Vapaa keskustelu > Vapaa keskustelu

Tässä topiikissa lähdemme armeijaan.

<< < (63/64) > >>

Siete:
Kuudestoista päivä. Kännykkäratsia iski juuri tätä viestiä aloittaessa, joten yritän pitää raportin lyhyenä. Kahdesta käräytyksestä pääsee vääpelin puhutteluun ja kolmesta kärähdyksestä menettää ilmeisesti x määrän vapaita. Olen onnistunut pitämään varoitustilin nollissa ja tarkoitus on jatkaa samalla lailla.

Aamupäivällä harjoittelimme taas metsässä taisteluvarustus päällä. Alussa oli häiriönpoiston, latauksen ja käsimerkkien kertausta, minkä jälkeen kokeilimme niitä käytännössä kulkemalla pitkin metsää kiilassa, avojonossa tai siinä muodossa, joka satuttiin antamaan. Sain partiotovereiksi kaksi joukkueen huonokuntoisinta taistelijaa, joten haastetta riitti heidän laahatessa perässä.

Päivällä saimme useamman tunnin aikaa opiskella varusmiehen käsikirjaa, sillä olimme ensimmäisenä joukkueena varustevaihdossa. Alikit uhkailivat pistokokeella, mutta siitä huolimatta iso osa taistelijoista kävi vain nukkumaan ja alikkien ainoa tehtävä oli aina silloin tällöin herätellä nukahtaneita varusmiehiä. Voitte vain arvata, pidettiinkö lopulta minkäänlaista pistokoetta. No ei pidetty. :D

Illalla pääsimme tutustumaan sotalaivoihin. Pakko sanoa, että ne olivat kyllä vakuuttavan näköisiä. Oli yksi muita isompi laiva, muistaakseni lähes 80 metriä pitkä sekä toinen hieman pienempi ja reilusti nopeampi laiva. Kolmantena oli öljyntorjuntalaiva ja neljäntenä miinalaiva, joista molempiin pääsimme myös lyhyesti tutustumaan aivan sisätiloihin asti.

Ainoa varjopuoli mielenkiintoisessa esittelyssä oli se, ettei vapaa-aikaa jäänyt ollenkaan. Suihkuunkaan ei ehtinyt mennä, vaan tällä kertaa saa mennä paskaisena nukkumaan lievän vitutuksen kera.

PUMPULI:

--- Lainaus käyttäjältä: Siete - 12.07.2017, 22.52.41 ---Kaipaisinkin muiden teidän muiden neuvoja tähän vitsipulmaan: kertokaa ihmeessä, jos tiedätte jonkin hulvattoman letkautuksen, jolla alikin kuin alikin voisi mahdollisesti saada nauramaan.

--- Lainaus päättyy ---

Mikä on Maija Mehiläisen isän nimi?




Faija Mehiläinen.

Siete:
Seitsemästoista päivä metsässä. Aavistelin jo eilen vittumaista päivää ja sehän tästä saatiin. Viime yö meni vähillä unilla, koska yksi tupakaveri oli valittu toiseksi apupäivystäjäksi ja hänen edestakainen ravaamisensa sai meikäläisen heräämään pariinkin otteeseen.

Aamupuurot vedettiin naamaan, minkä jälkeen suuntasimme metsään ampumaradalle. Aloitimme ampumalla jo tutusta makuuasennosta ja myöhemmin kokeilimme ampumista polviasennosta. Sain 59/100 kympin sarjassa, mikä oli kohtuullisen lähellä koko joukkueen parhaimmistoa.

Ampumisen jälkeen oli tarkoitus syödä lounasta, mutta pian kävi ilmi, että jokin toinen komppania oli vienyt meidän sapuskamme. Seurasi pitkä odotusjakso ja lopulta ateriaväli aamupalan ja lounaan välillä venähti 7-8 tunnin mittaiseksi.

Ruokailun jälkeen päivä jatkui erilaisilla, enimmäkseen jo tutuilla rasteilla. Oli kertasinkoa, telamiinaa, kranaatinheittoa ja suojautumista. Lähdimme metsästä ehkä joskus kello 17 tai 18 maissa. Eilisessä varustevaihdossa saadut uudenkankeat maiharit tuntuivat erittäin tukevilta, mutta ne tekivät selvää allekirjoittaneen kantapäistä. Lopputuloksena iho rullalla ja vitutus päällä.

