Kaikkien aikojen kausi. Kilpailu on ollut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin tv-rahojen voimalla uutta nousua tekevien Valioliigaseurojen ja ennätyssiirtoja tehneen PSG:n ilmoittauduttua mukaan mestaruustaisteluun yhdessä espanjalaisten, saksalaisten ja italialaisten kestosuosikkien kanssa. Kauden aikana on nähty yllätyksiä, uusia ennätyksiä sekä runsaasti maaleja, sillä 124 ottelussa on tehtailtu yhteensä 397 osumaa. Jäljellä on vain ja ainoastaan yksi ottelu, joka on samalla se kaikkein odotetuin.
Seurajoukkuekauden spektaakkelimainen huipennus järjestetään itäisessä Euroopassa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Kaksinkertainen hallitseva mestari Real Madrid kohtaa Kiovan olympiastadionilla ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen finaaliin edenneen Liverpoolin. Toukokuun 26. päivänä selviää, kumpi seura kruunataan Kiovan finaalissa Euroopan seurajalkapalloilun korkeimman kilpailun 62. kauden voittajaksi.
Tie Kiovaan
Mestarien liigan ensimmäinen karsintakierros pyörähti käyntiin 27. kesäkuuta. Toisen, kolmannen ja neljännen kierroksen jälkeen lohkovaiheeseen selviytyivät APOEL, Celtic, CSKA, Liverpool, Maribor, Napoli, Olympiakos, Qarabağ, Sevilla ja Sporting CP. Tie Kiovaan alkoi kuitenkin toden teolla vasta lohkovaiheesta, jossa Euroopan 32 parasta seuraa tavoitteli kuuttatoista jatkopaikkaa kevään pudotuspeleihin.
Eurooppa-liigan voitolla mukaan päässyt Manchester United oli ennakkoon selkeä ykkössuosikki ja toista jatkopaikkaa puolestaan povattiin varovasti Benfican suuntaan. United kuitenkin varmisti jatkopaikkansa vasta viimeisellä kierroksella hävittyään aiemmin Baselille, joka eteni saman voiton turvin jatkoon lohkokakkosena. CSKA jatkoi matkaansa Eurooppa-liigaan ja Benfica jäi yllättäen nollille ainoana joukkueena kaikista lohkoista.
Joukkueiden välinen tasoero oli niin valtava, että tässä lohkossa pelattiin oikeastaan kahta eri sarjaa alusta asti. Jatkoonmenijöistä ei ollut minkäänlaista epäilystä. Bayern ja PSG kamppailivat keskenään lohkovoitosta Celticin ja Anderlechtin kisatessa kolmannesta sijasta. PSG vei lohkovoiton Bayernilta keskinäisen maalieron ansiosta. Lohkon alemmalla puoliskolla kävi samalla tavalla ja Celtic onnistui saamaan yliotteen Anderlechtista.
Kuoleman lohkoksi tituleerattu vastakkainasettelu ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Qarabağin ainoaksi tehtäväksi jäi toimia kompastuskivenä kolmen suuremman hevosen kilpajuoksussa. Atlético sortui ainoana joukkueena tähän esteeseen ja vieläpä kahteen kertaan. Näin ollen viime vuoden semifinalisti matkasi kaikkien yllätykseksi Eurooppa-liigaan ja altavastaajana pidetty Roma järjesti toisen pommin ottamalla lohkovoiton.
Yksi lohko lisää, jossa oli kaksi selvää suosikkia pudotuspeleihin. Sportingia ja Olympiakosia ei voinut pitää pelkkinä heittopusseina, mutta haaste osoittautui liian suureksi, kun vastassa oli viime kauden finalistin lisäksi myös yksi suurimmista mestarisuosikeista. Barcelona kaatoi Juventuksen avauskierroksella 3-0, eikä lohkon voittajasta ollut sen jälkeen enää mitään epäselvyyttä. Juventus varmisti jatkopaikkansa vasta viimeisellä kierroksella, sillä Sporting oli aiemmin onnistunut pakottamaan italialaiset tasapeliin.
