Katsoin tuossa pari tuntia sitten aivan mahtavan animaation, nimeltä Ratatouille.
Siinä oli kaikki piilopervoa huumoria (mikä ei olisi tähän sopinutkaan) lukuunottamatta, mitä hyvässä animaatiossa pitää ollakin. Kaiken kaikkiaan tämä on todella hyvä ihan elokuvaksikin.
Hyvän elokuvan määritelmä, aivan niin kuin hyvän musiikinkin on se, että niiden tarkoitus on herättää tunteita. Se tunne voi olla mikä tahansa aina adrenaliiniryöpystä kyyneliin saakka.
Mikäli elokuva/kappale tämän saa aikaan edes joissain meissä aikaan, voidaan sanoa, että kyseinen taiteilija, kuka on ollut ns. päätekijä on onnistunut tekeleessään.
Mikäli tunnetila on sama kuin ennen elokuvaa, on elokuva mielestäni ajanhukkaa.
edit. Niin ja itselläni se tunnetila on hyvän elokuvan jälkeen yleensä hämmästys.
Jäi vaan hieman kaivelemaan taannoinen kannanotto.