RealMadridFIN::foorum
Vapaa keskustelu => Muu jalkapallo => Aiheen aloitti: el Blanco - 08.03.2006, 18.56.16
-
... rakkaudesta jalkapalloon, rakkaudesta kirjoittamiseen. Rakkaudesta yrittää kuljettaa mielensä hämyisiä antenneja pitkin ajatusten valtavirtoja, jotka päättymättömästi poukkoilevat siihen määränpäähän, että pitäisi olla jotain välttämätöntä ja tärkeää sanottavaa. Ja kas, kyllähän sitä sanottavaa onkin, sillä...
:pallo:BOLTSI ON PYÖREE:pallo:
"Monille ihmisille jalkapallo on osa elämää, mutta italalialaisille elämä on osa jalkapalloa."
Tähän tapaan lausui legendaarinen ranskalaisjalkapalloilija, keskikentän maestro, Michel Platini pelatessaan italialaisessa Torinon Juventuksessa 1980-luvulla. Platini todella tarkoitti sitä, mitä sanoi. Tuota lausahdusta ei kuitenkaan suinkaan voi yhdistää pelkästään italialaisiin, vaikka tuntuukin melko vahvasti siltä, että juuri he osaavat kanavoida jalkapalloilun romantiikan kaikista hienoimmin.
Jalkapallo - fotboll, football, soccer, Fussball, fútbol, futebol, calcio - on ylivoimaisesti maailman suurin, suosituin ja tärkein urheilulaji. Se ei kuitenkaan ole pelkästään yksi urheilulaji muiden joukossa. Tuntuu peräti siltä, että se on kaikkien lajien alku ja juuri - urheilun hengittävä isä ja äiti; lapsi ja kaiken atleettisen liikkumisen avaruus ja täydellinen tyhjiö. Se on yksi taiteellisuuden muoto, se on taktinen keino, kiihkon laukaisija ja vastakohtien asettelija. Se on myös ratkaisija ja väline; se tuottaa propagandaa ja se laannuttaa. Se tuottaa surua ja lohtua, iloa ja toivoa. Se on kaikki kaikessa, jos sitä vain osaa rakastaa, ja jos sen ottaa syliinsä joka kerta yhtä onnellisesti odottavainen hymy kasvoillaan. Silloin, kun siihen on kasvanut kiinni, on siitä mahdotonta enää luopua, koska sen paikka jalkapalloihmisen sydämessä on suorastaan kuolematon.
Ja kuten siis jo kertaalleen todettua, jalkapallo ei ole suurimmalle osalle sitä seuraavista ihmisistä pelkästään huvin täytteistä urheilua: se on heille taidetta, se on heille jopa uskonto; joillekin se voi olla jopa sotaa, tai ainakin suuri välikappale vanhoissa, vaarallisissa kaunoissa.
Jalkapalloilun kehittymisen myötä myös ihmisten suuntautuneisuus kyseiseen lajiin on kokenut muutoksia ja kehittynyt aikojen kuluessa. Jalkapallo on konservatiivinen laji ja omalla tavallaan se on ajaton, vaikka joskus julma tosiasia onkin, että raha ottaa liian suuren vallan, eikä näin ollen stadionien romantiikka enää pärjää kapitalistisessa kilpajuoksussa. Vanha totuus on kuitenkin se, että siellä missä pelataan jalkapalloa, siellä on myös kannattajia, faneja. He ovat edessä ja takana, keskellä ja sivulla, sillä he ovat omien seurojensa ja joukkueittensa tukipylväitä. He ovat intohimoisia tai vähemmän intohimoisia tukijoita, jotka ovat omaksuneet faniuden osaksi elämäänsä.
Faniuden perinnäinen olemus muodostuu kiintymyksestä, jota voi olla monenlaista. Se voi alkaa kuin ihastuminen toiseen ihmiseen. Ensin näet hänet, sitten katselet häntä. Tuolloin mielenkiintosi jo kasvaa vähitellen, kunnes huomaat ihastuneesi. Sen jälkeen ei ole enää paluuta, sillä ihastumista seuraa rakkaus ja rakkautta kiintymys, ja kun ihminen on tarpeeksi kiintynyt kohteeseensa, ei sitä voi unohtaa, eikä jättää. Tämä kyseinen, romanttinen rakkaussuhteen alku jotain seuraa kohtaan ei kuitenkaan päde aina. Asiaan saattavat vaikuttaa niin yhteiskunnalliset näkökannat, poliittiset mielipiteet, historia tai vaikkapa seuran värikoodi.
Periaatteessa fanius on rajatonta, nykytermiä käyttäen suorastaan jopa globaalia; se ei tunne valtioiden rajoja, sillä ei ole äidinkieltä, eikä se välitä uskonnollisesta vakaumuksesta, jos fani ei itse niin halua, tai tahdo sellaisiin asioihin faniudensa kohdalla vaikuttaa. Kun johonkin on oikein rakastunut ja kiintynyt, niin totuuden toisella puolella ei ole niinkään enää väliä. Joku saattaa kannattaa vain kotikaupunkinsa mutasarjaseuraa, toinen suuren maailman suurseuraa ja joku ehkä molempia, joka on jakautunutta multifaniutta - eräänlaisen kypsymättömän rakkauden jakoa kahteen tai jopa kolmeenkin eri suuntaan, jolloin voimakkain kiintymys ottaa yliotteen ja muille jää lähinnä hyvin syvä sympatia. Globaalissa faniudessa kyse ei enää ole välttämättömyydestä kotiseutuaan tai juuriaan kohtaan, kyse ei ole kansallisuudesta eikä niin sanotuista oikeista asenteista tai mielipiteistä. Tuolloin valintoja ei tehdä pelkän pienen ajattelun piirissä, vaan yleensä jalkapallosta kiinnostunut henkilö, faniuden kahlitsema ihminen, huomaa asian menneen hiukan nurinkurin tyyliin: "Minä en valinnut seuraa, vaan seura valitsi minut."
Jalkapallon yhteiskunnallisia vaikutuksia ei voi kiistää, eikä niistä puhumista sovi vältellä, vaikkei aiheesta välttämättä pitäisikään. Poliittinen tausta eurooppalaisessa jalkapallossa on vahvimmillaan Espanjassa ja Italiassa, kun taas esimerkiksi Englannissa politiikka on aina pyritty pitämään vahvasti pois urheilusta. Tämä seikka kuitenkin on esteenä todelliselle jalkapalloromantiikalle, joka elää stadioneilla; se elää kannattajissa, seurojen omalaatuisissa historioissa ja kiistanalaisissa asioissa. Se elää vahvoissa ajoissa ja nykyhetkessä. Se elää kiihkossa ja intohimossa, rakkaudessa ja tunteessa, eikä se kysele vastaantulijalta mielipidettä. Poliittisena välineenä jalkapallo on kieltämättä tietynlainen vääryys, mutta eikö asioilla mietiskely, eräänlainen tabu, teekin kyseisestä asiasta vieläkin mielenkiintoisemman ja jossain määrin jopa hyväksytyn? Mielipiteet ja asenteet vellovat enemmälti nimen omaan kannattajissa, ei seuroissa itsessään. Esimerkiksi italialaisen SS Lazion useimmat äärikannattajat, eli ultrat, ovat äärioikeistolaisia, suoremmin sanoen fasisteja, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö itse seurana Lazio kantaisi fasismin perintöä ylpeänä roomalaisen kotkansa harjalla. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettäkö espanjalaisen Real Madridin (niin ikään) äärioikeistolainen äärikannattajaryhmä Ultras Sur edustaisi samanlaisia mielipiteitä kuin madridismo, todellinen Real Madridin henki, historia ja perintö, tulevaisuus ja nykyhetki. Toisena ääripäänä voitaneen nähdä vaikkapa italialaisen Livornon äärikannattajat, jotka eivät ujostele Neuvostoliiton lippujen kanssa, sillä he ovat puhtaita kommunisteja.
Loppujen lopuksi laji nimeltä jalkapallo on yksi monista mielipiteen jakajista ja siitä voidaan nähdä monta erilaista puolta: urheilulliset arvot, historialliset näkökulmat, poliittiset kiistat, ihmisten intohimo... ulottuuvuudet ovat miltei loputtomat ja juuri tämä tekee jalkapallosta maailman ylivoimaisen ykköslajin. Sen mahtavuutta ei kuitenkaan tarvitse erikseen hokea, vaikkei se kärsisikään siitä inflaatiota, vaan lajia tulee vaalia luonnollisena välikappaleena asiassa kuin asiassa. Todellisen fanin tulee hengittää jalkapallon ja seuransa kautta ja kiintymystensä kanssa täytyy osata elää. Sen kanssa täytyy tehdä pyhiinvaellusmatkoja ja sen kanssa täytyy ottaa kaikki irti viikonloppuisin. Sen kanssa täytyy vaeltaa, riemuita ja surra ja kun ajat kuluvat, jalkapallo hengittää yhä, eikä todellinen jalkapalloihminen ikinä unohda sen suurta merkitystä sydämessään. Se otetaan hautaan mukaan ja pelaaminen jatkuu vielä kuolemankin jälkeen.
... kiihko, intohimo, uhrautuminen. Jalkapallo on tavattoman vaarallista.
"Jalkapallo on sotaa."
- Rinus Michels.
"Minä olin paras."
- Edson Arantes do Nascimento.
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
- Eduardo Galeano.
"Sydämeni on valkoinen."
- Fernando Morientes.
... y hala Madrid por siempre; el corazón blanco (y azul ;) - H J K; sinä, jota en koskaan unhoita...)
-
Kiitos Blanco!! Loistavaa juttua.. :peukku_ylos: :peukku_ylos:
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
- Eduardo Galeano.
Mihin tämä sitaatti liittyy?? voiko joku kertoa.. oli meinaan niin iskevästi sanottu..
iHala Madrid!!
-
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
- Eduardo Galeano.
Mihin tämä sitaatti liittyy??
"Kaikkien uruguaylaisten tapaan tahdoin olla jalkapalloilija. Pelasin oikein hyvin, olin suorastaan loistava, mutta ainoastaan öisin, kun nukuin: päivällä olin pahin rähmäjalka, joka maani kentillä on koskaan nähty.
Myös fanina olin kovin vajavainen. Juan Alberto Schiaffino ja Julio César Abbadie pelasivat vihollisen riveissä eli Peñarolin joukkueessa. Nacional-joukkueen kovana kannattajana yritin kovasti vihata heitä. Mutta "el Pepe" Schiaffino johti joukkueensa peliä mestarillisine syöttöineen aivan kuin olisi nähnyt kentän stadionin korkeimmasta tornista, ja "el Pardo" Abbadie kuljetti palloa sivurajaa pitkin, juoksi seitsemän peninkulman saappain ja huojui puolelta toiselle hipaisemattakaan palloa tai vastustajia: en voinut muuta kuin ihailla, ja tekipä minun jopa mieli hurrata heille.
Vuodet ovat kuluneet, ja ajan mittaan olen päätynyt hyväksymään identiteettini: en ole enempää kuin hyvän jalkapallon kerjäläinen. Kuljen pitkin maailmaa hattu kourassa ja anon katsomoissa: "Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
Ja kun hyvää jalkapalloa pelataan, olen ihmeestä kiitollinen välittämättä hitustakaan siitä, mikä joukkue tai maa sen minulle tarjoaa."
- Eduardo Galeano
:pallo:
********************
Ja Blancon kirjoituksille aiheesta riippumatta varaukseton :peukku_ylos:. Ehdottomasti(muita yhtään vähäksymättä) tämän foorumin parasta antia... :tuoppi:
-
"Jalkapallo on sotaa."
- Rinus Michels.
"Minä olin paras."
- Edson Arantes do Nascimento.
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
- Eduardo Galeano.
"Sydämeni on valkoinen."
- Fernando Morientes.
Loistavia muuten. Ja pari loistavaa myös tässä:
"Fue la mano de Dios"
- Diego Maradona
"Quiero que la gente diga otra vez: ‘Vamos a la cancha, vamos a ver a El Diego’"
- Diego Maradona
"Meillä on järjen Jumala, joka on Kristus, ja meillä on sydämen ja sielun Jumala, joka on Diego."
- Alejandro Veron, Maradona-uskonnon perustaja
"Kaikki haluavat nähdä Pelen ja koskettaa häntä. Pelellä ei ole ihonväriä, uskontoa ei rotua. Pele on universaali."
