Vituttaa, paska reissu tuli tehtyä. Tulipahan tehtyä kuitenkin, onhan Stadikalla aina mukava käydä. Tunnelma nyt oli mikä oli. Suomi-Suomi-huudot tuskin vaihtuvat mihinkään laurunluritukseen tai pitemmän kaavan mukaiseen viritelmään kovin äkkiä. Eipä se meikäläistä edes sen koommin häirinnyt, kunhan melua on. Ne muovipötkyt oli ihan jees, kunhan jotain joka yhdistää kansaa. Ja hyvinhän yleisö tuki Suomea.
Kyllä siinä monta vittua lensi allekirjoittaneenkin suusta, niin kipeää teki, kun näki Suomen taktisen köyhyyden ja helpot virheet sekä omassa että myös Hollannin päässä. Aijaijai...

Loppuhetkillä pari jannua takanani alkoivat huutaa Muurista ulos. Jos koko katsomonosa olisi edes saatu huutamaan sitä niin hienoa olisi ollut. Mutta ei niin ei...
Paska reissu, kokemusta taas tuli, mutta harmittaa. Ei tule vähään aikaan enää lähdettyä Suomen peleihin. Suomen maajoukkue ei ansaitse eilisen jälkeen suosionosoituksia, 0-4-taapio Hollannille kertoo vielä todella paljon, olkoonkin että Hollanti on yksi parhaista joukkueista maailmassa.
Kotiin tultiin joskus puoli kolme. Väsynyt vitutus auringon alkaessa nousta hiljalleen jostain horisontista. Torikahvio oli jo auki, pari taksikuskia juttelivat, on ne virkkuja. Joku Suomen kaulaliinan kanssa oleva kulkee katua pitkin. Katsos perkele, maajoukkueen ottelu näkyy vielä täälläkin saakka, eteenpäin on ehkä jopa menty. Ja nyt kun olen herännyt seuraavaan päivään aion katsoa ottelun uudestaan nauhalta. Pakkohan ne maalit on vielä analyyttisesti katsella. Huoh, onneksi lauantaina pääsee kunnon lomalle*...
Tämä oli muuten viimeinen viestini pariin viikkoon. Tunnin päästä lentokentälle ja Italiaan
*Autolla aina Pariisiin saakka...palaan joskus heinäkuussa, silloin kun Robinhon, Ballackin ja Ramosin siirrot alkavat varmistua...