Liverpoolin ja Sevillan odotettiin ratkaisevan lohkovoiton kohtalon, kun taas lohkon ainoana joukkueena suoraan lohkovaiheeseen edennyttä Spartakia pidettiin potentiaalisena yllättäjänä. Maribor oli mukana neljäntenä joukkueena hämmentämässä tilannetta ja siinä se lopulta onnistuikin. Liverpool voitti lohkon kolmesta tasapelistä huolimatta ja Sevilla eteni jatkoon toisena joukkueena. Spartakilla olisi ollut mahdollisuus lähettää Sevilla Eurooppa-liigan pudotuspeleihin itsensä sijaan, jos se ei olisi pelannut kahta tasapeliä Mariboria vastaan.
Cityä pidettiin varmana lohkovoittajana ja Napolia todennäköisenä kakkosena. Shakhtarille annettiin pieni mahdollisuus kiilata näiden kahden väliin, mutta Feyenoord pelasi alusta asti korkeintaan Eurooppa-liigaan pääsystä. City tyylitteli pelkkiä voittoja toisensa perään, kunnes se hävisi päätöskierroksella Shakhtaria vastaan lohkovoiton jo varmistuttua. Napolille ei jäänyt hirveästi jossiteltavaa, sillä se onnistui voittamaan Shakhtarin ja Feyenoordin ainoastaan kertaalleen.
Ennakkoon kaikkein tasaisin ja arvaamattomin lohko. Kaikilla neljällä odotettiin olevan jonkinlaisia mahdollisuuksia jatkoon, mutta silti Beşiktaş nousi hieman yllättäen voittajaksi hakemalla täydet pisteet kaikista vieraspeleistä. Porto ja Leipzig kisasivat toisesta jatkopaikasta. Kokemus käänsi asetelman Porton eduksi päätöskierroksella, kun Mestarien liigassa debytoinut Leipzig ei pystynyt raapimaan tarvittavia voittoja kasaan. Viime keväänä välieriin yltänyt Monaco jäi lohkon jumboksi kahdella vaivaisella pisteellä.
Kellään tuskin oli epäilyksiä kaksinkertaisen hallitsevan mestarin jatkopaikan suhteen. Toista jatkopaikkaa pidettiin Tottenhamin ja Dortmundin välisenä kilpajuoksuna. APOEL eksyi väärään joukkoon, vaikka se yrittikin todistaa toisin. Tottenham vei keskinäiset väännöt niin Dortmundia kuin Realia vastaan ja kirjautti lohkovaiheen suurimman pistepotin vastoin kaikkia odotuksia. APOEL taisteli kaksi tasapeliä Dortmundilta, joten Realille avautui helppo tie jatkoon lohkon kakkosena.
Kokonaisuudessaan neljännesvälieräparit tarjosivat loppujen lopuksi melko vähän tasaista vääntöä puolivälieräpaikoista. Ennakkosuosikkeina omissa pareissaan pidetyt joukkueet eli Real, Barcelona, Bayern, City ja Liverpool painelivat jatkoon vähintään kolmen maalin eroilla vastustajiinsa nähden. Nuorekas Tottenham haastoi kokeneen Juventuksen toden teolla, mutta Vanha rouva otti jatkopaikan itselleen toisessa osassa Wembleyllä. Unitedin ja Sevillan välinen ottelupari tarjosi ainoan varsinaisen yllätyksen, kun altavastaajina pidetyt andalusialaiset etenivät jatkoon hakemalla vierasvoiton Old Traffordilta. Kaikkein tasaisimmin miteltiin kuitenkin Roman ja Shakhtarin välillä, joista ensin mainittu eteni lopulta jatkoon vierasmaalisäännön turvin.