Kasarmille palattuamme suoritimme siivoustarkastukset. Kävin puhdistamassa pakin ja lankkaamassa kenkiä. Tupamme vahvuus pieneni kahdella ukolla, kun pari toisen joukkueen taistelijaa siirrettiin kerrosta alemmas muiden joukkuetovereidensa pariin. Toisen jätkän lähtö ei tunnu missään, mutta toinen oli erittäin mukava tyyppi, jota jäämme varmasti kaipaamaan täällä.

Vitutus jatkui, kun kävi ilmi, ettei tänään ole luvassa iltapalaa. Alikeisarit eivät olleet hoitaneet ilmoitusta muonituskeskukseen, joten koko komppania saa nähdä nälkää tänä iltana. Tämän lisäksi löysin jalastani elämäni ensimmäisen punkin. Menin pyytämään alikeilta apua, mutta pääsinkin vain suurin piirtein simputettavaksi, kun en osannut koputtaa tai astua sisään johtajien tupaan oikealla tavalla. Yhdeltäkään alikilta ei löytynyt punkin poistoon vaadittavia pinsettejä, joten mut ohjattiin muihin tupiin kyselemään niiden perään. Punkin poistamiseen saamani ohjeet olivat tyyliin "väännä se vittuun", mikä ei hirveästi auttanut tällaista ensikertalaista. Sain lopulta pinsetit lainaksi viereisestä tuvasta ja pari ystävällisempää alikkia poistivat punkin jalastani.

Suihkuun pääseminen tuntui hyvältä yhden päivän tauon jälkeen. Elämä alkoi näyttää taas hieman valoisammalta, kun muistin, että huomenna alkaa sunnuntai-iltaan asti kestävä loma. Popsin iltapalaksi hieman tummaa suklaata ja cashew-pähkinöitä pahimman nälän lievittämiseksi. Upseerikokelaat ovat ilmeisesti tulossa huomenna tänne, joten saa nähdä mitä näille päivityksille oikein käy.

Siete:
Kahdeskymmenestoinen päivä. Olin eilen kuumeessa palatessani kasarmille. Kurkku oli myös hyvin kipeä ja yskä kuulosti huolestuttavalta. Nukkumisesta ei meinannut tulla runsaan hikoilun takia yhtään mitään, vaikka pidin vain boksereita päälläni.

Aamulla lähdin varuskuntasairaalaan odottaen vähintään kahden päivän vapautusta palveluksesta. Vajaan parin tunnin jonottamisen jälkeen ensihoitaja ei antanut minkäänlaisia helpotuksia, vaan kehotti toimimaan voinnin mukaan. Kuume oli laskenut, joten en pystynyt todistamaan millään tavalla olevani huonossa kunnossa.

Kasarmille palattuani muut olivat jo lähteneet ampumaradalle. Sinne meikäläisenkin oli tarkoitus mennä mahdollisimman pian, mutta päivystäjänä toiminut yksi joukkueemme alikessuista määräsi jostain ihmeen syystä tupaan jatkamaan. No, siellä sain ummistettua silmät parin tunnin ajaksi ennen kuin alikessu tajusi, miten hänen olisi pitänyt alun perin hoitaa tilanne.

Ampumaradalle ei ollut mikään kiire, mutta huonon ohjeistuksen takia unohdin taisteluvarustukseen kuuluvan sadeasun kaappiini. Paikan päällä ilmoitin asiasta joukkueemme toiselle alikille, jota tämä virhe näytti selvästi vituttavan. Pian meidät käskettiin harjoittelemaan suojeluvaroitusta, enkä pystynyt siis juurikaan osallistumaan ilman sadeasua. Harjoittelimme koko kuvion kolmeen kertaan ympäri metsää ja viimeisen harjoituksen lopussa toinen, varusteiden puuttumisesta pimentoon jäänyt alikki alkoi ihmetellä matalaan ääneen, miten ihmeessä sain suojeluvarustuksen ylivoimaisesti nopeiten pois päältäni. Se johtui siitä, ettei mulla ollut kyseistä varustusta missään vaiheessa päällä. Siinä sai pidätellä pokkaa, kun kuuli alikin kuiskuttelevan välinpitämättömän oloiselle kollegalleen, että: "Täällä on yks, joka on iha ylivoimasesti muita ennen valmis. En tajuu, miten se tekee sen." Hetken kuluttua koko kuvio kuitenkin selkeni myös tälle toiselle alikille. ;D

