Perjantain myöhäisilta ja edessä huippuottelu Atletico Madrid-Real Madrid. Madridin derby ja vieläpä pokaali panoksena. Taas yksi ilta jona Real Madrid tarjoaisi kannattajilleen, niille lukuisille ympäri maailmaa seuraaville madridistoille, yhden ikimuistoisen jalkapallo-ottelun lisää. Tai niin ainakin monet uskoivat.
Ottelua edelsi aiemmin päivällä tulleet tiedot Khedrian matkustamisesta Saksaan ilman seuran lupaa ja Di Marian vetäminen pois kokoonpanosta, vaikka ennakkoon häntä oli huhuttu jopa avaukseen. Näiden kahden siirtohuhujen kohteena olleen pelaajan tilenteiden lisäksi Ancelottin lehdistötilaisuudessa antamat viitteet rotaation käyttämiseen tulevassa pelissä verrattuna tiistaiseen ensimmäiseen Super Cupin osaan saivat odottamaan avauskokoonpanojen julkaisemista erityisellä mielenkiinnolla.
Ja kun avauskokoonpanot lopulta julkaistiin, niin madridistojen pettymykseksi Ronaldo ei ollut vielä täydessä kunnossa, vaan joutui aloittamaan penkillä. Myös Pepe kärsi yhä pienistä vammoista, joten Varane nousi avaukseen. Coentrao oli Marcelon tilalla tuomassa lisää puolustusvoimaa. Ja hyökkäyksessä James tuli Ronaldon paikalle. Vahva kokoonpano, jolla pitäisi tulos irrota ilman Ronaldoakin.
Suhteellisen luottavaisin mielin sai siis madridista olla, kun tuomari vihelsi pelin alkaneeksi. Kauaa ei kuitenkaan mennyt aloituspotkusta näiden toivekuvien murskautumiseen; Varane hävisi täysin puskutilanteen puolustusalueella Mandzukicille ja Ramos hölmöili perässä itsensä ulos tilanteesta. Coentrao oli puolestaan jättäytynyt liian kauas keritäkseen enää apuihin ja niinpä Mandzukicilla oli helppo työ tökätä johtomaali Atleticolle. Shokkialku. Ei ihan sitä vahvinta puolustamista.
No, toisaalta tilanne ei vaikuttanut vielä kovin hälyttävältä; olihan ottelu vasta kerinnyt alkamaan ja aikaa siis riitti tasoituksen hakemiseen. Takaisku ei saanut madridistan verenpainetta nousemaan normaalia enempää myöskään, koska oli ennakkoon jo tiedossa, että Realin olisi joka tapauksessa tehtävä vähintään se yksi maali mikäli he aikoivat nostella kannua illan päätteeksi.
Kyllähän maailman vaarallisin hyökkäyskalusto saisi vähintään sen yhden maalin tekaistua Atleticon tiiviistä puolustamisesta huolimatta, eikö?
Jossain kohtaa alusta asti kuumana käynyt Simeone menetti malttinsa lopullisesti ja tuomari käski Atletico-valmentajan katsomon puolelle, ei sillä, että tämä olisi estänyt Simeonea kommunikoimasta sääntöjenvastaisesti vaihtopenkilleen.
Minuutti toisensa jälkeen kului Realin pyörittäessä ja hallitessa palloa, ainakin näennäisesti. Todellisuudessa Valkoisten pelinrakentelu oli ponnetonta, laiskaa, halutonta ja ennen kaikkea tehotonta pallon hieromista. Tempo oli hyökkäyksissä tipo tiessään; palloa liikuteltiin niin hitaasti ja päämätiedottomasti, että toisinaan luuli katsovansa erään katalonialaisseuran peliä pahimmillaan. Mutta sitten sitä tajusi, että ei, kyllä se on Real Madrid joka pelaa kentällä. Tai ainakin kentällä pelasi joukkue Realin tutuissa valkoisissa asuissa: muuten sillä ei ollut mitään tekemistä kaikkien tunteman; intohimoa, nopeaa hyökkäyspeliä, luovuutta ja taistelutahtoa edustavan Real Madridin kanssa.
Ne ainoat valonpilkahdukset olivatkin sitten yksilötason oivalluksia joista vastasi lähinnä Realin yksi harvoista onnistujista pelissä; koko ensimmäisen 45 minuuttisen Atleticon puolustukselle päänvaivaa aiheuttanut James Rodriguez. Paras maalintekomahdollisuus ensimmäisellä jaksolla kuitenkin siunaantui Balelle, joka tuhlasi avopaikan vedollaan ohi maalista. Realin pyörittäessä palloa ei Atletico tosin päässyt sekään kummemmin aiheuttamaan vaaraa Realin maalille, joten puoliaikavihellyksen tullessa ei madridistan usko ollut vieläkään sen suuremmin horjunut, vaan toivoa riitti, että kyllä se pallo vielä jotenkin löytää tiensä punavalkoisten maaliin. Ja hei, olihan penkillä vielä maailman paras pelaaja odottamassa pääsyä kentälle.
Hengähdystauko meni hujauksessa, kun madridista malttamattomana odotti pelin uudelleen käynnistymistä ja Realin välitöntä Atleticon puolustuslinjan paineistamista heti toisen jakson alkuun ja tasoitusmaalin metsästämistä. Mutta toisesta 45 minuuttisesta alkoi heti ensi hetkistä muodostua aivan toisenlainen mitä toiveikas Real-kannattaja osasi odottaa. Ronaldo toki vaihdettiin heti puoliajan jälkeen kentälle, kuten oli odotettukin, mutta tämän jälkeen ei Valkoisten kannattajille ollut paljon hurraamista luvassa.
Heti toisen jakson alkuun Mandzukic oli lähellä lisätä Atleticon johtoa ylärimasta kimmoneesta pallosta, mutta viime hetkillä Casillasin loistava väliintulo ja pallon torjuminen muualle esti lähes varmalta näyttäneen Atleticon lisämaalin. Real sai vaihtojen myötä lisää energia pelaamiseensa ja tasoitusmaalia haettiin tiukasti. Lopulta viimeiset ratkaisut jäivät kuitenkin järjestäen torsoiksi ja se viimeinen puritus jäi puuttumaan. Ehtipä Modric vielä ottaa toisen keltaisen ja sitä myötä punaisen kortin ennen peliajan päättymistä, ihan kuin kruunatakseen surkean iltansa.
Loppuvihellyksen jälkeen madridistojen mielissä oli vain iso pettymys, ei niinkään välttämättä pelkästään tuloksen puolesta, vaan sen vuoksi miten surkeasti Real oli esiintynyt. Kentällä ei oltu nähty vähään aikaan yhtä aneemista Real Madridia; ihan kuin joukkue olisi ollut kylläinen ja halua voittaa ei löytynyt edes puoliksi sitä määrää mikä Atleticolla oli.
Ennen kaikkea yksittäisten pelaajien oma taso ei ollut lähelläkään sitä tottua; koko puolustuslinja oli aivan pihalla ja erityisesti Varane pelasi katastrofaalisen ottelun Ramos hyvänä adjutanttinaan, keskikentän pelinrakentelu meni täysin pallon hieromiseksi kolmen liian samanlaisen pelaajan ollessa kentällä ja näistä aina niin luotettava Modric pelasi huonoimman ottelunsa miesmuistiin ja hyökkäyspäässä Bale tuhlasi jokaisen paikan minkä sai eteensä ja Benzeman ei olisi uskonut olevan edes kentällä ellei kokoonpanoissa olisi ollut niin mainittuna.
Vaihdot olivat myös kyseenalaisia; Kroos Ronaldoon oli oikea ratkaisu, koska näin saatiin yksi mies lisää ylös, mutta Realin pirteimmän pelaajan Jamesin vaihtaminen Iscoon ei ollut se rohkein eikä järkevin ratkaisu maalia haettaessa, vaan kyllä jonkun puolustavamman kuten umpisurkeasti pelanneen Modricin vaihtaminen pois kentältä olisi ollut järkevämpää. Coentraon vaihtamisen hyökkäävämpään Marceloon vielä jotenkin ymmärsi.
Liikaa virheitä niin pelaaja kuin vamennuspuolelta ja Ancelottilla riittää töitä saada paketti kasaan. Jos jotain positiivista yrittää löytää, niin ainakaan tästä ei voi suunta olla muuta kuin ylöspäin.