- Edson Arantes do Nascimento
-
Diego Armando Maradona omistuttaa elämäkertansa mm. kaikille maailman jalkapalloilijoille, Fidel Castrolle ja Michael Jordanille.
Ja tiedättekö, miksi Diego pitää niin paljon New Yorkista? Kas kun kukaan ei tule pysäyttämään häntä kadulla, koska kukaan ei tunne häntä. Kas kun kyseessä on hotdog-lajien maa, niin kuin E. Wynalda - american soccerstar in the 90s - asian ilmaisisi.
... vaan mistä muodostuu jalkapallon romantiikka? Historiaa huokuvista stadioneista? Vanhoista perinteistä? Elävistä legendoista? Yleisöstä ja kannattajista? Seuran väreistä?
Romantiikkaa tarjoavat mm.
... Athletic Bilbaon ikivanha baskiaate,
... FC Barcelonan täysin mainokseton paita kautta aikain,
... "Illa, illa, illa...",
... huokuvat, unohdetut betonikatsomot, joissa punnitaan monta asiaa,
... perinteitä ylistävät kannatuslaulut ja iskulauseet,
... kaikki se, mitä itse pitää hienona, etäisenä mutta silti läheisenä osana jalkapallossa ja kaikessa mitä lajin ympärillä tapahtuu. Monesta asiasta ei edes tarvitse pitää, mutta riittää vain sen olemassaolo, kun sen voi sanoa olevan jalkapalloilullisesti romanttista. Tämäkin on vain yksi seikka, miksi jalkapallo on globaalisti niin merkittävä väline kansainvälisessä kanssakäymisessä.
Ja mikäkö ihme tämä topikki on... mitä se muka tarjoaa? Ei yhtään mitään ja silti paljon, koska tämä on hajanaisten ajatusten kehto - kanava, jonka kautta voi tarjota ajatuksiaan liittyen jalkapalloon, koska usein yön pimeinä tunteina - kun en ole unta saanut - olen miettinyt erinäisiä asioita. Minä näen yleisömeret, stadionit, joukkueiden bussit; näen pelaajien ilmeet ja tuuletuselkeet. Osaan tarkastella pilkkukisaan lähtevien pelaajien ajatuksia, heidän kasvojaan. Kuka näyttää siltä, että pistää pallon varmasti pussiin? Kuka on epävarman oloinen? Kenellä on sukat huolimattomasti alhaalla? Kuka on ryhdikäs ja julman tyylikäs... kuin mafioso tai se mies, joka tuli hakemaan rakastettuasi tanssiin, etkä uskaltanut sanoa vastaan, koska tiesit olevasi luuseri, niin kuin loppujen lopuksi kaikki, jotka yrittävät olla jotain, mitä eivät ole. Monet rankkarikisassa ovat olleet juuri sellaisia - suuretkin tähtöset epäonnistuvat, koska he ovat kuin Platini, Zico tai Roby Baggio - he ovat luoneet omilla epäonnistumisillaan aimo annoksen uutta romantiikkaa ja muisteltavaa jälkipolville, jotka eivät voi kuin kunnioittaa näitä suuri herroja ihanista tunteista ja muistoista. He ovat jumalaisia pelaajia, koska loppujen lopuksi he ovat niin inhimillisiä ja hekin voivat epäonnistua - Platinikin pelasi teurastuksen jälkeen Heyselissä... hän teki maalin niin kuin tavallisessa pelissä.
"Hävisimme, koska emme voittaneet."
- Ronaldo; hän, joka oli jo kuollut, mutta joka pelasi finaaliottelun pelkkänä ruumiina, ilman sielua tai toivoa.
-
nää ei ehkä sovi tänne, mut en keksiny muutakaan paikkaa.. :) toi viiminen on ns. ruudinkeksijä ;)
"Sometimes in football you have to score goals."- Thierry Henry
"Alex Ferguson is the best manager I've ever had at this level. Well, he's the only manager I've actually had at this level. But he's the best manager I've ever had." - David "Becks" Beckham
"I've got a contract with United until 2010, but my future belongs to God." - C. Ronaldo
"I will do nothing for 89 minutes, but score in the 90th!"- George Weah
"They [Argentina] are the second best team in the world - and there's no higher praise than that!"- Kevin Keegan
"Rosenborg have won 66 games, and they've scored in all of them!"- Brian Moore (selostaja)
-
"Rosenborg have won 66 games, and they've scored in all of them!"- Brian Moore (selostaja)
Ahaah... perfecto. ;D :peukku_ylos:
-
Vaan mutta, mutta... se mitä tähteyteen tulee vanhojen starojen osalta, ei aina ole yksiselitteistä. Diego (on se vaan niin mukava exempel) sanoi kerran Pablo Aimarista: "Hänestä voi tulla toinen minä." ---> mitä sitä suotta olemaan turhan vaatimaton; tosin di Stéfano samaan aikaan kiittää palloa: "Gracias, vieja" - se nahkainen peliväline (se, joka on nainen), joka on antanut hänelle niin paljon. Ilman sitä hän ei olisi tehnyt kaikkia maalejaan, ilman sitä hän ei olisi pystynyt mahduttamaan koko pelikenttää kenkiinsä ja ilman sitä hän ei olisi kiitänyt kuin suihkukone à la Vaalea Nuoli, la saeta rubia.
:pallo: on ollut tärkein väline tähdille. Diego ja Ronaldo nukkuivat se kainalossa öisin. Monet ovat potkineet sitä kaikki päivänsä. Litmasen rakkain lelu jo pienenä lapsena oli :pallo:, ilman sitä ei olisi ureakaan lentänyt lähellä Mäntyharjua (Kultakengästä selviää, jos ei tästä...). Katsokaas, kun :pallo: on universaali muoto - se on kaikki kaikessa ja se on pelin ydin.
-
Brittiläisen kirjailijan, Desmond Morrisin, jako... Morris luokitteli jalkapallokatsojat kirjassaan The Soccer Tribe.
Ensimmäisenä pääryhmänä ovat vanhat kannattajat (The Old Supporters)...
1. Uskolliset
Nämä ovat niitä, jotka omistautuvat suurissa määrin seuralleen. Heille oma seura ei ole koskaan väärässä, eikä häviöön uskota. Huono tulos on uskollisten mukaan huonon tuomaroinnin ansiota tai vastakkaisen joukkueen epäreiluja otteita tai vain huonoa onnea. Uskollinen kannattaja tulee vihaiseksi, kun joku sanoo, ettei hänen suosikkinsa pelannut hyvin.
2. Asiantuntijat
Nämä ovat niitä yksittäisiä henkilöitä, jotka tietävät enemmän joukkueesta kuin valmentaja ja selittäisivät kaiken täsmällisesti, jos vain joku kuuntelisi. He analysoivat jokaisen liikkeen ja seikan ja ovat aina kriittisiä kokoonpanovalintojen suhteen. Yleensä he istuvat stadioneilla lähellä pelialustaa ja he ovat taidokkaita väittelemään ja valittamaan.
3. Vitsailijat
Nämä ovat niitä, jotka vitsailevat tai heittävät hauskaa huulta pelistä tai pelaajista. He myös haluavat loukata huudoillaan joko pelaajaa tai tuomaria.
4. Ivaajat
Nämä ovat hiukan samanlaisia kuin vitsailijatkin, mutta he keskittyvät enemmän ivaamiseen ja pilkkaamiseen. He jopa huutelevat törkeyksiä omalle joukkueelleen, kun peli ei suju tarpeeksi hyvin.
5. Marttyyrit
Marttyyri voivottelee itsekseen ja pyörittää surullisesti päätään vaikeina hetkinä. Martyyri on epäluuloinen voitonkin hetkellä. Marttyyri kärsii joukkueen häviöstä aina yhtä paljon. Hän ei käsitä, miksi tulee otteluihin, vaikka ne aiheuttavat hänelle niin paljon tuskaa, mutta silti hän vain tulee katsomaan ja martyyrisoimaan.
6. Outolinnut
Nämä ovat niitä, jotka pukeutuvat erikoisesti tai hassusti. Outolinnut elävät omassa maailmassaan, mutta tuntevat haluavansa olevan yleisön seassa, jotta hänet huomattaisiin. Kukaan ei saa kunnolla selkoa heidän pohjimmaisista tuntemuksistaan, he ovat täysin uniikkeja kaikessa erikoisuudessaan.
7. Ulkopuoliset
Joskus ulkopuolinen voi löytää tiensä paikkaan, jonne ei välttämättä edes kuuluisi. He voivat tuntea itsensä täysin ulkopuolisiksi ja mitäänsanomattomiksi henkilöiksi, he eivät ole sisällä siinä, missä muut ovat.
... ja vanhoja kannattajia seuraavat nuoret kannattajat (The Young Supporters)...
1. Äänekkäät
Nämä ovat niitä, jotka pitävät ääntä, laulavat, lyövät käsiään yhteen ja huutavat. He ovat fanaattista massaa, jotka pitävät yhtä ja tukevat seuraa kaikin tavoin omalla katsomopanoksellaan. (Morrisin listaus on pääasiassa brittiläistyyppinen ja tätä ykkösryhmää muualla Euroopassa vastaa hyvin pitkälti ultra-toiminta).
2. Noviisit
Nämä ovat hiukan vanhempia ja korkealla katsomohierarkiassa olevia kannattajia. He ovat lauluissa mukana ja pysyvät ennen kaikkea fanaattisina.
3. Fanit
Todellinen fani on tunnistettavissa monin eri tavoin, esimerkiksi heidän vaatetuksensa koostuu pääasiassa suosikkiseuransa väreistä. He ovat jo hyvissä ajoi stadionilla ja haistelevat ilmapiiriä. Yleensä he haluavat myös bongata vastustajafaneja. (Ilmeisesti Morrisin jako "äänekkäiden" ja "fanien" kesken ei ole yksiselitteinen. Myös ilmaisu "fanit" voidaan brittiläisyyden osalta yhdistää mannereurooppalaiseen ultra-kulttuuriin, koska Morris ottaa tässä yhteydessä esille Liverpoolin The Kopin.)
4. Johtajat
On joitakin henkilöitä, joita voidaan pitää luonnollisina "johtajina", jotkut näistä saattavat olla huliganistisia johtajatyyppejä (jos joku on nähnyt Football Factoryn, niin tietää mistä on kyse...). Johtajat keksivät uusia lauluja ja yllyttävät joukkojaan kannustukseen. (Muualta Euroopasta tässä voisi mainita vaikkapa ultra-joukkojen capot.)
5. Huligaanit
Huligaanit haluavat herättää kauhua, sekasortoa ja paniikkia, mutta ennen kaikkea he keräävät adrenaliinia vaarasta ja tappeluista. He haluavat näyttää aggressiivisilta ja etsivät varta vasten vastustajahuligaaneja voimaintaistoihin. Yleensä huliganismilla on vähän tekemistä itse jalkapallon kanssa.
6. Kovanaamat
Nämä ovat erikoislaatuisia äijiä, jotka yleensä eivät pukeudu seuran väreihin, vaan pitävät yllään yksinkertaisia t-paitoja. He ovat pelättyjä ja yleensä liittyvät huliganismiin.
7. Juomarit
Nämä ovat niitä, jotka menevät hyvissä ajoin ennen ottelua kapakkaan kippaamaan muutaman huurteisen. Itse ottelussa he ovat enemmän tai vähemmän humalassa osallistuessaan lauluun ja kannustukseen.
Tässä listauksessa vain muutama esimerkki, jotka voidaan yhdistää moniin eri jalkapallokulttuureihin. Muutamia muitakin varmasti löytyisi kuten esimerkiksi katsomoiden veteraanit, lapsiperheet ja vaikkapa teinifriikit.
-
Tulipa (h)ajatelmia mieleen ja piti vähän funtsia suuria otteluita - joko suuria derbyjä tai sitten muuten vain klassikkoja, koska aprillipäivä ja sen tumma yö lähestyy ja fiilis nousee, vaikkakin viimeisimmät tulokset Valkoisilta ovat olleet pelkkää kuraa... hetki, jota olemme odottaneet, se mitä olemme toivoneet, sitä varten me elämme jäljellä olevat päivät ja vaivumme aktiin kera Klassikon - ja orgasmihan tarjotaan vain voittajille.
Niin... niistä suurista otteluista, mitä nyt on, niin...
Espanja: El Clásicon lisäksi...
Real Madrid - Atlético Madrid - taistelu pääkaupungin herruudesta.
FC Barcelona - Espanyol - ei ulkoiselta muodoltaan vedä vertoja pääkaupungin derbylle, mutta suurehko derby kuitenkin.