Puolivälieräpareja pidettiin etukäteen jopa hieman tylsinä, sillä suurimpina mestarisuosikkeina pidetyt Real, Barcelona, Bayern ja City onnistuivat välttämään toisensa arvonnassa. Itse otteluista tuli kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsiä. Sevilla haastoi Bayernia erittäin hyvin, vaikka jatkopaikka jäikin lopulta kahden maalin päähän 1-2 kotitappion ja 0-0 vierastasapelin jälkeen. Real murskasi Juventuksen vieraissa 0-3, mutta torinolaiset nousivat Santiago Bernabéulla vielä hetkellisesti tasoihin ennen kuin lisäajalla vihelletty rankkari ratkaisi otteluparin valkopaitojen eduksi. Liverpool kyykytti Cityä iskemällä avausosassa kolme maalia ensimmäisen puolen tunnin aikana ja voittamalla toisenkin osan vieraissa 1-2. Kauden ylivoimaisesti suurin yllätys nähtiin kuitenkin Roomassa, jossa kotijoukkue käänsi avausosan 1-4 tappion jatkopaikaksi voittamalla Barcelonan 3-0.
Välieriin arvottiin ne parit, joita valtaosa piti ennalta kaikkein mielenkiintoisimpina. Yllättäjäjoukkueet aloittivat urakkansa ensimmäisinä. Roma oli aluksi hyvin mukana ennen kuin Liverpool latoi viisi maalia Anfieldilla. Vierasjoukkue onnistui kuitenkin kaventamaan eroa lopussa eroa kahdella maalilla. Ottelupari näytti olevan taputeltu toisen osan puoliajalla Liverpoolin johtaessa 1-2, mutta Roma nousi lopussa maalin päähän jatkoajasta pelaamalla maagisen nelivitosen Olimpicolla. Bayernin ja Realin välistä otteluparia värittivät ennen kaikkea loukkaantumiset, maalipaikkojen tuhlailu ja karmaisevat virheet. Bayern meni johtoon Allianzilla, mutta Real tasoitti ennen taukoa ja nousi lopulta voittoon isäntien puolustuksen kustannuksella. Jälkimmäisessä osassa Real päästi Bayernin mukaan peliin vain noustakseen jälleen johtoon toisen jakson alkuun mennessä. Bayern onnistui tekemään tasoitusmaalin, jonka jälkeen Bernabéulla käytiin hurja taistelu jatkopaikasta. Enempää maaleja ei kuitenkaan tullut, joten Real eteni finaaliin kolmatta kertaa peräkkäin.
Finalistien yhteinen historia
Liverpool ja Real Madrid kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran Parc des Princesillä pelatussa Euroopan cupin finaalissa 27. toukokuuta vuonna 1981. Merseysiden punaiset hallitsivat Euroopan kenttiä tuohon aikaan, kun taas La Séptimaa eli seitsemättä mestaruuttaan metsästäneelle Realille finaali oli ensimmäinen 15 vuoteen. Valkoisten edellisestä mestaruudesta oli vierähtänyt jo 23 vuotta.
Garcíojen Madridiksi kutsuttu joukkue oli sekoitus Juaniton, Santillanan, Stieliken ja Camachon kaltaisia sekä nuoria että kokeneita pelaajia, jotka olivat parhaassa mahdollisessa iskussa. Liverpoolilta löytyi puolestaan Sounessin, McDermottin ja Dalglishin kaltaisia tähtipelaajia, eikä esimerkiksi Rush mahtunut avauskokoonpanoon. Pelillisesti finaalin anti jäi varsin köyhäksi ja ratkaisu nähtiin vasta ottelun lopussa. Madridilaisten puolustus nukkui Liverpoolin rajaheitossa ja Alan Kennedy (kuvassa vasemmalla) karkasi maalintekoon 82. minuutilla. Ottelu päättyi lukemin 1-0.
