotoon. Ennen kaikkea ongelma oli Mourinhon mediapersoona, josta mies ei ollut valmis tinkimään.
Kun Inter kaatoi Barcelonan Mestarien liigassa keväällä 2010, Mourinho juoksi sormi pystyssä Camp Noun nurmelle. Kosto oli suloinen. Barca sai mitä ansaitsi, ajatteli Mourinho. Episodi ei kuitenkaan täyttänyt sitä koloa, jonka Barcelonan hylkäys oli aiheuttanut. Oli päästävä Real Madridiin. Koska vain Realin peräsimessä olisi mahdollista nöyryyttää Barcelonaa kunnolla.
Alusta asti (2010) Mourinho on pyrkinyt luomaan selkeää vastakkainasettelua. Barca ja Real ovat toki aina olleet toistensa pahimpia vihollisia, mutta viime vuosina homma on karannut liian moneen otteseen täysin hanskasta. Muistetaan Sergio Busquetsin, Pedron ja Dani Alvesin sukellukset, Pepen tallominen Lionel Messin käden päälle ja Sergio Ramosin riehuminen maajoukkuekavereitaan kohtaan. On aivan turhaa kauhistella Pepen ja Ramosin temperamenttia. Tilanne on täysin verrannollinen Semir Ben-Amor -skandaaliin. Mourinho käski, Ramos ja Pepe toimivat.
Mutta. Molemmista joukkueista yksi nousi ylitse muiden. Xavi ja Casillas. Ystävykset, jotka nousivat lapsellisen riitelyn yläpuolelle. Ja tästäkös Mourinho suuttui. Mies, joka on aina halunnut pitää kaikki langat käsissään, ei voinut sietää sitä, että joukkueen suurin hahmo, jota koko oma joukkue katsoo ylöspäin, pyytää anteeksi suurimmalta viholliselta. Se oli ensimmäinen naula Casillasin arkkuun.
Tänä syksynä Mourinhoa on vaivannut yksi asia ylitse muiden. Joukkueessa on myyrä. Joku pelaajista vuotaa pukukopissa kerrottuja tietoja lehdistölle. Mourinho meni peräti niin pitkälle, että hän kutsui Marcan toimittajan Anton Meanan takahuoneeseen, jossa hän vaati ja uhkaili kyseistä toimittajaa paljastamaan lähteensä. Arvaatte varmaan, ketä Mourinho epäili tietovuodosta. Julkisuuteen asti ei ole toistaiseksi kerrottu, onko Casillas todella ollut vuodon takana vai ei.
Mourinho on siivonnut tieltään urheilutoimenjohtajana ja neuvonantajana työskennelleen Real-legenda Jorge Valdanon. Samalla tavalla on lähtenyt neuvonantajana hetken aikaa työskennellyt toinen legenda Zinedine Zidane. Mutta nyt puhutaan Casillasista. Nykyisen joukkueen suurimmasta hahmosta, viimeisestä lukosta ja kapteenista.
Presidentti Florentino Perez on katsonut kerta toisensa jälkeen Mourinhon tekoja läpi sormien. Lehtitietojen mukaan nyt on tullut mitta täyteen. Herrat eivät ole puheväleissä ja kabinetissa on sovittu, että Mourinho lähtee kesällä.
Suuri kysymys kuuluu, onko Mourinho ajanut itsensä sellaiseen umpikujaan, josta löytyy hätäuloskäynti jo paljon kesää aiemmin.
Marcan tekemän gallupin mukaan 83 prosenttia madridistoista haluaa Mourinhon ulos. Nyt. Muu meni läpi, mutta Casillasin penkitys ei. Ja mikä oli Mourinhon selitys penkitykselle? "Antonio Adan on parempi." Ei kovin uskottavaa.
Jaakko Perttilä
Pelifiilis blogista poimittu kirjotelma.