Athletic - Real Sociedad - Baskimaan kaksi suurinta vastakkain.
Sevilla - Betis - tunnelmaltaan kuumimmat ottelut Espanjassa ovat Sevillan derbyt.
Sevilla - Málaga - Sevilla ei pidä Málagasta eikä Málaga Sevillasta; andalusialaista sotaa.
Celta - Deportivo - Galician maakunnan kaksi suurinta kohtaavat
Athletic - Real Madrid - Baskiveri kuohahtaa, historialla on kova taakka.
Italia:
Milan - Inter - taistelu Milanon herruudesta.
Milan - Juventus - kaksi suur(in)ta vastakkain.
Juventus - Inter - derby d'Italia.
Roma - Juventus - ilmassa puhdasta vihaa puolin ja toisin.
Fiorentina - Juventus - ilmassa puhdasta vihaa puolin ja toisin.
Lazio - Roma - pääkaupungin derby, aina kiivas tunnelma.
Ranska:
PSG - Marseille - tunnetusti Marseille'ssa ei pidetä kovinkaan paljon pariisilaisista ja koko Ranskahan vihaa pariisilaisia. Etelän jättiläinen vastaan pääkaupunkilaiset - kova klassikko, vaikkakin hiukan aliarvostettu muualla Euroopassa.
Portugali:
Sporting - Benfica - taistelu Lissabonin herruudesta.
Porto - Benfica - aina kuuma klassikko.
Saksa:
Schalke - Dortmund - Ruhrin alueen derby, missä kansa on futishullua muinakin kuin vain MM-kisavuosina.
Bayern - Dortmund - klassikko, se sana riittää.
Bayern - HSV - klassikko, se sana riittää.
Englanti & Skotlanti:
Manchester United - Liverpool - tiukkaa taistelua punapaitojen kesken.
Manchester United - Manchester City - Manchesterin paikalliskamppailu.
Everton - Liverpool - niin sanottu "friendly derby" Merseysidelta.
Arsenal - Tottenham - vastakkainasettelua Pohjois-Lontoossa.
Portsmouth - Southampton - etelärannikon ylpeydet eivät ole parhaita naapureita keskenään, tai eivät ainakaan kannattajat.
Celtic - Rangers - ainut todellinen superklassikko saarilta; brittiottelujen äiti Glasgow'sta. Toiset haukkuu kuningatarta, toiset paavia.
Argentiina & Brasilia:
Boca - River - tämän kuumemmaksi yksi ottelu ei oikeastaan voi mennä, el Superclásico.
Fuminense - Flamengo - elitistiseura vastaan koko kansan Flamemgo, Rion paikallinen.
+ lukuisat derbyt Rion ja São Paulon alueelta.
... + Ruotsista voisi mainita Tukholman derbyt ja Skånen paikalliskamppailun Malmö-Göteborg. Suomesta klassikon aseman omaavat ainakin HJK-Haka, HJK-TPS ja KuPS-MP. Ainakaan klassikko-sana otteluiden yhteydessä Suomessa ei ole kärsinyt inflaatiota...
-
Unohdit erään tärkeimmistä: Galatasaray vs. Fenerbahce. Siellä on kuulemma tunnelmaa.
-
Unohdit erään tärkeimmistä: Galatasaray vs. Fenerbahce. Siellä on kuulemma tunnelmaa.
Joo, ja myös sitten Ateenan derbyt. ;)
-
Entäs ManU-Chelsea?? Kaksi englannin suurinta vastakkain... ::)
-
"Jalkapallo on sotaa."
- Rinus Michels.
"Minä olin paras."
- Edson Arantes do Nascimento.
"Yksi kaunis tilanne, Luojan tähden."
- Eduardo Galeano.
"Sydämeni on valkoinen."
- Fernando Morientes.
Loistavia muuten. Ja pari loistavaa myös tässä:
"Fue la mano de Dios"
- Diego Maradona
"Quiero que la gente diga otra vez: ‘Vamos a la cancha, vamos a ver a El Diego’"
- Diego Maradona
"Meillä on järjen Jumala, joka on Kristus, ja meillä on sydämen ja sielun Jumala, joka on Diego."
- Alejandro Veron, Maradona-uskonnon perustaja
"Kaikki haluavat nähdä Pelen ja koskettaa häntä. Pelellä ei ole ihonväriä, uskontoa ei rotua. Pele on universaali."
- Edson Arantes do Nascimento
Voisitkos Touru suomentaa kaksi ensimmäistä? :D
-
Entäs ManU-Chelsea?? Kaksi englannin suurinta vastakkain... ::)
*HUOH* ManU vs. Liverpool kylläkin, Ch€£$ki ei. Tollanen rahajoukkue joka vielä pelaa roiskisroiskis-potkikaikkiakintuille peliä niin WUHuUUU. ManUlla ja Liverpoolilla on vielä sentään jonkinasteinen lädiasenne.
-
*HUOH* ManU vs. Liverpool kylläkin, Ch€£$ki ei. Tollanen rahajoukkue joka vielä pelaa roiskisroiskis-potkikaikkiakintuille peliä niin WUHuUUU. ManUlla ja Liverpoolilla on vielä sentään jonkinasteinen lädiasenne.
Mikä huippujoukkue ei ole rahalla koottu? Liverpoolko pelaa sitten nättiä jalkapalloa?
Kyllä asia on nyt niin että Englannin kaksi "suurinta" tällähetkellä ovat ManU ja Chelssi... ::)
-
*HUOH* ManU vs. Liverpool kylläkin, Ch€£$ki ei. Tollanen rahajoukkue joka vielä pelaa roiskisroiskis-potkikaikkiakintuille peliä niin WUHuUUU. ManUlla ja Liverpoolilla on vielä sentään jonkinasteinen lädiasenne.
Mikä huippujoukkue ei ole rahalla koottu? Liverpoolko pelaa sitten nättiä jalkapalloa?
Kyllä asia on nyt niin että Englannin kaksi "suurinta" tällähetkellä ovat ManU ja Chelssi... ::)
Myöskin seurojen historialla on jotain merkitystä.
-
Voisitkos Touru suomentaa kaksi ensimmäistä? :D
"Fue la mano de Dios"
"Se oli Jumalan käsi"
- Diego Maradona, Englantia vastaan kädellä tehdystä maalistaan Meksikon MM-kisoissa 1986
"Quiero que la gente diga otra vez: ’Vamos a la cancha, vamos a ver a El Diego’"
"Haluan ihmisten sanovan taas: ’Mennään kentälle, mennään katsomaan Diegoa’"
- Diego Maradona, palattuaan Bocaan 1995
On vain yksi Diego. :pallo: :peukku_ylos:
-
Kyllä asia on nyt niin että Englannin kaksi "suurinta" tällähetkellä ovat ManU ja Chelssi... ::)
Niinno, ainakin sarjataulukon mukaan ::)
-
"Fue la mano de Dios"...
Niin, silloin (1986) se oli Kaikkivaltiaan suopea koura; varmaankin sama, joka oli Aatamille elämän antanut, mutta myöhemminhän Diego on todennut, että vitut se mikään Jumalan käsi ollut, vaan hänen - Diegon. Hänen, joka voitti Englannin, Argentiinan suuren vihollisen (Falkland). Hän, Diego, joka haistatti briteille pitkät huijauksella ja hiukan myöhemmin kauneudella.
Hän, joka nykyään pilkkaa jenkkilää yhdessä Hugo Chávezin kanssa, koska siellä päin maailmaa sosialismin varjo on ainut keino taistelussa jenkkien ylikapitalismia vastaan, sillä hehän pistävät nenukkansa asioihin, jotka eivät sivistymättömille jästeille edes kuulu. Sillä niin kuin Diego, ovat myös hänen ajatuksensa kapinallisia.
Diego oli itsessään suuri ilmiö, mutta valitettavasti taiteilijan herkkä sielu paloi liian kovalla liekillä ja aivan liian nopeasti. Koko loistelias ura ja saavutukset kietoutuvat parhaiten siihen kuvaan, kun Diegoa kannetaan monien ihmisten voimin kultatuolissa vuoden '86 finaalin jälkeen Azteca-stadionilla. Diegolla on FIFA:n pokaali, hän joka voitti sen ja Diegolla on mitali, joka on varmuuden vuoksi paidan alla piilossa. Napolissa Diego oli jumala, mutta hän lähti sieltä vähemmän kunniakkaasti - sen jälkeen mestari on ollut häivähdys, taituri, joka eli legendan asemallaan - mies, joka ei osannut jättää huumeita, vaan lopulta joutui uransa päätyttyä moniin vieroituksiin, kunnes on toistaiseksi taas kuivilla ja voi hyvin laukoen vuosi toisensa jälkeen vertauksia itseensä, kun puhutaan nuorista, lupaavista argentiinalaisista. Tänä vuonna Messi, ensi vuonna... niinpä, ja loppujen lopuksi: on vain yksi Diego, niin kuin on vain yksi Pelé.
-
Noihin suurin otteluihin täytyy lisätä eräs ottelu Hollannista..
"Eredivien klassikkojen klassikkoon, Ajax Amsterdamin ja Feyenoord Rotterdamin kohtaaminen.
Vuosien saatossa näiden toisiaan (lievästi sanottuna) helvetisti vihaavien kannattajien välisissä tansseissa on kuollut pienen suomalaisen kylän verran ihmisiä, estääkseen viime kohtaamisen kaltaisen kivisodan oli Hollannin jalkapalloliitto antanut joukkueille oman ukaasinsa: Seuraavan rähinän syttyessä ei Ajaxin kannattajilla ole asiaa Rotterdamiin viiteen vuoteen, kuin ei myöskään Feyenoord kannattajilla Amsterdamiin."
tuo on lainattu yhdeltä sivulta
-
Jalkapallo on urbaania
Jalkapallo on melkoisen urbaani laji ja sitä se on oikeastaan aina ollutkin. Brittein saarilla nykyiseen muotoonsa vähitellen muovautunut peli on kehittynyt muun muassa siitä, kun naapurikylät ja niiden asukkaat mittelivät voimiaan toisiaan vastaan älyttömässä ja säännöttömässä lajissa, jossa pyrittiin suurella väkijoukolla viemään pallo sovittuun kohteeseen eli maaliin. Ihmiset ryntäilivät kaduilla ja taistelivat toisiaan vastaan. Myöhemmin, kun laji alkoi kehittyä nykyisiin uomiinsa, lähti suurin innostus peliä kohtaan työläiskortteleista, luokkayhteiskunnan talonpojista, ja siitä muodostui kansan huvi.
Jalkapallo asettui kaupunkeihin jo hyvissä ajoin, sillä seurat perustettiin kaupunkeihin ja yhä parhaat ja suurimmat seurat ovat kotoisin maitten suurista kaupungeista. Oman kaupungin identiteetti on historian saatossa ollut seuroille tärkeä, mutta monissa maissa myös muulla kuin omalla kaupungilla on merkitystä - esimerkiksi FC Barcelona ei symboloi vain kotikaupunkiaan, vaan koko Katalonian maakuntaa. Rovaniemen Palloseura ei ehkä niinkään edusta nimen omaan Rovaniemeä, vaan sitä, että Lapissakin osataan, ainakin jonkin verran, pelata jalkapalloa, vaikka ollankin pohjoisella napapiirillä ja jääkarhut hengittävät niskaan.
Kotikaupungin (ja maakunnan tms.) vaikutus on syvästi vaikuttanut suurten seurojen identiteettiin. Ottakaamme esille muutamia valaisevia esimerkkejä: Atlético Madridin logossa on esitettynä karhu, joka symboloi Madridin kaupunkia; AS Roman värit (keltainen ja punainen) ovat myös Rooman kaupungin värit. Real Betis pelaa yllään Andalusian maakunnan värit (valkoinen ja vihreä). Kuopion Palloseuralla on käytössään kotimaakuntansa, Pohjois-Savon, värit (keltainen ja musta). Listausta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta on tietysti luonnollista, että seurat ovat halunneet kiinittyä kotipaikkaansa, sillä ilman omaleimaista nationalismia kaikki olisi väritöntä, hajutonta ja varsin mautonta.