Tappio oli erityisen raskas Realille, sillä se kärsi jo kolmannen peräkkäisen finaalitappionsa. Kaiken lisäksi Espanjan pääkaupungissa jouduttiin odottamaan 17 vuoden ajan uutta finaalipaikkaa ja isokorvaisen pokaalin nostamista. Valkoisten onni on kuitenkin kääntynyt Pariisin sysimustan illan jälkeen. Palkintovitriiniin on kertynyt kuusi Mestarien liigan mestaruuspyttyä ja Liverpoolia vastaan hävitty ottelu on vielä tänäkin päivänä viimeinen Realin häviämä finaali.
Maaliskuussa 2009 joukkueet kohtasivat toisensa uudelleen Mestarien liigan neljännesvälierissä. Ensimmäinen osa pelattiin Santiago Bernabéulla, joten Juande Ramosin valmentama Los Blancos lähti otteluun ennakkosuosikkina. Rafael Benítezin käskyttämä Liverpool kuitenkin näytti pystyvänsä kilpailemaan tasapäisesti, joten illasta kehkeytyi kärsivällisyyttä vaativa vihreän veran shakkipeli. Avausosan ainoa maali nähtiin 83. minuutilla, kun Benayoun puski Aurélion antaman sivuvaparin häkkiin kentän lyhimpänä miehenä. Punapaidat saivat vierasvoitollaan merkittävän edun toiseen osaan.
Liverpool ei jättänyt paljon jossiteltavaa Anfieldilla toisessa osassa. Punainen vyöry alkoi heti ensimmäisillä minuuteilla ja Casillas joutui venymään kahteen huippuluokan pelastukseen ennen kuin neljä minuuttia oli täyttynyt. Torres aloitti maalinteon 16. minuutilla Cannavaron ja Pepen pelattua itsensä hölmösti ulos. Hetkeä myöhemmin kotijoukkueelle vihellettiin rankkari Heinzen käsivirheestä, vaikka Arbeloan pudotus osui argentiinalaisen olkapäähän. Gerrard laittoi pallon varmasti sisään. Sama kaava jatkui toisella jaksolla, kun Gerrard teki Babelin keskityksestä illan kolmannen 47. minuutilla ja Dossena viimeisteli 4-0 lukemat ottelun lopussa. Liverpool oli ylivoimaisesti parempi kaikilla osa-alueilla ja Realin pelaajista ainoastaan Casillas näytti kuuluvansa tämän tason otteluun. Tappio on edelleen Realin seurahistorian suurin Mestarien liigassa.
Lokakuussa 2014 valkopaidoille tarjoutui mahdollisuus revanssiin, kun Liverpool arvottiin samaan lohkoon. Osat vaihtuivat, sillä tällä kertaa Carlo Ancelottin luotsaama Real vei ja Brendan Rodgersin ohjeistama Liverpool vikisi. Madridilaisten lyhytsyöttöpeli toimi loistavasti, vaikka kotijoukkueen pelaajat yrittivät kuinka prässätä ja peittää syöttösuuntia. Anfield hiljeni, kun James nosti pallon puolustuslinjan selustaan näyttävän kuvion päätteeksi ja Cristiano viimeisteli ottelun avausmaalin. Los Blancos jatkoi pyöritystä ja pian Benzema tuplasi vieraiden johdon Kroosin keskityksestä. Avausjakson lopussa tuli vielä kolmas maali, kun Benzema siirsi pallon sisään metrin päästä kulmapotkuhässäkän päätteeksi. Liverpool säästyi pahemmalta nöyryytykseltä, koska Real nosti toisella puoliajalla jalkaa kaasulta säästääkseen voimia tulevaa El Clásicoa varten.
