Tottakai on aikaa, mutta pelisilmä on suuresti luontaista ja lapsuuden peleistä opittua. Tietysti se vähän Ronaldinhollakin vielä kehittyy, mutta ei kauheasti. Ratkaisut toki kehitttyy fiksummiksi, mutta se on taktista silmää, se on sitä, että minkä ratkaisun teet nähtyäsi pelaajat kentällä.
Luontainen pelisilmä taas on sitä, miten nopeasti näet pelaajat kentällä, ja montako syöttöä näet eteenpäin. ZZhän tunnetusti näkee 30 syöttöä eteenpäin, kun taas litti näkee noin 10 000 syöttöä eteenpäin.
Luontainen pelisilmä on tilanteiden ennakointia ja niiden nopeasti näkemistä, ja se on Ronaldinholla todella keskikertaista.
Ja tuo peli-ilo on todella yksi asia, mistä olisi kiva keskustella ikuisesti. 99% ihmisistä pelaa parhaiten, kun nauttivat pelaamisestaan. Kun pelissä on iloa, vapautuneisuutta, itseluottamusta ja uskallusta - silloin se peli sujuu. Puurtaminen ei toimi jalkapallossa. Ronaldinho näyttää hymyllään peli-ilonsa, mutta väittäisin että merirosvo-Gattuso nauttii myös pelaamisestaan, vaikka hänen eleistään ja ilmeistään ei se yhtä selvästi näy läpi. Kaikki kun eivät hymyile. Ronaldinholle toki kiitosta hymystään, se nimittäin tarttuu kanssapelaajiin, ja kyllähän Barcan koko viime kauden joukkueesta näkyi pelistä nauttiminen. Ja nauttiminen näkyi tuloksista.
Ja Ronaldinhon peli-ilohan on nyt alkukaudesta ollut kateissa, ja siksi pelit eivät ole sujuneet. Hymyä löytyy vieläkin, mutta peli-ilo on kateissa.