Jalkapallon pelaajilliset alkulähteet löytyvät myös usein juuri kaupungeista. Otetaan esimerkiksi maailman suurin jalkapalloilijoiden tuottaja Brasilia. Yhä useampi ja useampi brassifutari on kotoisin kaupungista ja vielä useammin kaupungin slummista, jossa on ollut aikaa pelata jalkapalloa ja harjoittaa taitoja ahtailla kujilla ja lähiöiden pienillä kentillä. Sen sijaan köyhään maanviljelijäperheeseen kuuluvalla lapsella ei välttämättä ole mahdollisuutta tai aikaa harjoittaa jalkapalloa. Tämä seikka pätee toki myös muissa maissa kuin vain Brasiliassa.
Kaiken kaikkiaan jalkapalloilullinen vastakkainasettelu on pohjimmiltaan lähtöisin siitä, että halutaan näyttää naapurikaupungille niin sanotusti taivaan merkit ja paikka, missä kaappi todella seisoo. Ihmisen luonne ja mentaliteetti pyrkii olemaan naapuriaan parempi, mutta samalla se pyrkii myös sisäiseen valtataisteluun ja voittoon pyrkimiseen ja silloin ei ole tärkeintä enää oma kaupunki, vaan oma seura, koska eihän kukaan roomalainen voi kannustaa yhtä aikaa AS Romaa ja Laziota, eikä kukaan livepoolilainen Liverpoolia ja Evertonia ja niin edespäin.
Näin ollen jalkapallo on kaupunkien ja maakuntien/provinssien/osavaltioiden välistä urheilullista sotaa, joka ilmenee kaikista parhaiten nimen omaan katsomossa ja kentän ulkopuolella, sillä itse pelissä pelaajat ajattelevat lähtökohtaisesti vain ottelun voittamista ja sitä, mitä kentällä jalkapalloilullisesti tapahtuu. Loppujen lopuksi kaikki kietoutuu juuri siihen, että kumpikin haluaa näyttää toiselleen olevansa parempi ja saattaa toisen häviön partaalle. Viestissä ennen tätä tuli hyvä pointti Hollannista, jossa eivät pelkästään Ajax ja Feyenoord ole vihollisia, vaan myöskin niiden kaupungit keskenään, sillä amsterdamilaiset pitävät rotterdamilaisia typerinä maalaisina ja rotterdamilaiset amsterdamilaisia huonokäytöksisinä snobeina.
-
"Jalkapallo on peli, jossa 22 miestä juoksee 90 minuuttia pallon perässä ja lopulta Saksa voittaa."
kuolematon letkautus Gary Linekerilta.. noinhan se oli tuolloin..
"Jokainen lapsi maailmassa joka pelaa jalkapalloa haluaa tulla Peléksi. Minulla on suuri vastuu näyttää heille, ei vain sitä että miten tulla jalkapallopelaajaksi vaan miten tulla mieheksi."- Pelé
"Nací para el fútbol como Beethoven para la música".- Pelé
-
Eäääh... niinh; kun on ollut vain yksi Michelangelo ja vain yksi Beethoven... niin, kas, on vain yksi Pelé ja jokainen suurpelaaja on omalla tavallaan aina ainutlaatuinen ja jättävä jälkensä jalkapallon historiaan. Siksi onkin melko naiivia puhua aina uusista peléistä ja maradonista, sillä vaikka jostakusta pelaajasta tulisi taidoiltaan ja saavutuksiltaan jopa suurempi kuin Pelé tahi Maradona, niin silti on aina vain yksi Pelé ja yksi Maradona.
Maradonaan on lisättävä tietynomainen myyttilegendaarisuus, ristiriitaisuudet miehen koko peliurasta, sekä asiat, jotka tekevät hänestä yhä kiehtovamman omalla tavallaan piti niistä asioista eli ei. Jumalan Käsi, huumekäry, vaikeudet siviilielämässä, rohkeat lausunnot ja Che-tatuointi ovat asioita, jotka tekevät Diegosta persoonallisesti mielenkiintoisemman kuin Pelé, joka lähinnä on onnistunut ryssimään vain raha-asioissaan... noh, onpa tilillä yksi avioero ja pojan sekoilut, mutta Pelé on tietyllä tavalla "puhtaampi" kuin Maradona - ei välttämättä kokonaisuutena aivan yhtä mielenkiintoinen kaikissa ristiriidoissaan mielipiteitten jakajana.
Henkilökohtaisesti olen väsynyt jahkailemaan siitä, kumpi on parempi: Pelé eller Maradona. Heitä on keskenään vaikea arvioida, sillä he pelasivat eri vuosikymmeninä eri tasoilla. Jos minulta kysyttäisiin koko maailman edessä "Pelé vai Maradona?", vastaisin yksinkertaisesti "di Stéfano".
Niin, ja loppuun tietysti nykyajan maradonat; heitä Argentiina on maailmalle antanut jo yllinkyllin: Saviola, Messi, Tévez, Agüero, d'Alessandro, Ortega...
* * *
PS.
... onhan niitä peléjäkin, mutta on vain sellainen fiilis, että Brasiliassa Pelé on "koskemattomampi" kuin Maradona Argentiinassa. On taasen sitten eri asia, haluaako puhua lainkaan mistään Peléstä, sillä kaikkien aikojen romanttisin brassipeluri on rullaava Mane Garrincha; pikkulintu, joka kuoli yksin, sairaana ja juovuksissa... vähän niin kuin eräs Cristofo Columbo aikoinaan Valladolidin kaupungissa luullen yhä, että oli löytänyt meritien tarumaiseen Intiaan.
-
<< Jalkapallo... >> ... runoutta... (pieniä hajatelmia. Minä en ota vastuuta, pallo tehköön työn, vaikka ilman kosketusta ei sekään maaliin yleensä mene. Vähän niin kuin legenda Kiovan Dynamon kunniasta: Me nyt vain satumme olemaan niin hyviä, ettemme suostu häviämään edes kuoleman uhalla. Voiko olla romanttisempaa?) ::)
---
Kalpeana vaihtopenkillä,
hikisenä tuomarin edessä,
vimmastuneena vihellyksestä,
kannattajat naamioituneena väreihin.
Keinovaloissa illalla,
auringon poltteessa päivällä,
kuivana sateessa,
märkänä juhlinnasta.
Tuttu haju käytävässä,
juuri ennen kävelyä.
Kaikkialla vain huutoa, laulua...
savua ilmassa, emme saa tukehtua!
Maalin jälkeen me kaikki räjähdämme ja tuntuu kuin maailma olisi polvillaan.
---
Ilman valmentajaa,
ilman pelaajia.
Niitä ilman meillä ei ole joukkeita,
mutta meillä voi olla seura; sen värit, sen tunnus.
Ja kun meillä on joukkue, meillä on intohimo ja luovuus.
---
Pelaaja uskomaton;
pallo pysyi kentällä!
Yleisö osoittaa suosiotaan,
mutta sitten avustava liputtaa.
Loputtomalta tuntuva vihellyskonsertti,
kädet nousevat ilmaan, hyökkääjä kiroaa.
Puoliajan loputtua joku miltei osui kolikolla;
tätä ei hevillä unohdeta.
---
... ja minä kyllä olisin seurannut sinua, jos vain olisit odottanut.
Seurannut Pariisiin, Madridiin, Barcelonaan... jopa Istanbuliin.
Olisin tullut Manchesteriin, Berliiniin, Kööpenhaminaan ja Helsinkiin.
Minä olisin ollut mukanasi stadioneiden kaiuissa. Savun katveessa, lippujen alla laulujen rajamailla.
Olisin kaatunut mukanasi ja seurannut.
Mutta jäin, koska et antanut minun tulla mukaasi...
... ja kadun sitä vieläkin.
---
Ja edelleen pallo on pyöreä ja totuus on, että jalkapallo on omalla tavallaan runoutta ja jalkapalloilusta voi kirjoittaa runoutta niin kuin taikinasta voi tehdä pullia. Mutta pelkkä runous olisi kohtuuttoman pientä jos halutaan kuvata ylitaiteellisesti jalkapalloa, sillä siihen tarvitaan myös proosaa, jota kuitenkaan en ala tässä tarjota, koska ketä kiinnostaa liialliset hajatelmat ja pyrkimykset osoittaa jotain sellaista, josta pystyy tarjoamaan murto-osin runomuodossa - tyylikkäästi ja nykyaikaisesti; nopeasti ja helposti.
-
(http://www.classact.ca/RubberStamps/Sports/S05A_A_SoccerBall.jpg)
… vaikka minä kuinka kiertelisin planeettaamme, löytäisin vain muutaman harvan ja säälittävän paikan, jossa Sinä et ole läsnä. Niissä paikoissa en viihdy tai jos viihdyn, niin voinen kai nauttia täysin erilaisesta kulttuurista – tosin sellaisesta, missä Sinua hyljeksitään, niin kuin siinä eräässä maassa, jossa Sinä selvästi häviät lajille, joka kantaa Sinun nimeäsi ollen kuitenkaan missään tekemisissä Sinun kanssasi.
Sinä poistat suruni, lisäät tuskaa, kohotat riemua ja annat sydämeni pakahtua jännityksestä. Sinä pistät minut sanomaan asioita, joita en kuvittelisi sanovani muuten ja Sinä pistät minut haaveilemaan, kuvittelemaan, muistelemaan ja suunnittelemaan. Sinä pistät minut miettimään, kiistelemään, muttet koskaan unohtamaan – et varsinkaan katkerimpia hetkiä.
Vaan kun vihreällä veralla Sinä uljaasti pompit, jonkun kesyttämänä, nautit asemastasi – Sinä, la vieja – ja kun saat taas hyväillä maalin valkoista verkkoa, tuntuu kuin koko ympäröivä maailma saisi orgasmin. Sinä kuitenkin pystyt myös hiljentämään, niin teit eräänä vuonna eräällä suuren suurella stadionilla, ja vaikka paikalla oli miltei kaksisataatuhatta ihmistä, olisi voinut nuppineulankin kuulla putoavan.
… ja Sinä olet minun. Minun! Ahneudella ei ole rajoja – vanha porttoni, ikuinen ystäväni, veljeni, sisareni. Sinä joka olet aina tyylikäs huolimatta kaikesta siitä negatiivisesta, jota olet historiasi saatossa aiheuttanut. Tämän kirjoituksen omistan kaikille niille, jotka ovat joskus kohdanneet kuoleman Sinun vuoksesi, sillä Sinä olet ennen kaikkea tavattoman epäreilu, mutta niin on Maailmakin ja Elämä.
-
Niin kuin Uruguayn kaikkien aikojen unijalkapalloilija Eduardo Galeano on hienosti kirjoittanut: "Mikään ei ole yhtä tyhjä kuin tyhjä stadion."
... eikä mikään ole yhtä äänetön kuin tyhjä stadion; niin äännetön, että tyhjän stadionin kentällä seisoessaan saattaa jopa kuulla tuhansien ihmisten huutomyrskyn.
Stadion, areena, on se paikka, jossa ihmiset kokoontuvat katsomaan, kannustamaan ja hurraamaan. Maailman ensimmäisenä kunnollisena stadionina voitaneen pitää Rooman valtakunnan Colosseumia. Noin 50 000 -paikkainen ulkoilmateatteri todisti aikoinaan teloituksia, kilpa-ajoja ja tietenkin gladiaattoritaisteluita.
(http://www.legionxxiv.org/colosseum/colosmodel2.jpg)
Colosseum à Roma
... vaan millainen sitten on täysi stadion? Huutava, kiljuva, vaativa stadion? Suurimmat stadionit ovat kuin kaupunkeja (Chamartín, Nou, 'cana, Azteca, 'falen, Meazza...): kaupungilla on kaupunginosansa, stadioneilla katsomonosansa. Kaupungeilla on katunsa ja talonsa, stadioneilla on rivinsä ja tuolinsa. Kaupungissa asuu monenlaisia ihmisiä, stadioneilla on monenlaisia ihmisiä - katkarapukatsomo, peruskausikorttilainen, turisti, äärikannattajat, vieraskannattajat ja ne, jotka ovat paikan päällä vain näön vuoksi. Näin ei tietenkään ole pelkästään jalkapalloilussa, vaan jokaisessa urheilussa.
... mutta kuinka käy tuomitun? Mitä tekee César? Hän nostaa kätensä, hän nostaa peukalonsa... ja laskee sen :peukku_alas:. Ja kun veri purskahtaa kuolleen kaulasta, yleisö hurraa oikealle päätökselle ja oikealle teolle; nykyajankin stadioneilla taistellaan elämästä ja kuolemasta, kunniasta ja häpeästä. Stadion on oma maailmansa, oli se kuinka pieni tai suuri tahansa.
-
Tämän kirjoituksen omistan kaikille niille, jotka ovat joskus kohdanneet kuoleman Sinun vuoksesi, sillä Sinä olet ennen kaikkea tavattoman epäreilu, mutta niin on Maailmakin ja Elämä.
... ja niin olit epäreilu myös sille poliisille, joka kohtasi kuolemansa Catania-Palermo-ottelussa eilisen päivän puolella. Uusi järkyttävä, kerrassaan epämiellyttävä tapaus jalkapalloilun historiassa. Rauha hänen sielulleen, kuolit täysin turhaan... :-[
(http://www.expressen.se/content/1/c6/86/16/96/e29ff70e.jpg)
Kyynelkaasun vaikutuksen saivat kokea myös tavalliset katsojat ja pelaajat. Onko tämä nyt kivaa? Onko poliisin ylipäätään oikein käyttää kyynelkaasua tällaisissa tapahtumissa? Palermon ultrat eivät kuitenkaan tulleet Cataniaan kannustamaan omiaan, ei, he tulivat sotimaan ja sota sai yhden kaatuneen - yleisen järjestyksen edustajan.
-
Kaikki on mahdollista mafian ohjailemassa ja naurettavassa Serei A:ssa. Tästä todisteena tuo yllä oleva juttu, sekä Serie B:tä pelaava Juventus.
-
Kyynelkaasun vaikutuksen saivat kokea myös tavalliset katsojat ja pelaajat. Onko tämä nyt kivaa? Onko poliisin ylipäätään oikein käyttää kyynelkaasua tällaisissa tapahtumissa? Palermon ultrat eivät kuitenkaan tulleet Cataniaan kannustamaan omiaan, ei, he tulivat sotimaan ja sota sai yhden kaatuneen - yleisen järjestyksen edustajan.
Se, että pelaajat tai katsojat saavat vähän kyynelkaasua silmilleen on helvetin pientä siihen verrattuna, että joku kuolee fanien sikailun seurauksena. Omasta puolestani tällaista paskasakkia kuten Palermon ultrat kohti voisi vaikka suoraan ampua haulikolla, kun ottelun seuraamisella ei todellakaan ole mitään tekemistä näiden kavereiden toiminnan kanssa.
-
Palermon ultrille lähtee kyllä taas varaukseton :keskari:
-
"Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin jalkapallo."
"Onko todella?"
"Se oli pelkkä vitsi."
(http://www.theage.com.au/ffxImage/urlpicture_id_1071336886309_2003/12/15/soccer.jpg)
No uuh Casalle ja Kezallekin... BTW, Antoniota kehiin, mjataah don Fabio!!! :o :traktori:
Muutama loistelias filminpätkä...
http://youtube.com/watch?v=yoZaACX94Fc
Il Derby della Capitale :pallo:
http://youtube.com/watch?v=duWQqbAWk1Q
Morientes ilveilee :tuoppi:
http://youtube.com/watch?v=eUSkmPeZAvg
Roby määrää :o
http://youtube.com/watch?v=fwfme-nHohw
Vespa niskaan :peukku_alas: ???
http://youtube.com/watch?v=pJe9nHR9r20
Figo Juudaksena. Hyvä ettei kukaan osunut :-\
... la historia continua...
-
(http://www.normanhood.co.uk/wc82book.jpg)
:pallo:
Kuin narusta vetäen[/b]
Jos tiedät erään ottelun vuoden 1982 Espanjan MM-kisoista, niin voinet arvata, miltä tämän pienen keromuksen tapahtumat suurin piirtein näyttävät. Niin, Unkari oli tuolloin, vuonna 1982, Vetäjä ja El Salvador oli Raahattava. Jos taasen et tiedä kyseistä ottelua, niin voin vain sanoa ottavani osaa tietämättömyydellesi.
:pallo: pysyy numero kympin jalassa kuin liimattuna. Hän kuljettaa pelivälinettä määrätietoisesti halki keskialueen. Vastaan asettuu kolme puolustajaa. Tuntuu hassulta, että niin monen miehen ei onnistu ottamaan palloa pois.
Numero kymppi harhauttaa kerran, toisen, kolmannenkin, kunnes kaikki onnettomat puujalat ovat pää pyörällä ihmettelemässä maalin syntymistä; maalivahtikin on kuin pahin puulaakipelaaja. Tulostaulu kertoo korutonta kieltään: 6-0.
Maaleja syntyy kuin liukuhihnalta, kuin narusta vetäen. Pelillinen ero on valtava. Joukkueiden välillä on pimeä kuilu. 7-0, 8-0, 9-0... tappiolla oleva ei vaivaudu enää turhautumaankaan.
Lopulta soi loppuvihellys. Tuomari päättää lopettaa moisen pelleilyn minuuttia ennen täyttä aikaa. Lopputulos: 12-0. Goljat näytti, ettei Daavid omaa mitään mahdollisuuksia. Isompi syö pienempänsä aina milloin tahtoo. Totuus oli kuitenkin toinen: Goljatin talous oli surkealla pohjalla, murskavoitto ei auttanut, vaan seura tuhoutui. Daavid pelaa tänäkin päivänä korkeimmalla sarjatasolla, tosin jumbosijoilla.
-------------
WC '82: Unkari - El Salvador: 10-1
-------------
... vaikka olihan tuo kyseinen ottelu melkoinen vitsi, toisin kuin germaanien tuhoaminen Chamartínilla ja maailman paras tuuletus... he ovat kuin kaksi marjaa:
(http://es.uefa.com/MultimediaFiles/Photo/Assocweeks/OnThisDay/220865_MEDIUMSQUARE.jpg) (http://newsimg.bbc.co.uk/media/images/41866000/jpg/_41866870_grosso203.jpg)
... maolainen toki teki vielä kavennuksen, muttei vaivautunut edes tuulettamaan: (http://sport.ard.de/sp/komponente/bildergalerie/fussball/200308/img/20_breitner_dpa_300.jpg)
... on se afro ollut niin vallankumouksellinen, oijoi.
------------
Tai sitten yksi ikimuistoisimmista otteluista; ahtaalla Sàrrialla enkelinkasvoinen sopupelaaja vastaan kiihottavat sambarytmit...
(http://neumeri.com/assets/pics/537780281.jpg)
-
onko toi n.11 Zico?
-
onko toi n.11 Zico?
Ei, vaan Éder. Kukonpoika pelasi numerolla 10, luonnollisesti.
-
"Tuokaa kentälle pallo."
*pallo tuodaan kentälle*
"Tuokaa kentälle Litti."
*Litti astelee nurmelle*
"Kirjoittakaa minulle tästä kauneudesta."
*Pakkanen kirjoittaa*
"Valokuvatkaa minulle tämä hieno hetki."
*Tamminen valokuvaa*
... ja Pakkanen kertoo suhteestaan italialaiseen futikseen, romantisoi Bolliksen kupeessa. Ja Tamminen kertoo matkoistaan ja valokuvistaan eteläamerikkalaisesta jalkapallosta. Kynä on Pakkanen, filmi on Tamminen - he ovat älykköjä, jalkapalloilullisen taidevirran esilletuojia ja heitä tulee ylistää.
... tai tuokaa minulle Galeanon kynä, mieli ja nokkeluus. Ballin historiantuntemus San Sebastiánin kaduilta, Bellosin fiilikset Rion karnevaaleista... Kuperin ajatusmaailma Ajaxista... Ismailin muistelot pelaajaurasta. Tuokaa ilmaisuvoima ja asiantuntemus.
-
<BtW>. Michel Platini on täysin oikea henkilö UEFA:n johtajaksi.
uefa.com: You have always been a football romantic. Will your attitude towards football inspire you for your future tasks?
Mr Platini: Fortunately I am a romantic. We are living in a civilised world; football is a great sport, a treasure, a piece of jewelry. It's good that there are still romantics, 99.99 per cent of the people are romantics who love the artists, the players and football. There is not only politics, business, violence, hooliganism and corruption in football. There are also very nice things in football, and I belong to those people who defend these things. Football is also a game, we should not forget that.
... vaikkakin se romantiikka, mitä allekirjoittanut koettaa tuoda esille tämän otsikon alla sekä objektiivisesti että subjektiivisesti, pitää sisällään myös jalkapalloon liittyvät lieveilmiöt - romantiikka on osa kaunistelematonta todellisuutta, se ei ole mitään kelluntaa utopistisessa kukkaismaailmassa ja sokeudessa, kun ei haluta kohdata oikeaa maailmaa eikä oikeaa jalkapalloa.
Platini itsessään on tietysti tavattoman romanttinen pelaaja jalkapallohistoriallisesti: hän pelasi Heyselissä kuolleitten jälkeen, hän teki maalin kalmiston hajuisessa ympäristössä. Ja kesällä '86 hän pelasi ikimuistoisessa ottelussa Brasiliaa vastaan... ja epäonnistui pilkkukisassa vastapuolen ykkösen, Zicon, kanssa.
(http://www.magixl.com/caric./starsb/platini.gif)
-
Kyllä, Platini oli loistava pelimies, mutta onko hän oikea ihminen UEFAn johtoon? - No ei todellakaan. Itselle riittää perusteeksi jo se UEFAn ehdottoman helmen, eli Champions Leaguen tarkoituksellinen heikentäminen, tai siis tarkemmin sen yritys. Uskon, että suuri yleisö ei todellakaan halua, että Valenciat, Arsenalit ja Romat korvataan kaiken maailman Haaremhaaremeilla ja St. Etienneillä. :keskari:
Edit. Itseasiassa Platini UEFAn johtoon on yhtä oikea ihminen hommaansa kuin Eero Heinäluoma, joka ylioppilastutkinnolla istuu valtion rahakirstun päällä.
-
Kyllä, Platini oli loistava pelimies, mutta onko hän oikea ihminen UEFAn johtoon? - No ei todellakaan. Itselle riittää perusteeksi jo se UEFAn ehdottoman helmen, eli Champions Leaguen tarkoituksellinen heikentäminen, tai siis tarkemmin sen yritys. Uskon, että suuri yleisö ei todellakaan halua, että Valenciat, Arsenalit ja Romat korvataan kaiken maailman Haaremhaaremeilla ja St. Etienneillä. :keskari:
Niin, tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olisi oivallista antaa pienemmille seuroille paremmat mahdollisuudet, mutta toisaalta CL tulisi säilyttää elitistisenä Euroopan cupina, jossa esiintyy suurten maitten megaseurat.
Ja toisaalta ja toisaalta ja toisaalta... niin, toisaalta taasen päästään siihen asiaan, kuinka G-14 ajoi vain omia etujaan Johanssonin pitkällä valtakaudella - nyt olisi mahdollisuus erojen kaventumiseen ja tasavertaisempiin mahdollisuuksiin. Ehkä eurooppalainen seurajalkapalloilukilpailu tarvitsee hieman muutoksia alleen. Ei kaikkea voi säännöstellä ökyseurojen tahdon mukaan, vaikka tietynlainen etuoikeus jättiläisillä tulee jo ihan historiankin valossa olla.
-
G14 ajaa omia etujaan vain ja ainoastaan sen takia, että UEFA sitä ei todellakaan tee. UEFA suoraan sanottuna kusee suurilta seuroilta puhdasta pähkinää jokaisesta kaudesta. Kyllä, se jakaa bonuksia, mutta ottaa itselleen puhdasta voittoa rahasumman, joka lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Huom. joka ikinen kausi. UEFAhan ei varmaan voisi tyytyä vain tuollaiseen 5-10 miljoonan euron "taskurahaan" kausittain ja jakaisi sitten reilummin bonuksia seuroille, jotka sen turnauksissa menestyvät. Nämä seurat ovat kuitenkin niitä, jotka tuovat perseitä stadioneiden penkeille sekä saavat tv-yhtiöt kiinnostumaan UEFAn kilpailuista keräten tätä kautta UEFA:lle ne rahat.
Tilanne on kyllä loppujen lopuksi kiperä, koska faktahan tässä on se, että UEFA tarvitsee jättiläisseuroja ja jättiläiset UEFAa (ainakin toistaiseksi).
Huoh, tulipahan persavautumista. Siinäpä tän kertaset ajatukset.
-
Niin, tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta olisi oivallista antaa pienemmille seuroille paremmat mahdollisuudet, mutta toisaalta CL tulisi säilyttää elitistisenä Euroopan cupina, jossa esiintyy suurten maitten megaseurat.
Ja toisaalta ja toisaalta ja toisaalta... niin, toisaalta taasen päästään siihen asiaan, kuinka G-14 ajoi vain omia etujaan Johanssonin pitkällä valtakaudella - nyt olisi mahdollisuus erojen kaventumiseen ja tasavertaisempiin mahdollisuuksiin. Ehkä eurooppalainen seurajalkapalloilukilpailu tarvitsee hieman muutoksia alleen. Ei kaikkea voi säännöstellä ökyseurojen tahdon mukaan, vaikka tietynlainen etuoikeus jättiläisillä tulee jo ihan historiankin valossa olla.
Juttu vain on niin, että nämä suurseurat tuovat ne rahat pääasiassa UEFAlle. Siitä niitä korkeita tv-maksujakin Champions Leaguen osalta maksetaan, että nähdään Real Madrid vastaan AC Milan, eikä Real Madridin juniorit vastaan HJK. Ja onko oikein, että tiettyjä liigoja rankaistaan siitä, että ne ovat kovia sen takia, että Platini on katkera kun ranskalaiset eivät pärjää eurocupeissa. Jos Platini ajaa läpi tämän uudistuksensa voi UEFA suoraan unohtaa Champions Leaguen maailman kovimpana kilpailuna. Huippujoukkueiden vähentäminen tulee tarkoittamaan myös sitä, että mukana olevat suurseurat panostavat entistä vähemmän Champions Leagueen. Jos niitä paikkoja joltakin pitää vähentää, niin kyseessä ovat Saksa ja Platinin Ranska.
-
Tää nyt ei suoranaisesti UEFAan liity, mut aika jännää, että Euroopalta ja Etelä-Amerikalta viedään MM-paikkoja pois jatkuvasti, vaikka kyseessä on kaksi aivan kiistatta johtavaa futismannerta, jotka kisat toistensa jälkeen ratkovat mestaruuden keskenään. ::)
-
Hyviä ajatuksia toitte esille ja valaisitte siinä samalla myös allekirjoittanutta, joka ei oikeastaan koskaan ole tutkinut taloudellisia näkökohtia näihin asioihin liittyen. Platinin valtakaudesta todennäköisesti tulee mielenkiintoinen ja joitakin muutoksia on varmasti luvassa... aika näyttää minkälaisia.
-
Hyviä ajatuksia toitte esille ja valaisitte siinä samalla myös allekirjoittanutta, joka ei oikeastaan koskaan ole tutkinut taloudellisia näkökohtia näihin asioihin liittyen.
No välillä näinkin päin. :)
-
(http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/f/fb/180px-Hand_of_God_goal.jpg)
"Se oli Jumalan käsi."
Diego, nerokkuutesi oli hämmästyttävää...
(http://news.bbc.co.uk/olmedia/1640000/images/_1641519_1994maradona300.jpg)
1994, Kreikka ja Bubin "taikasauvavasuri"... huom. tihkuinen sade...
(http://www.bbc.co.uk/spanish/especiales/mundial2002_historia/images/020410mex70-banks.jpg)
Sen piti olla varma maali, mutta Banks syöksyi uskomattomaan paraatipelastukseen.
(http://news.bbc.co.uk/olmedia/1510000/images/_1511721_blanc150.jpg)
Rituaali, Fabien ja Laurent.
(http://soccernet-att.espn.go.com/images/jb2/escobara_get275.jpg)
Miksi? Käsi, joka asetta piteli... miksi? Mies, joka huusi 12 kertaa, joka laukauksella, "maali". Miksi?
-
(http://soccernet-att.espn.go.com/images/jb2/escobara_get275.jpg)
Miksi? Käsi, joka asetta piteli... miksi? Mies, joka huusi 12 kertaa, joka laukauksella, "maali". Miksi?
Joo, tuo tosiaan oli todella surullinen tapaus. Yksi tilanne, huonoa tuuria ja mies joutuu maksamaan hengellään.
-
Helteinen Pasadena, meillä äänessä Mertaranta, myöhäisen illan tunnit - elettiin heinäkuuta...
(http://us.news1.yimg.com/us.yimg.com/i/fifa/en/pf/20011221/i/2685181982.jpg)
"Lähteekö tukka, lähteekö poninhäntä...?"
(http://external.cache.el-mundo.net/mundial/2006/html/historia/1994/img/baggio_figura(2).jpg)
"... vai eikö lähde?"
.
.
.
(http://www.aup.org/ted/2002_06/Copa1994_Taffarel2_w.jpg)
... kuin F. Baresi oli tehnyt ensimmäisellään, sukat alhaalla reisiään heilutellen. Palasit neljä vuotta myöhemmin Chileä vastaan - hankit pilkun itse ja teit maalin... ja onnistuit rp-kisassa puolivälierissä Ranskaa vastaan. Ja vaikka olisit onnistunut Pasadenassa, olisi todennäköisesti Bebeto ratkaissut voiton brasseille. Roby, palkkasoturi, jumalainen poninhäntä - myytti jostain sellaisesta, joka ei koskaan saavuttanut kliimaksiaan.
-
Oppitunti futiksesta
Opettaja asteli luokkansa eteen, haroi harmaantuneita hiuksiaan, nosti silmälasejaan nenänsä varrella, huokasi ja lopulta kysyi oppilailtaan: "Tiedättekö yhtään suurta jalkapalloilijaa?"
Luokka oli hiljaa, vaiti kuin hauta. Tunnelma oli yhtä kuollut kuin se hetki, jolloin Uruguay oli tehnyt toisen maalinsa Brasiliaa vastaan Maracanãn MM-finaalissa vuonna 1950.
"Mainitkaa edes yksi nimi", opettaja sanoi yrittäen hymähdellä.
Yksi oppilaista nosti kätensä pystyyn luokan perältä ja opettaja antoi hänelle luvan vastata. Poika empi hetken ja sanoi: "Johan Cruijff."
Opettaja nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi: "Kuka osaisi pistää paremmaksi?"
Eturivissä istunut kultakutrinen tyttö viittasi ja vastasi: "Pelé."
Jälleen opettaja nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi: "Kuka tietäisi vielä?"
Nyt luokan keskeltä nousi pystyyn käsi, jonka omistaja vastasi: "Maradona."
Ja jälleen opettaja nyökkäsi ja pian koko oppilasjoukko kaiveli mielensä syövereistä nimiä nimien perään: Ademir, di Stéfano, Puskás, Zamora, Jashin, Garrincha, Kempes, van Basten, Best, Banks, Baggio, Maldini, Matthäus, Batistuta, Zidane...
Lopulta opettaja asteli hitain askelin luokkansa keskelle ja katseli jokaista oppilastaan ylpeänä - oppi oli mennyt perille, vaikka alku oli ollut hieman hankala. Hän availi suutaan kuin valmistautuen mahtipontiseen puheeseen. Hän kertoi tähän tapaan: "Nuo kaikki teidän mainitsemat pelaajat ovat toki suuria ja hienoja pelimiehiä, mutta yksi on ylitse muiden ja se asia meidän tulee aina pitää mielessämme, tapahtui mitä tahansa. Pelaaja, josta nyt teille kerroon on kaikista suurin ja hän on koskematon. Hänen nimensä on pyhä, joten älkää kuluttako sitä lausumillanne puhki, mutta muistakaa silti hokea hänen nimeään, sillä tämän paradoksin kautta hän nousee ajatuksissamme yhä korkeammalle tasolle ja säilyy ykköspallilla ikuisesti."
"Kuka hän sitten on?" kysyi eräs oppilas kärsimättömänä.
"Olette varmasti joskus kuulleet hänen nimensä ja nyt vihdoin minun on aika kertoa teille totuus hänestä ja hänen urhoollisista teoistaan. Näen vieläkin sieluni verkkokalvoilla hänen ainutvertaisen liikehdintänsä ja pehmeän kosketuksensa palloon. Näen hänen ilmiömäisen syöttö- ja potkutaitonsa. Näen hänen rauhallisuutensa ja määrätietoisen kunnianhimonsa. Näen mielessäni yhä edelleen sen hetken, kun näin hänet ensimmäisen kerran elävänä edessäni ja pystyin aistimaan näkymättömän kruunun hänen päänsä yläpuolella."
"Mutta mikä hänen nimensä on?" kysyi luokka melkein yhteen ääneen. He halusivat palavasti tietää, kenestä opettaja oikeasti puhui.
"Hänen nimensä on..."
http://youtube.com/watch?v=Un8He2C0gqM
-
Erittäin hieno teksti vieläkin hienommasta pelaajasta :sydän:
-
Me olemme pelanneet UEFA Champions Leaguen lohkovaiheessa, se tapahtui vuonna 1998. Tuolloin helsinkiläisestä jalkapalloklubista nousi kaikkien suomalaisten sinivalkoinen seura, jolle pidettiin peukkuja aina Hangosta Nuorgamiin.
... mutta maajoukkueemme ei ole vielä kertaakaan pelannut arvokisojen lopputurnauksessa. Tänään koettiin suuri kolhu haaveille, kun Aasian-matkan kaikki pisteet jäivät Bakuun. Sinivalkoinen turhautuminen on jälleen täyttänyt kannattajien mielet, suomalaisten odotukset. Suomi ei sittenkään vielä näytä olevan sellainen jalkapallomaa, joka rutiinilla ja tyylikkyydellä käy vieraspeleistä pieniä maita vastaan hakemassa täydet pisteet vaikka hieman heikommallakin pelillisellä esityksellä.
Vaan milloin koittaa se hetki, jolloin ensimmäinen kisapaikka on selviö? Olisiko se sittenkin kesän 2008 EM-kisoissa? Vai eikö tälläkään kertaa taistelu kestä, virheet kasautuvat kohtalokkaiksi? Etelä-Afrikka vuonna 2010? Milloin? Milloin? Milloin? Ruotsi, Tanska ja Norja ovat hienoja jalkapallomaita, Ruotsi kultuuriltaan ja perinteiltään jopa yksi Euroopan suurimmista. Latviakin on esiintynyt lopputurnauksessa, mutta ei Suomi; miten kauan jaksamme odottaa? Ikuisuuksiin? Joskus unelman täytyy toteutua!
... ja minä odotan sitä hetkeä,
jolloin Stadika räjähtää, Finlandia kiljuu
itkuun riemusta
hetkenä, jolloin
Suomi selvittää tiensä läpi karsintojen kaipeitten polkujen.
Haluan uskoa yhä. Näen siitä unia. Se tapahtuu kotona.
-
(http://artfiles.art.com/images/-/Soccer-Ball-Photographic-Print-C11856446.jpeg)
Kevään tuoksu
ja se,
että on nurmella
taasen juostu
kertoo mulle
asioita,
joita
odotellut olen
niin kuin pallokin
varastossa ummehtuneessa,
haisevassa laatikossa
ilman valoa ja toivoa
hengittäen katkonaisesti
unelmoiden taivaasta,
palloilijoista.
Ja tuo pallo,
se haluaa tulla pelastetuksi,
pelatuksi,
maaliin potkaistuksi.
Se haluaa vieriä,
kieriä,
pomppia ja hyppiä.
Se haluaa,
että jalkamme rakastelevat sitä.
Se tahtoo, että pelaamme sillä
ja että satutamme sitä.
Kaikkien pallojen luonteeseen kuuluu
järkähtämätön masokismi
ja nukkuessaan pallot ovat pelottavia,
kuin vaanivia vamppeja, jotka anovat:
”Pelaa minulla! Potki minua!”
Pallo – se on se pyöreä, keväisinkin.
***************
Kevään ja pallon väliset ensikosketukset V-liigan osalta 21.4.; ottelut: Vaasa – Tampere, Kotka – Helsinki, Oulu – Vuosaari.
(http://www.veikkausliiga.fi/images/content/taulukot/joukkueet/logo_oulu.gif)
Jätän tämän kommentoimatta. Ei vaan pysty, liian hapokasta etc. Tietysti toivon AC Oululle KooTeePeen ohella kaikkea mahdollista epäonnea. Minäkö vihamielinen? Kyllä!
-
(http://members.aol.com/_ht_a/KimbroImages1/soccer_pitch_sandbox1.jpg)
Tämän kentän yllä
leijuu vanha huuto,
joka on nähnyt otteluja
enemmän kuin minä koskaan tulen näkemään.
Otteluja,
jolloin pallo omisti elämän ja kaikki sen kertomattomat tarinat.
Nyt kun vuodet ovat kuluneet pois, taskuistamme kadonneet,
on kenttäkin kulunut.
Se toki vielä hengittää,
mutta enää vain vähän.
Älä kuole pois, kenttäni, älä!
Sillä minä haluan tuoda sinulle onnen,
ja minä haluan elää sinun laitumillasi…
… tänään, huomenna, ensi vuonna – aina!
(http://www.footy4kids.co.uk/soccerhill.jpg)
-
(http://www.fantasticokaka.it/immagini/Milan099.jpg)
Sait sinä voimasi sitten Jumalasta,
tai mistä tahansa.
Niin sinä olet ylivertainen, Ricardo.
Yksi parhaista brassien valkoihoisista,
Zicoa ei enää muistella,
koska on vain pelaaja,
joka tuntee nimen: Kaká.
-
Hienoa juttua hienosta pelaajasta. Tällä hetkellä tosin futiskentillä lienee yksi ylivoimaisesti yli muiden, Paolo Maldini.
-
Hienoa juttua hienosta pelaajasta. Tällä hetkellä tosin futiskentillä lienee yksi ylivoimaisesti yli muiden, Paolo Maldini.
No jos nyt CL finaalia miettii niin Maldini oli ainakin asivan yössä. Aivan älyttömästi syöttö virheitä ja noinkin kokeneelle kaverille yllättävä määrä hätäisiä ratkaisuja ja turhia pallon menetyksiä. Ne eivät, onneksi, kuitenkaan kostautuneet kun kärjessä hääräsi joku Kuyt ja siinä alempana Gerrard jotka nyt eivät niitä maailman parhaita hyökkäjä pelaajia allekirjoittaneen mielestä ole.
-
No jos nyt CL finaalia miettii niin Maldini oli ainakin asivan yössä. Aivan älyttömästi syöttö virheitä ja noinkin kokeneelle kaverille yllättävä määrä hätäisiä ratkaisuja ja turhia pallon menetyksiä.
Maldinin pitkälle uralle mahtuu jos jonkin näköistä ottelua.
-
No jos nyt CL finaalia miettii niin Maldini oli ainakin asivan yössä. Aivan älyttömästi syöttö virheitä ja noinkin kokeneelle kaverille yllättävä määrä hätäisiä ratkaisuja ja turhia pallon menetyksiä.
Maldinin pitkälle uralle mahtuu jos jonkin näköistä ottelua.
Aivan. Eikä se Maldini nyt mitenkään "yössä" ollut. Nollapeli Mestareiden liigan finaalissa, niin puolustajat voivat silloin olla ihan tyytyväisiä suoritukseen. Ja mielenkiintoinen fakta: Ac Milan on voittanut Mestareiden liigan 7 kertaa. Kuudessa niistä on ollut Maldinit mukana hommissa. Isä Cesare nosti pystin ensimmäisen kerran ja Paolo viisi viimeistä kertaa... :pallo:
-
No jos nyt CL finaalia miettii niin Maldini oli ainakin asivan yössä. Aivan älyttömästi syöttö virheitä ja noinkin kokeneelle kaverille yllättävä määrä hätäisiä ratkaisuja ja turhia pallon menetyksiä. Ne eivät, onneksi, kuitenkaan kostautuneet kun kärjessä hääräsi joku Kuyt ja siinä alempana Gerrard jotka nyt eivät niitä maailman parhaita hyökkäjä pelaajia allekirjoittaneen mielestä ole.
Enemmänhän Nesta ja Gattuso niitä harhasyöttöjä antoivat.
-
Ah, yö... silloin kirjoitus vasta sujuukin.
Ah, olisipa minulla brasilialaisen taidot,
espanjalaisen tahto ja raivo,
englantilaisen asenne,
saksalaisen konemaisuus,
italialaisen taktisuus,
ruotsalaisen itsetunto,
suomalaisen innostus,
venäläisen temperamentti,
turkkilaisen kuumuus,
kreikkalaisen uskollisuus,
ranskalaisen monikulttuurisuus,
hollantilaisen monipuolisuus,
belgialaisen raastavuus,
afrikkalaisen lapsellisuus,
japanilaisen yllätyksellisyys,
meksikolaisen aaltoilu,
argentiinalaisen tangoilu,
chileläisen vapautunut tuuletus,
portugalilaisen hurmos.
(http://www.soccerdog.com/images/pagemaster/soccer_player_icon.gif)
Minä haluan haalia itselleni kaiken ja kuljettaa pallon maaliin saakka. Minä haluan saattaa vastustajan häpeään, tallata heidän kunniansa päällä ja myöhemmin pyytää anteeksi. Minä haluan nähdä tuhannet ihmiset itkevin kasvoin huutamassa nimeäni.
... ja ne jotka ovat hiponeet täydellisyyttä, ovat jääneet Legendoiksi. Kukaan ei kuitenkaan ole ollut täydellinen, sillä täydellisyys rikkoisi kaikki kaavat niin fysiikassa, matematiikassa, historiassa kuin todellisuudessakin. Täydellinen pelaaja ei noudattaisi suhteellisuusteoriaa, ei sijoittuisi jumalaisiin näytelmiin, ei ulottuisi Poen ahdistukseen, ei Dickensin vekkuliuteen, ei Cervantesin ironiaan, ei Hemingwayn maskuliiniseen universumiin. Täydellinen pelaaja olisi sukupuoleton, neitseellisesti syntynyt, molempijalkainen, nopea kuin gepardi, vahva kuin tiikeri, viekas kuin kettu ja näkymätön kuin on näkyvä. Häntä ei pystyisi kuvailemaan kukaan; häntä ei pystyisi maalaamaan da Vinci, ei talttaamaan Michelangelo, ei kuvaamaan Spielberg tai Tarantino - Almadóvarkaan ei ulottuisi häneen transseksuaaleillaan. Häntä ei pystyisi haastattelemaan Porttila, ei Suominen, ei kukaan eikä hänen kasvojaan voisi ikinä nähdä Marcan tai vaaleanpunaisen Gazzettan etusivulla. Kaikki tuntisivat hänet, mutta silti kukaan ei tietäisi hänestä mitään kuin vain hiljaisen kuiskauksen utopistisesta täydellisyydestä, joka muodostuu vain ihmisten mielessä. Koko kenttä voi mahtua hänen jalkoihinsa. Hän voi tehdä maalin soolosuorituksen jälkeen. Hän saattaa iskeä tuhannennen osumansa rangaistuspotkusta tai hän voi saavuttaa aplodit vihollisen kannattajilta. Hän voi olla kymppi, ysi tai mikä tahansa. Ei ole väliä, sillä mikään ei ole täydellistä... kuin vain jonkun mielessä.
-
Rikotaan kaavaa, koska ei tämänkään otsikon alla jaksa olla vakava jauhaen mutkikkaita asioita. Real Madrid voitti, mutta muutamat pelaajat paljastuivat suomalaisiksi:
Iker Casillas = Iikka Kassilainen
Míchel Salgado = Mika Salonen
Raúl Bravo = Rauli Hyvä
Iván Helguera = Iivari Helkora
José María Gutiérrez (Guti) = Jussi Marko Kuitunen (Kuitu)
José Antonio Reyes = Jussi Toni Kuninkaat
David Beckham = Taavetti Pekkikinkku
Raúl González = Rauli Konttinen
Ruud van Nistelrooy = Reijo von Liisteroija
Antonio Cassano = Toni Kaasonen
Miguel Torres = Mikko Torni
-
Rikotaan kaavaa, koska ei tämänkään otsikon alla jaksa olla vakava jauhaen mutkikkaita asioita. Real Madrid voitti, mutta muutamat pelaajat paljastuivat suomalaisiksi:
Iker Casillas = Iikka Kassilainen
Míchel Salgado = Mika Salonen
Raúl Bravo = Rauli Hyvä
Iván Helguera = Iivari Helkora
José María Gutiérrez (Guti) = Jussi Marko Kuitunen (Kuitu)
José Antonio Reyes = Jussi Toni Kuninkaat
David Beckham = Taavetti Pekkikinkku
Raúl González = Rauli Konttinen
Ruud van Nistelrooy = Reijo von Liisteroija
Antonio Cassano = Toni Kaasonen
Miguel Torres = Mikko Torni
:peukku_ylos: :tuoppi:
-
KUNINGASLAJIN ROMANTIIKKA
Kun aikoinaan luin uruguaylaisen Eduardo Galeanon loistavan Jalkapallo valossa ja varjossa –kirjan, hämmästyin suuresti uudesta tavasta romantisoida jalkapalloa. Kaunokirjalliset menetelmät yhdistettiin tietoiskuihin ja historiallisiin muisteloihin, jotka kultaavat totuudet vieden kuningaslajin – eli jalkapallon – aivan uusille tasoille. Minä rakastan tuota kirjaa aivan kuten rakastan jalkapalloakin, ja jalkapalloa olen aina rakastanut. En ole koskaan ihastunut jalkapalloon enkä ole koskaan pyytänyt palloa treffeille, sillä jalkapallo on aina ollut osa elämääni; jalkapallon kuumeinen vaikutus on tunkeutunut sisuksiini verenperintönä ja sen vaikutus on aina ollut luonnollinen osa elämääni.
Vuosien saatossa suhtautumiseni jalkapalloon on lujittunut jopa lokeromaiseen tilanteeseen, sillä pyrkimyksenäni on näissä seuraavissa kirjoituksissa nostaa jalkapallon romantiikkaa maittaville tasoille. Ja tällä romantiikalla tarkoitan monipuolista näkökulmaa tapahtuneisiin asioihin. Minulle jalkapalloromantiikka ei ole vain rakkautta lajia kohtaan, kaunista peliä, maaleja ja voittoja, vaan se on sekoitus kaikkea, mitä kaikkea merkittävää tai mullistavaa jalkapallomaailmassa on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Sekä iloiset että surulliset asiat (pienet tai suuret) kietoutuvat tällaisen romantiikan piiriin jättäen jälkeensä realistisen ja joskus jopa karskin jälkimaun. Minun jalkapalloromantiikkani ei ole olemassa sitä varten, että sillä ylistettäisiin helmiäishohteisia pehmytunia kuuluisista pelaajista ja komeista harhautuksista – minun romantiikkani pitää sisällään myös vastenmielisyyttä ja jopa niitä aiheita, joista itse en pidä tai joita en hyväksy.
Pohjimmiltaan minun jalkapalloromantiikkani on ulkokuoreltaan klassikkomainen asia tai tapahtuma, joka on saanut tarunhohtoiset siivet. Niillä siivillä se lentelee historian lehtereillä jättäen jälkeensä jälkipoltteen, joka ei voi olla kiinnostamatta todellista jalkapalloihmistä – henkilöä, joka ei anna jalkapallon elää mukanaan, vaan antaa itsensä elää jalkapallon mukana.
Seuraavat jalkapalloromanttisesti tärkeät katsaukset olen valikoinut hetken mietinnän ja mieltymyksieni mukaan, vaikka joukkoon olisi mahtunut monia muitakin romantiikan kehtoon kuuluvia tapahtumia, pelaajia, stadioneita ja niin edespäin. Kahdeksan aihetta on kuitenkin mielestäni riittävä määrä osoittaakseen konkreettisesti sen, mitä jalkapalloromantiikalla todella tarkoitan ja mitä sillä yritän ylipäätään selittää.
1. Maracanãzo
Brasiliassa pidettyjen MM-kisojen loppuottelu (joka ei varsinaisesti ollut loppuottelu, vaan sarjamuotoisen lohkon viimeinen ratkaiseva ottelu) pelattiin Rio de Janeiron megalomaanisella Maracanã-stadionilla, joka on edelleen maailman suurin jalkapallostadion. Kesällä 1950 Maracanãlla Brasilia-Uruguay-ottelussa paikan päällä oli vajaat 200 000 katsojaa ja tasapeli olisi riittänyt isäntämaalle sen ensimmäiseen maailmanmestaruuteen. Kaikki pitivät brassien voittoa varmana ja Julet Rimet’n voittopokaali odotti päästä isäntien käsiin.
Jalkapallohistoriassa jokainen MM-finaali on tietysti merkittävä ja mieleenpainuva tapahtuma, mutta jalkapalloromantiikan kannalta Maracanãzo (niin kuin kyseinen ottelu sai myöhemmin nimekseen) on aivan omissa sfääreissään. Kävi nimittäin niin, että maailma ei ole koskaan todistanut kahdensadantuhannen ihmisen olevan niin hiirenhiljaa kuin tuona brasilialaisittain suurena surun päivänä.
Brasilia ei voittanut, vaan hävisi. Kaikki meni kokonaan toisin kuin oli odotettu. Jokainen oli ollut niin varma isäntäjoukkueen voitosta, että edellisiltana Brasilian pelaajat olivat saaneet lahjoina kultakellot, joihin oli kaiverrettu teksti: ”Maailmanmestarille”. Kaiken piti mennä niin kuin oli suunniteltu, mutta pienellä Uruguaylla oli sanansa sanottavana.
Isännät vei johtoon Friaça ja kaikki näytti edelleen menevän suunnitelmien mukaan, kuin sadussa konsanaan. Uruguay kuitenkin onnistui tasoittamaan Schiffianon maalilla, ja tuolloin Maracanã ja koko Brasilia vaipui syvään huoleen. Tasapelillä Brasilia oli edelleen toki mestaruudessa kiinni, mutta silti epävarmuus painoi katseita alaspäin – mestaruuden tavoittelu meni liian tiukaksi.
Yksitoista minuuttia ennen loppuvihellystä koko Brasilia hiljeni. Stadionilla olisi voinut kuulla nuppineulankin putoavan nurmelle, sillä kukaan ei edes hiiskahtanut. Maalintekijänä Ghiggia. Brasilian tappajana Ghiggia. Unelmien murskaajana Ghiggia. Maalivahti Barbosan hirviönä Ghiggia. Uruguayn unohtumattomana sankarina Alcides Edgardo Ghiggia!
… ja kuin vaivihkaa ottelun loputtua Rimet kävi luovuttamassa voittopokaalin Uruguayn pelaajille. Lisäksi ranskalainen joutui repimään taskussa olleen puheensa, joka oli tarkoitettu brasilialaisia maailmanmestareita varten. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Brasilia voitti Rimet’n palkinnon omakseen.
2. Tardellin tuuletus
Maailma on nähnyt yhtä paljon hienoja tuuletuksia kuin hienoja maalejakin. Kuitenkin yksi tuuletus on lähes ylivoimaisesti ylitse muiden. Vaikka kyseenomainen Marco Tardellin tuuletus ei näyttävyydeltään ole erikoinen, niin silti se tuo esille kaiken riemun, euforian, ilon ja voiton kiihkon, jota soisi näkevän jokaiselta jalkapalloilijalta jossain vaiheessa uraa; Tardellin tuuletus tuli suoraan sydämestä.
Espanjan vuoden 1982 MM-kisojen loppuottelussa Madridin Santiago Bernabéu –stadionilla kohtasivat Italia ja Länsi-Saksa. Italian hieno joukkue kirkkaimpien pelaajiensa Paolo Rossin ja Dino Zoffin johdolla lähti finaaliin takanaan espanjalaisten tuki.
Tardellin 2-0-maali syntyi kuudennellakymmenennelläyhdeksännellä peliminuutilla. Legendaarinen tuuletus pitää sisällään oikeastaan kaikki mahdolliset tunteet, jotka ihminen ehtii kokea elämänsä aikana – ja kaikki nuo tunteet tiivistyivät Tardellin ulkoisessa ja sisäisessä olemuksessa muutaman sekunnin ajan, kun Italia oli jo käytännössä varmistanut maailmanmestaruutensa Bernabéun nurmella. Tardellin tuuletus kuuluu jalkapalloromantiikkaan myös sen vuoksi, että kesällä 2006 hänen maanmiehensä Fabio Grosso tuuletti samankaltaisesti tehtyään maalin MM-välieräottelussa Saksaa vastaan Dortmundissa jatkoajalla.
3. Heysel
Heyselin tuoma romantiikka hiipii pimeille alueille ja sananmukaisesti rosoisille historianpinnoille, joita ei tekisi mieli muistella ja joihin ei tekisi mieli edes tutustua. Heyselin tragedia on kuitenkin oleellinen osa jalkapallohistoriaa, se on osa jalkapallon tuottamaa väkivaltaa ja järjettömiä aspekteja, jotka vellovat jalkapalloromantiikan ulkolaidoilla ollen mukana aina – tahtoi tai ei.
Brysselin suorastaan ala-arvoisella Heysel-stadionilla Euroopan cupin loppuottelussa vuonna 1985 kohtasivat italialainen Juventus Torinosta ja Liverpool FC. Vanha Rouva voitti ottelun 1-0 Michel Platinin rangaistuspotkumaalilla, joka syntyi kalmanhajuisessa ilmassa, suuren surun ja epätietoisuuden keskellä – pelko raastoi kaikkia ja urheilu oli kääntynyt sodaksi. Loppujen lopuksi kuolinuhreja oli kolmekymmentäyhdeksän, joista kolmekymmentäkaksi italialaisia, neljä belgialaisia, kaksi ranskalaisia ja yksi irlantilainen. Kukin kuoli tavallaan: tallautui, halkaisi kallonsa tai tukehtui. Jälkikäteen la Juven kannattajat vannoivat kostoa liverpoolilaisille ja englantilaisseurat olivat vuosia pannassa eurocupeista.
Heyselin tragedia kuvastaa ihmisen varomattomuutta ja yleistä tyhmyyttä siitä, että oikeita tekoja aletaan tehdä vasta silloin, kunnes on tapahtunut jotain niin kamalaa, että muutoksia täytyy asian tiimoilta tapahtua. Heysel jätti suuren vaikutuksen jalkapallohistoriaan ja nimenomaan sen pimeisiin puoliin, jotka ottavat kiinteästi osaa romantiikan kehtoon laulaen hymnejä kuolemasta, järkytyksestä, elämän epäreiluudesta ja ylikiehuneista teoista. Rauha heille kaikille, jotka kuolivat tuona mustana päivänä kahdeskymmenesyhdeksäs toukokuuta vuonna 1985.
4. Jumalan Käsi
Vuonna 1986 Diego Armando Maradona intti groteskisesti, ettei hän käyttänyt kättään – se oli Jumala, joka kättä käyttöi. Vuosia myöhemmin Diego on haistattanut pitkät aiemmille puheilleen ja puhunut avoimesti ”pienestä tempustaan”, jonka hän esitti Meksikon vuoden 1986 MM-kisoissa välieräottelussa Englantia vastaan.
Diegon käsimaali Azteca-stadionilla on maailman kuuluisin käsimaali ja ehkäpä myös maailman kuuluisin huijaus. Eräällä tavalla Diegon maalia pidetään nykypäivänä jopa täysin hyväksyttävänä ja moraalisesti oikeana tekona, vaikka maali syntyikin sääntöjenvastaisesti. Argentiina kuitenkin maksoi jalkapallon kautta Englannille kostoa hävitystä Falklandin sodasta ja porhalsi aina ikimuistoiseen maailmanmestaruuteen saakka.
Jumalan Käsi –maali on enemmän kuin jalkapalloa ja urheilua, se on taidetta, se on elämää. Se on inhimillisyyttä, viettelevää huijarin vetovoimaa ja oikeudenmukaisuuden yllättävää toimintaa. Niin kuin Maradona on kaikista pelaajista romanttisin, niin on hänen käsimaalinsa myös kaikista maaleista romanttisin, sillä sen tarunhohtoisuus ei häivy koskaan pois suurten jalkapallotapahtumien kerroksesta. Kauan eläköön nero nimeltä Diego Armando Maradona!
-
5. Kaikkien aikojen maali
Argentiinan ja Englannin välinen puolivälieräottelu Aztecalla piti sisällään myös toisen suuren hetken. Jumalan Käsi on kaikkien aikojen romanttisin maali, mutta kaikkien aikojen komein maali syntyi myös samaisessa ottelussa. Maradonan huikea soolosuoritus, lähes koko kentän läpi purjehtiminen, huikea nopeus ja pallonhallinta sekä vastustajien määrätietoinen ohittaminen mahdollistivat argentiinalaisille toisen maalin syntymisen. Englannin valmentaja Sir Bobby Robson totesi ottelun jälkeen osuvasti: ”En pitänyt siitä, mutten voinut olla ihailematta sitä.”
Aina kelaillessa vanhoja VHS-nauhoja tai tarkastellessa kyseistä maalia internetin videomaailmoista, ei voi muuta kuin ihailla pienen Maradonan näppäryyttä ja taianomaista liikehdintää. Mies tiesi koko ajan mitä teki ja miten halusi tilanteen päättää. Juuri rangaistusalueelle edetessään Diegolla olisi ollut mahdollisuus syöttää pallo joukkuetoverille, mutta hän päätti jatkaa eteenpäin ja ohittaa vieläpä maalivahti Peter Shiltonin. Eleetön kulmalipulle juokseminen tuuletuksena kruunasi suorituksen täydelliseksi: maailma oli nähnyt kaikkien aikojen maalin. Kauan eläköön nero nimeltä Diego Armando Maradona!
6. Escobar
Kolumbialainen puolustaja Andrés Escobar teki vuoden 1994 Yhdysvaltain MM-kisoissa ottelussa isäntämaata vastaan oman maalin; Yhdysvallat voitti ottelun 2-1. Yhtenä yllättäjäsuosikkina turnaukseen lähtenyt Kolumbia ei päässyt alkulohkostaan jatkoon.
Escobar ammuttiin kuoliaaksi kotikaupungissaan Medelliníssä toinen päivä heinäkuuta. Koko urheileva maailma järkyttyi ja hiljaiset hetket täyttivät ottelut vielä käynnissä olevassa turnauksessa Yhdysvaltain jättimäisillä stadioneilla.
Surmatyön tehnyt Humberto Muñoz Castro on jo nykyään vapaa mies. Hän ampui Escobarin ruumiiseen kaksitoista luotia ja jokaisella liipasimen vetäisyllä hän huusi infernaalisesti: ”Maali!”
Escobarin surmaaminen on jäänyt elämään jalkapalloromantiikan ympyröihin ennen kaikkea järkyttävyydellään. Tällaista ei olisi pitänyt koskaan tapahtua, mutta se tapahtui ja siksi se viiltelee raastavasti ihmisten mieliä vielä vuosienkin jälkeen aiheuttaen monenlaatuisia ajatuksia, vihaa ja halveksuntaa.
7. ”Lähteekö tukka? Lähteekö poninhäntä?”
Ilman Antero Mertarannan hienoa selostusta Roberto Baggion epäonnistuminen vuoden 1994 MM-kisojen loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa ei olisi allekirjoittaneelle ehkä niinkään romanttinen tapahtuma. Tosiasiassa Baggion rangaistuspotkun epäonnistuminen on jopa liikaa romantisoitu, sillä Brasilialla oli käytössään tasoittava vuoro.
Baggion epäonnistuminen Italian viidentenä laukojana on kuitenkin jäänyt elämään suuren ja hienon pelaajan mustimpana hetkenä ja osoituksena siitä, etteivät maestrotkaan aina onnistu tiukoissa paikoissa – toisena hyvänä osoituksena tästä käy vuoden 1986 MM-kisojen puolivälieräottelu Brasilian ja Ranskan välillä, jolloin pilkkukisassa epäonnistuivat sekä Zico että Platini, siis kummatkin joukkueiden suurimmat tähdet!
Baggion epäonnistuminen romahdutti italialaisittain kaiken, mutta jälkikäteen tarkasteltuna koko Baggion MM-kisaurakka Yhdysvalloissa oli hienoa katseltavaa, sillä hän ratkaisi ottelut sekä Nigeriaa, Espanjaa että Bulgariaa vastaan. Upea pelaaja, yksi lapsuuteni idoleista.
8. Luis Iskariot
FC Barcelonan kannattajille portugalilainen Luis Figo on Juudas, veren pettäjä, paholainen, sielunsamyyjä ja rahahuora. Turhaan kaunistelematta sanoja Figo on heille suurin huoranpenikka, joka on maan pinnalla koskaan astellut.
Figon päätös siirtymisestä Real Madridiin on yksi yksi romanttisimmista siirroista ikinä. Seuraukset olivat suuret ja jopa vaaralliset, mutta silti nekin romanttiset. Nurmelle katsomosta lentänyt sianpää kuvastaa petettyjen ihmisten tunteita ja syvää katkeruutta myös Real Madridia kohtaan. Vain jalkapallossa voi yksi mies saada satatuhatta ihmistä (vauvasta vaariin) kiroilemaan kuin merirosvot ja vislaamaan pahemmin kuin korviavihlovasti. Mahdollista vain jalkapallossa ja sen romantiikan ympyröissä.
-
Tämä el Blancon runous topic meni juuri talteen koneelle ;) ;D :peukku_ylos: :tuoppi: :traktori: el Blancolle nuo