Ymmärrän viestisi pointin, Bilbao toki on erikoistapaus erikoisen pelaajapolitiikkansa takia. En silti usko, että sielläkään ollaan immuuneja rahan voimalle. Pikaisella etsinnällä en löytänyt parempaakaan lähdettä kuin wikipedia, mutta sen mukaan Bilbaon vuosibudjetti olisi alle 100 miljoonaa. Jos joku tarjoaa 40-50 miljoonaa eli puolet tai melkein puolet heidän vuosibudjetista, niin aika vaikea kuvitella että voisivat kieltäytyä. Ja noissa esimerkeissäsihän he möivät (joutuivat myymään) 40:llä tai alle, joten ei kai siitä voi päätellä mitä he tekisivät 40-50 M tarjouksen edessä. Mihin perustuu, että Bilbaolla ei ole tarvetta myydä pelaajiaan? Hekö eivät haluaisi kasvaa seurana ja tarjota esim kovempia palkkoja pelaajilleen tai parantaa fasiliteettejaan. Varmasti Bilbao pyrkii korottamaan hinnan niin korkealle kuin suinkin, mutta edelleenkin uskon että 40-50 miljoonaa, niin Kepa liikkuu.
En usko, että edes Martínezia tai Herreraa olisi päästetty menemään 40-50 miljoonalla. Pelaajien hinnat ovat nousseet noiden 4-6 vuoden takaisten siirtojen jälkeen, kuten ulosostopykälien summista näkyy. Puolustajasta maksettiin 40 miljoonaa vuonna 2012, joten Athleticin on järkevää pyytää maalivahdista 80 miljoonaa vuosina 2018-2025. En myöskään usko Athleticin myyvän Kepaa etenkään madridilaisille. Real Madrid on ehkä viimeinen seura, jolle Athletic haluaa myydä yhtään mitään, koska Madrid edustaa kaikkea sitä mitä baskit vihaavat. Kaupanteko Athleticin kanssa on vähän sama kuin Real yrittäisi hieroa pelaajakauppoja Atléticon tai Barcelonan kanssa.
Athleticilla ei ole tarvetta myydä pelaajiaan, koska sen kokoonpano koostuu pääosin joka vuosi edustukseen nousevista ja seuralle uskollisista omista kasvateista. Joukkoon mahtuu muutamia muista baskiseuroista pilkkahintaan tai ilmaiseksi hankittuja pelaajia. Puitteet ovat kunnossa, sillä uusi 211 miljoonan San Mamés avattiin vain joitakin vuosia sitten. Vuosibudjetista en tiedä, mutta Athleticilla on takanaan paikallisten yritysten ja julkisen sektorin tuki. Esimerkkinä toimii San Mamés, johon Athletic laittoi omia varojaan vain 50 miljoonan euron edestä. Loput rahat tulivat Baskimaan hallitukselta (50), Bilbaon kaupunginvaltuustolta (11), Biskajan maakuntaneuvostolta (50) ja Kutxabankilta (50).
Hankintapolitiikkansa takia Athleticin paras tapa mennä eteenpäin on pitää parhaat pelaajansa, tuoda nuoria kykyjä sisään joko omasta juniorimyllystä tai muista baskiseuroista ja lopuksi kehittää näistä molemmista parempia pelaajia. Osasta kehkeytyy Athleticin kannalta liiankin taitavia pelureita, jotka lopulta siirtyvät suurempiin seuroihin. Siksi Athletic on seura, jolla on aika pitkälti sen hetken parhaat mahdolliset pelaajat käytettävissään. Googlasin vähän, mitä vaihtoehtoja baskeille ylipäätään löytyisi siirtomarkkinoilta ideaaliavauksensa parantamiseen.
Kriteerit täyttäviä pelaajia:
- Stéphane Ruffier
- Álvaro Odriozola
- Javi Martínez
- Iñigo Martínez
- César Azpilicueta
- Nacho Monreal
- Asier Illarramendi
- Ander Herrera
- Marco Asensio
- Fernando Llorente
- Antoine Griezmann
- Gonzalo Higuaín
Lyhyt lista epärealistisia vaihtoehtoja. Sieltä löytyy paikalliskilpailija Real Sociedadin nykyisiä ja entisiä pelaajia, Athleticin jättäneitä pelaajia tai suuremmissa seuroissa pelaavia pelaajia. Lisäksi Athleticilla on käytössään palkkakatto, joka käytännössä estää tähtipelaajien pitämisen ja hankkimisen.