Pitkästä aikaa, varoen hankalasta aiheesta.
Mourinho on kyllä äärimmäisen "Special, tai only one", taktista tietoutta ja pieniä taktisia nyansseja ei varmaan kukaan paremmin osaa.
Silti kun miettii koko Mourinhon uraa siitä kun hän Barcelonan kakkosvalmentajan paikalta lähti niin tulipalo on ollut melkeimpä joka puolella missä mies on ollut, Porton ajoilla ei tainnut olla liekkejä hirveästi mutta tämän jälkeen kyllä. On helppo sanoa ja minnkin myöntää lause omat rakastavat, vastustajat vihaavat, Mou on itsellenikin monen monta kertaa juottanut todella karvasta kalkkia, tosin on sitä päästy joskus juottamaan takaisinkin. Silti mun mielestä Moun ura opn myös täynnä näitä tulipaloja seuroissa suuremmilla palleilla istuvien herrojen kanssa, omistajien ym seurahenkilöiden kanssa. Itselläni ei juuri mielipidettä taikka tietoa ole esim Jorge Valdanosta ja siitä minkä takia hänet Mou ulos halusi mutta jotenkin hän osaa joka puolella asettaa jalkansa siten että jossain vaiheessa räsähtää ja nyt ilmeisesti niin on käynyt Florentinon kanssa. Ja tuon hippaleikin voittajasta ei epäselvyyttä liene.
Minun on helppo ymmärtää pelaajia jotka sanovat Mourinhosta että voisin kuolla hänen opuolesta tai tappaa hänen puolestaan kuten Zlatan sanoi. Mutta minun on myös helppo ymmärtää sitä mitä esim Barcan edellinen urheilutoimenjohtaja Txiki Begiristain kuulopuheiden perusteella oli sanonut kun Rijkaardin työlle etsittiin jatkajaa; Olen varma että Mourinhon kanssa saamme mestaruuksia mutta en ole varma olemmeko valmiita kaikkeen muuhun, tämän jälkeen jatkajaksi valittiin Guardiola. En tiedä onko tällä palstalla muuten kaikilla tietoa sellaisesta faktasta että Rijkaardin potkujen jälkeen Mou piti varmana Barca pestiä ja oli joidenkin puheiden mukaan jo vieraillutkin Nou Campilla kunnes selvisi että paikan saikin Pep, tämän jälkeen kun Mou tuli Madridiin niin alkoi myös yksi kaikkien aikojen sota näiden kahden joukkueen välillä, esim Del bosquen aikana ei tällaista sotaa olisi koskaan tullut, aiheuttaja oli hyvin pitkälti juuri Mou. Tosin kaikki voi olla psykologiaa, ja paljon puhuttua Moun taktista ja henkistä osaamista mutta meidän rakastamiemme joukkueiden välinen vihanpito nousi välittömästi Moun saavuttua samalle tasolle kuin se francon elinaikana oli.
Itse olen ollut kova Madrid vihaaja nuorempana mutta nyt "vanhoilla" päivillä pahimmat antipatiat on jostain kumman syystä siirtynyt Chelsean suuntaan, ai että vihaan niitä. Mitä Real Madridiin tulee niin käyn päivittäin lukemassa täällä kuulumisia, on tosi mielenkiintoista pysyä myös Madridin asioista perillä, melkein samalla lailla kuin Barcankin asioista eikä tarkoituksena nytkään ole Madridia tai Mourinhoa haukkua vaan oman mielipiteeni tuoda esille siitä että mun mielestä tämä Moun ja Florentinon välirikko on/oli vain ajan kysymys, Mourinhon kanssa ei ole helppoa luoda pitkäjänteistä tulevaisuutta koska hän tekee ehkäpä liikaa tätä psykologista sodankäyntiä eikä se ulotu pelkästään vastustajiin vaan myös omaan joukkueseen sisälle johtokuntaan asti, lopulta se koituu jonkun kohtaloksi ja niin kauan kun ei joukkuetta omista niin lähtö voi tulla kenelle tahansa, myös Moulle.
Toiset rakastaa, toiset vihaa, itse kallistun jälkimmäisen puoleen, tosin viha turhan vahva sana mutta jo ennen hänen Madrid aikoja en olisi Barcaan halunnut, tosin se voi johtua Barca- Chelsea historiasta. Jostain syystä Mou silti saa myös seurapomot varpailleen joka paikassa missä on. Muistelen Perezin lausuneen Mourinhosta: hänen tehtävänään on tuoda vain ja ainoastaan mestaruus. Sen hän teki ja tekee luultavasti vielä tulevaisuudessa monessa paikassa monta kertaa, miksi ei vielä Madridissakin, montakin. Mutta mikä on niiden mestaruuksien hinta, that´s the point.
Enkä yritä kompata "VAlkoisen baletin" kirjoitusta, kunhan se ja sen jälkeiset tekstit kirvoittivat avaamaan sanaisen arkun:)
