Kuuluu kai tähän ketjuun, joten avaudunpa tänne tänään kokemastani pienehköstä kulttuurishokista.
Menen luennolle "Marketing Turístico 2", luennon alkaessa huomaan ensimmäisenä saatanallisen melun kun kaikki kälättävät keskenään. Samalla huomaan olevani ainut ei-espanjalainen noin 25 ihmisen luokassa. Opettaja aloittaa luennon sanoen "las cosas no cambian", jonka jälkeen kiljaisee suhteellisen kuuluvalla äänellä, että nyt olis syytä olla hiljaa. Tässä kohtaa muu ryhmä alkaa huomata, että joukossa on uusi kasvo...
(Tähän väliin lienee tarpeellista selittää, mitä tapahtuu Suomessa kun luokkaan tulee uusi ihminen, jota kukaan ei tunne. Eli mennään mahdollisimman kauaksi istumaan ja porukassa sitten pähkäillään että kukas vittu tuo on. Rohkeimmat saattavat korkeintaan luokan toiselta puolelta alkaa heittämään jotain juttua(=lievää vittuilua) kovaan ääneen.)
Olinkin jo henkisesti varautunut heittämään myös takaisinpäin jotain painokelvotonta. Järkytyksekseni huomaan kuitenkin saavani täysin erilaisen vastaanoton: vähän väliä on joku nykimässä hihasta ja kyselemässä kuka olen, mistä tulen jne. Hetken kuluttua joku minulle täysin tuntematon lyö nenän alle viimeviikon muistiinpanot, vaikkei siinä vaiheessa vielä ollut edes käväissyt mielessäni pyytää niitä.
Seuraavaksi tehdään ryhmässä yllättävänkin laaja tehtävä, jonka teoria oli sinänsä simppeliä, mutta sen saattaminen korrektiin castellanoon tuotti hieman vaikeuksia. Ryhmässäni olleet kolme muuta kuitenkin rohkaisevat minua puhumaan Espanjaa, vaikka sinne tulisikin niitä virheitä ennemmin kuin Englantia, joka taas tuottaa heille ongelmia. Jokaisen tehtävän kohdan jälkeen vielä kysyivät minulta erikseen ymmärsinkö kaiken mitä puhuttiin ja selittäisivät kyllä, jos jotain meni ohi. Vastasin, että puheen ja luetun ymmärtäminen ei tuota juurikaan ongelmia, mutta oman puheen tuottaminen on välillä katkonaista, koska sanavarasto on jumalattoman kapea. Taas kerrain minua rohkaissaan vaan puhumaan enemmän, jolloin muiden avulla sanavarastokin siitä paranee.
Luennon päätyttyä sitten tarjoan kiitollisena kaverille takaisin muistiinpanoja, johon saan vastaukseksi että lueskele vaan kaikessa rauhassa ja tuo vaikka huomenna luennoille ne.
Luokasta poistuttuani ensimmäisenä pyörii mielessä "mitäs helvettiä tuolla just äsken tapahtu?", jonka jälkeen alkoi hävettää se kohtelu, jota vaihto-opiskelijat ainakin omassa koulussani Suomessa liian usein meiltä saavat. Olemmeko tosiaan niin sisäänpäinkääntyneitä, vai pelkästään ujoja, vai mistä tämä ero täkäläisen avoimen tiki-takan, ja suomalaisen syvälle omalle alueelle laskeutuneen catenaccion välillä johtuu?
Äänestys