joo, jotain tohon tyyliin. harvoin tosiaan sekavahko albumi pystyy päihittämään keskinkertaisillakaan biiseillä kyhättyä, mutta erittäin yhtenäistä albumia. Hyvänä esimerkkinä Radioheadi kaksi viimeisintä albumia Kid A ja Amnesiac. Jälkimmäisellä on muutama selvästi Kid A:n tasoa korkeampia "koukkuja", mutta ei levynä pärjää yhtään Kid A:n maagiselle yhtenäisyydelle.
Sanoma on tärkeää. Tai ainakin on tärkeää se, ettei lyriikat ja yleinen asenne levyllä ole aivan mitään "we're gonna get high", "sk8ter boi" tai "love, love, love.." tyylistä keskinkertaisuuden ruumillistumaa.