Jatkoimme metsässä vielä parin kolmen tunnin ajan, kunnes palasimme kasarmille. Olimme ensimmäisenä joukkueena paikalla, mutta jostain käsittämättömästä syystä saimme syödä viimeisenä. Pääsimme päivällisen kimppuun pari tuntia aikataulusta myöhässä, joten ateriaväli venähti taas noin 7 tuntiin.

Vähemmän yllättäen jäimme taas iltapalaa vaille. Tällä kertaa olin kuitenkin valmistautunut, sillä kärräsin lomilta paljon proteiinipatukoita ja pähkinöitä. Hieman yksipuolista ravintoa, mutta näillä eväillä sain vatsan tarpeeksi täyteen. Vitutuskerroin pysyi nollassa. Vapaa-aika jäi myös tämän päivän osalta olemattoman lyhyeksi, mutta muuten ei ole juurikaan valitettavaa.

Siete:
Kahdeskymmeneskolmas päivä. Tänään oli yllättävän rentoa, kun ei tarvinnut lähteä metsään tetsaamaan. Aamulla vedettiin muutaman kilometrin lenkki, jonka jälkeen kiersimme esterataa. Innokkaimmat pistivät viestikilpailun pystyyn, mutta itse en lähtenyt tällä kertaa mukaan. Esteradalla heiluttuamme vaihdoimme jalkapalloon. Kenttä oli melkoinen perunapelto ja tupakaveri saikin väännettyä nilkkansa niin, että kuului oikein kunnon raksahdus. Vaikka siellä ei kukaan pelannutkaan tosissaan, niin kentän kuoppaisuuden vuoksi useampikin pelimies sai taitettua nilkkansa - ei toki niin pahasti kuin tämä tupatoveri.

Kalenterin mukaan meillä olisi pitänyt olla seuraavaksi oppitunteja, mutta lähdimmekin ulos jankkaamaan samoja kertasinko-, telamiina- ja käsikranaattiharjoituksia. Syy selvisi harjoitusten loppuvaiheessa, kun ryhmämme viereen ilmestyi joukko vanhempia miehiä. Joukossa oli ilmeisesti ainakin kenraalia sekä vara-amiraalia. Näytti koksullakin valahtavan löysät housuun siinä vaiheessa, kun piti ilmoittaa vahvuus isoille kihoille. Vähän jäi sellainen maku, että tässä oli kyse vaan suurille päälliköille järjestetystä näytösharjoituksesta.

Arvomerkkien kanssa sattui tänään pari hauskaa episodia. Tähän mennessä on tarvinnut käyttää puhuttelussa lähinnä kersanttien sekä luutnanttien eri arvomerkkejä. Nyt kun kokelaat saapuivat tänne, niin joillekin tämä upouusi arvomerkki on osoittautunut ylitsepääsemättömän vaikeaksi haasteeksi. Kokelaita on puhuteltu jo aivan riittävästi alikersantteina, mutta nyt eräs alokas meni sanoissaan sekaisin ja aloitti kokelaan puhuttelun sanomalla "herra alokas". Hän kuitenkin huomasi heti tehneensä virheen ja korjasi sen. Hetken päästä eräs toinen alokas kuitenkin puhutteli taas kokelasta "herra alokkaana" ja vieläpä kahdesti, kun hänelle annettiin mahdollisuus korjata sanomisiaan. :D

Loppupäivästä pääsimme tai jouduimme sinne oppitunneille. Ilta meni tutuissa merkeissä eli siivouspalvelun jälkeen minimaalisen lyhyt vapaa-aika ja iltapala jäi taas väliin, koska meidän tuvalta ei tultu edes kysymään halukkuutta sen syömiseen. Kerkesin kuitenkin sotkuun ja sain syötyä hyvin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta