Ennen peliä elättelin toivoa yhden maalin vierasvoitosta ja pidin tasapeliä todennäköisenä tuloksena. Real kuitenkin tehtaili tänään sellaiset lukemat taululle, että Calderón voitaisiin sulkea saman tien! Ihan oikeasti, tällaista näytöstä ei olla nähty sitten viime kevään Wolfsburg-kotipelin! Sydäntä lämmittää erityisesti Cristianon onnistuminen, sillä hänellä on ollut viime aikoina erityisen vaikeaa. Kaiken lisäksi hän oli osunut kahdeksassa kohtaamisessa vain kerran Oblakin taakse. Tällä kertaa slovenialaisveskari sai keräillä palloja selkänsä takaa kiitettävään tahtiin. Kukapa olisi etukäteen arvannut, että Zidanen 4-4-2 toimisi näin hyvin tällä kokoonpanolla. Kaikki kymmenen kenttäpelaajaa oli roolitettu erinomaisesti, minkä ansiosta jokainen pelaaja pääsi pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Pakko vielä erikseen hehkuttaa Iscon peliesitystä, joka oli taattua parin vuoden takaista Iscoa. Jatkaessaan tämän kaltaisia otteita mies taistelee tosissaan avauspaikasta.
Jos unohdetaan kokonaan Realin tilanne ja keskitytään Atleticon lähtökohtiin ennen peliä, niin juuri nyt oli paras mahdollinen aika pelata heitä vastaan. Atletico oli juuri hävinnyt kahdesti kolmessa edellisessä liigapelissä ja suurin osa avauksen pelaajista lähti maajoukkueidensa mukaan, minkä vuoksi Simeonelle jäi vain pari päivää joukkueensa valmistamiseksi tätä peliä varten. Omissa oli soinut tavallista tiuhempaan tahtiin, eikä edes Cholon kaltainen valmentaja pysty tekemään ihmeitä parissa päivässä. Real meni alussa johtoon, mikä pakotti Atleticon pelaamaan. Mikäli Atletico olisi tehnyt avausmaalin, niin pelistä olisi tullut hyvin erilainen. He olisivat todennäköisesti vetäytyneet puolustuskannalle ja alkaneet kytätä tasoitusmaalia hakevan Realin tekemiä virheitä. Ehkä Milanon finaali kummitteli Patjantekijöiden takaraivoissa, mene ja tiedä. Tappion myötä romuttuivat mitä todennäköisimmin myös Atleticon mestaruushaaveet, sillä 12 kierroksen jälkeen pistemenetyksiä on kertynyt jo 15 pisteen edestä.
