Vaikka tätä kautta on vielä jäljellä neljä ottelua, niin silti monet alkavat jo koota menneiden kuukausien palasia yhteen ja on hyvä kerrata tapahtuneita asioita. Lisäksi tätä seuraavakin kirjoitusta on rustailtu jo sen verran, että siitä voi julkaista pääosat, mutta loppukauden osalta viimeisimmät sanat ja totuudet jäävät vielä mainitsematta, sillä kaikki tiedetään lopullisesti vasta Sevilla-ottelun jälkeen, kuten joukkueen sijoitus sarjataulukossa, maalintekijät, muutamat tilastotiedot ja seuran tiedotteet; oheisen kirjoituksen loppukausi osio julkaistaan kokonaisuudessaan siis vasta kauden loputtua.
Tähän otsikkoon olisi mukava saada muilta kommentteja, ajatuksia ja parhaita muistoja kuluneesta kaudesta, sekä omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Täällä voi myös vielä kerran surra ja purkaa raivoaan niihin moniin epäonnistumisiin, joita Real Madrid tällä kaudella kohtasi.
---------------------------
KAUSI 2005-2006
Kesän 2005 pelaajakaupat:[/u]
Kesästä 2005 muodostui Real Madridille jonkin sortin "putsauskesä", sillä joukkueesta lähti kokonaan pois yhteensä kuusi pelaajaa: Albert Celades ja César (Real Zaragoza); Luis Figo, Santiago Solari ja Walter Samuel (Internazionale, Italia) ja Michael Owen (Newcastle United, Englanti). Eniten rahaa Madrid sai Owenista, kun englantilainen Newcastle maksoi brittihyökkääjästä peräti 28 miljoonaa euroa. Lainalle Madridista lähti kolme omaa kasvattia: Borja (Real Mallorca), Juanfran (Espanyol) ja Javier Portillo (Club Brügge, Belgia).
Maalivahti Césarin lähtemisen myötä Madridin ykkösjoukkueen kakkosvahdiksi ja Iker Casillasin varamieheksi nostettiin B-joukkueen Diego López.
Real Madridiin siirtyi kesän aikana yhteensä viisi pelaajaa. Ensin seura julkisti uruguaylaisen keskikenttäpelaajan Pablo Garcían siirron Osasunasta, ja miltei heti perään julkistettiin myös toinen pelaajakauppa, kun - niin ikään uruguaylainen - laitapakki Carlos Diogo saapui Madridiin argentiinalaisesta River Platesta. Kesän suurin siirtosaaga koettiin brasilialaisen Robinhon ympärillä ja loppujen lopuksi lahjakas, kesän Confederations Cupissa hyvin esiintynyt palloilija sai siirtyä kotimaansa Santosista Real Madridiin.
Ennen Robinhon siirtoa Madrid julkisti vielä yhden jymypaukun, kun seura hankki riveihinsä Sevillassa maaleja mättäneen, niin ikään brasilialaisen, Júlio Baptistan.
Vielä juuri ennen siirtoikkunan umpeutumista Madrid hankki riveihinsä lupaavan, vasta 19-vuotiaan Sergio Ramosin niin ikään Sevillasta. Nuori toppari/laitapuolustaja oli presidentti Florentino Pérezin ensimmäinen espanjalaishankinta ja hintaa kertyi hulppeasti 28 miljoonaa euroa, eli hän oli Real Madridille kesän 2005 kallein ostos.
Kaiken tämän lisäksi Madrid hankki option São Paulon vauhdikkaaseen brassipakki Cicinhoon, joka sittemmin siirtyi kesken kauden tammikuussa Espanjan pääkaupunkiin kilpailemaan pelipaikasta Míchel Salgadon kanssa.
Monissa jalkapalloa seuraavissa herätti kesän aikana suurtakin kummastusta seuraava seikka: Miksi Real Madrid myi Walter Samuelin pois? Madrid menetti nimellisesti yhden maailman parhaista keskuspuolustajista, mutta synkkä totuus kuitenkin oli se, ettei Samuel ollut missään vaiheessa sopeutunut tarpeeksi hyvin Santiago Bernabéulle ja espanjalaiseen pelitapaan. Samuelin tyyli on aina ollut suotuisampi Italian kentille ja lopulta Robinhon siirto tiesi argentiinalaiselle lopullista lähtöä, koska joukkueessa ei ollut enää tilaa ylimääräiselle ei-EU-pelaajalle, joita Espanjan jalkapalloliiton säännöksien mukaan saa yhdessä joukkueessa olla enintään kolme. Milanon Inter maksoi Samuelista 16 miljoonaa euroa.
Muutoksia kesän aikana:[/u]
Real Madridin pitkä hanke, uuden harjoittelukompleksin rakentaminen sujui hyvää vauhtia ja vihdoista viimein, syksyllä, hulppea Ciudad del Real Madrid sai vihdoin nähdä päivänvalonsa ja keskusta pidetään parhaana ja nykyaikaisimpana paikkana harjoitella jalkapalloa.
Real Madridin kakkosjoukkue eli lyhyemmin "B" nousi kevään 2005 päätteeksi hienosti Segunda B:stä Segundaan, ja kesällä joukkueelle palautettiin sen vanha, kunniaa ja arvostusta keräävä nimi: Real Madrid Castilla. Nimenvaihdolla haettiin uudenlaista mutta silti perinteitä kunnioittavaa imagoa, ja taikauskoisesti voidaan ajatella asian tepsineen, sillä Castilla pelasi Segundassa mukiinmenevän kauden johtotähtenään hyökkääjä Roberto Soldado, joka pääsi muutaman kerran myös ykkösjoukkueeseen maalintekoon.
Real Madrid julkisti kesällä myös uuden peliasunsa, niin kuin nykyään on suurseuroilla tapana tehdä miltei joka kesä - markkinat kun ovat kuumat ja rahaa virtaa sisään uudistusten kautta, sillä kauden jälkeen vanha fanipaita on jo kulunutta tavaraa. Tuttuun tapaan Raúl, Zidane ja Beckham esittelivät kolmea erilaista peliasua Santiago Bernabéun nurmella. Kokovalkoisen ykkösasun kahtena seuraajana kauteen lähtivät tummansininen kakkosasu ja harmaan paidan ja mustat housut sisältävä kolmosasu. Saksalainen teknologiajätti Siemens jatkoi paitasponsorina, mutta "Mobil"-sana jätettiin pois ja näin paidassa luki pelkkä "Siemens". Lisäksi paitojen kirjasintyyppi koki muutoksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää sitä, että paidasta julkistettiin myös erillinen naisten malli.
"Pre-temporada":[/u]
Real Madridin harjoittelu-, eli kesä-, eli esikausi, eli espanjalaisittain pre-temporada, piti sisällään matkustamiset Pohjois-Amerikkaan ja Kauko-Itään. World Tour piti sisällään yhteensä viisi ottelua:
16.07.2005, Chicago (USA):
REAL MADRID - CHIVAS DE GUADALAJARA (Chile): 3-1
(RMA:n maalintekijät: Mejía, Guti, Soldado)
18.07.2005, Los Ángeles (USA):
REAL MADRID - L.A. GALAXY (USA): 2-0
(RMA:n maalintekijät: Owen, Soldado)
23.07.2005, Peking (Kiina):
REAL MADRID - BEIJING GOUAN (Kiina): 3-2
(RMA:n maalintekijät: Raúl, Guti, Figo)
25.07.2005, Tokio (Japani):
TOKIO VERDI (Japani) - REAL MADRID: 3-0
27.07.2005, Bangkok (Thaimaa):
THAILAND'S ALL-STARS (Thaimaa) - REAL MADRID: 0-3
(RMA:n maalintekijät: Zidane, Ronaldo, de la Red)
Näiden otteluiden lisäksi Madrid pelasi vielä kolme ottelua Euroopassa ennen varsinaisen kauden alkua; viimeinen näistä harjoittelevista otteluista oli perinteinen Trofeo Santiago Bernabéu, jossa vastaan asettui Yhdysvaltain MLS:n parhaimmisto. Tuo ottelu päättyi Madridin tyylipuhtaaseen 5-0-voittoon; sitä ennen Madrid oli pelannut itävaltalaista ASK Trenkwalderia (4-1-voitto) ja Unkaria vastaan (3-1-voitto). Kaiken kaikkiaan kesän valmistelevat ottelu menivät ihan hyvin ja moni pelaaja sai onnistumisia tililleen.
Alkukausi:[/u]
Alkukauden merkitystä kokonaisuutta ajatellen ei pidä koskaan vähätellä ja joukkueen kone täytyisi saada kuntoon heti ensipeleistä lähtien. Real Madrid aloitti liigaurakkansa vierasottelulla sarjanousija Cádizia vastaan ja tuloksena oli niukka 2-1-voitto, kun Raúl teki voittomaalin vain viisi minuuttia ennen päätösvihellystä. Vaihdosta sisään tullut Robinho esiintyi edukseen - aivan kuten eräs Emilio Butragueñokin aikoinaan, kun teki debyyttinsä juuri Cádizissa.
Mestareiden liigan osalta Madridin kausi alkoi yhtä surullisesti kuin vuosi sitten: 3-0-tappio vieraissa; tällä kertaa teurastajana toimi ranskalainen Olympique Lyonnais, joka paremmalla tuurilla ja viimeistelyllä olisi saattanut voittaa jopa 5-0. Ottelu oli madridilaisittain täysin karmeaa katseltavaa, joukkueen peli ei toiminut lainkaan.
Lopulta Madrid kuitenkin petrasi sen verran, että jatkopaikka aukeni neljännessä ottelussa, kun norjalainen Rosenborg kaatui vieraissa 2-0; sitä ennen norskit oli teurastettu Madridissa 4-1, ja kreikkalainen Olympiakos oli kaatunut 2-1. Lopulta Lyon voitti lohkon ja Madrid oli toinen selviytyen kuudentoista parhaan joukkoon. Erikoista Champions Leaguen alkulohkoissa Real Madridin osalta oli se, että Ronaldo ei pelannut otteluakaan - ensimmäiset kaksi ottelua hän oli pelikiellossa (viime kauden kärhämöinti Juventuksen Alessio Tacchinardin kanssa) ja lopuissa koitoksissa hän oli enemmän tai vähemmän loukkaantunut, eikä näin ollen kyennyt pelaamaan.
Mutta ei alkukautta ilman madridmaista kriisiä, josta on jo muodostunut omanlainen klisee, koska sellaisesta puhuttiin sen jälkeen, kun el Real hävisi ensimmäisen Lyon-ottelunsa jälkeen liigassa Espanyolille (sitä ennen oli tullut takkiin kotiottelussa Celtalle, kiitos kohtalokkaan tuomarointivirheen). Pelilliset ongelmat ja joukkueen hajanaisuus alkoivat osoittaa ensimmäisiä merkkejään, mutta silti monella riitti vielä luottamusta brassipäävalmentaja Wanderley Luxemburgon suuntaan.
Yksi epäonnisimmista Madrid-hahmoista oli englantilaistoppari Jonathan Woodgate. Edellisellä kaudella hän ei ollut pelannut otteluakaan ja kun hän vihdoin pitkän ja vaikean loukkaantumisjaksonsa jälkeen teki liigadebyyttinsä ottelussa Athleticia vastaan, ei hommat olisivat voineet mennä paljoakaan huonommin: ensin Woody teki oman maalin ja myöhemmin hän joutui ulosajetuksi. Näistä asioista huolimatta Santiago Bernabéun asiantunteva yleisö antoi Woodylle kannustavia aplodeja. Madrid voitti kyseisen ottelun 3-1 ja Robinho teki ensimmäisen maalinsa valkoisessa paidassa, loput kaksi iski kapteeni Raúl.
Alkukausi kului ja alettiin lähestyä keskivaihetta. Oman leimansa Madridiin oli lyönyt loukkaantumissuma, joka verotti (Woodgaten lisäksi) Baptistan, Zidanen, Gravesenin, Ronaldon ja lopulta myös Raúlin peluuttamista. Raúl loukkasi pahasti polvensa klassikko-ottelussa FC Barcelonaa vastaan marraskuussa ja oli sivussa pelikentiltä tasan kolme kuukautta, kunnes teki paluun helmikuussa liigaottelussa Alavésia vastaan.