Lohkovaiheen toinen kohtaaminen nähtiin paria viikkoa myöhemmin Santiago Bernabéulla. Real näytti saaneen henkisen yliotteen Liverpoolista tai ainakin Rodgersista, joka penkitti Gerrardin, Coutinhon, Sterlingin, Balotellin sekä Hendersonin kaltaiset tähtipelaajat ja marssitti kentälle varsin puolustusvoittoisen kokoonpanon. Ottelun kuvasta tuli hyvin samanlainen kuin edellisessä kohtaamisessa, vaikka Rodgers onnistuikin minimoimaan tappion galácticoiden tehottomuuden avustuksella. Benzema iski illan ainokaisen 27. minuutilla Marcelon matalasta keskityksestä. Real varmisti jatkopaikkansa ja voitti lopulta lohkonsa puhtaalla pelillä, kun taas Liverpool jäi jatkopelien ulkopuolelle.
Kiova
Nestorin kronikkaan kirjoitetun legendan mukaan Kyi, Shek ja Horiv rakensivat siskonsa Lebedin kanssa kaupungin Dneprjoen oikealle rannalle. Kaupunki nimettiin Kyin mukaan Kiovaksi, koska hän oli veljeksistä vanhin. Samalla Kyi nousi myös Kiovan ensimmäiseksi ruhtinaaksi. Virallisesti Kiova on perustettu vuonna 482, vaikka kaupungin synnyn tarkkaa ajankohtaa ei tiedetäkään. Yhtenä itäisen Euroopan vanhimpana kaupunkina Kiova on ollut keskeisessä roolissa keskiaikaisten itäslaavilaisten sivilisaatioiden ja nykyisen Ukrainan kansakunnan kehityksessä.
Mongolien valtakaudesta, toisesta maailmansodasta, Tšernobylin ydinvoimalaonnettumuudesta sekä Neuvostoliiton herruudesta selvinnyt Kiova on Ukrainan pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki 2,8 miljoonan asukkaan väkiluvullaan. Euroopan kaupungeista suurempia ovat ainoastaan Istanbul, Moskova, Lontoo, Pietari, Berliini ja Madrid. Länsimielinen Kiova sijaitsee Ukrainan pohjoisosissa ja molemmin puolin Dneprjokea, joka virtaa kaupungin halki etelään kohti Mustaamerta. Kiovaa pidetään itäisen Euroopan kannalta tärkeänä teollisuuden, tieteen, koulutuksen ja kulttuurin keskuksena. Kaupunginjohtajana toimii raskaansarjan nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä maailmanmestaruuksia voittanut Vitali Klitschko.
Kiova tunnetaan vehreänä kaupunkina. Ukrainassa on sanonta, jonka mukaan Kiovan läpi voi kesäisin kävellä poistumatta hetkeksikään sen tuhansien puiden varjoista. Keskustaa halkovat Dneprjoen lisäksi lukuisat suuret puistot, joiden näköalatasanteilta jokea voi ihailla. Dneprjoen rannalta löytyy hiekkarantoja, joissa voi uida jo alkukesästä. Veneily, kalastus ja vesiurheilu ovat suosittuja harrastuksia paikallisten asukkaiden keskuudessa.
Maidanin aukio tunnetaan kaupungin keskusaukiona ja lukuisten tapahtumien keskipisteenä. Aukio toimi Oranssin vallankumouksen päänäyttämönä vuodenvaihteessa 2004-2005 kuten myös Itä-Ukrainan kriisiä edeltäneiden mielenilmausten tapahtumapaikkana. Kaukana maan itäosissa on sodittu jo yli neljä vuotta, mutta sota näkyy Kiovassa lähinnä huomaamattomasti järjestettävinä sankarihautajaisina. Itäisen Ukrainan tilanteesta huolimatta Kiovassa on siis täysin turvallista.
Maidanin aukion lisäksi Kiovasta löytyy lukematon määrä muita nähtävyyksiä, kuten museoita, monumentteja, luostareita ja kirkkoja. Kaikkein merkittävimpiä ovat lähes tuhat vuotta vanha Kiovan luolaluostari, suunnilleen yhtä vanha Pyhän Sofian katedraali, Pyhän Mikaelin luostari, 102 metriä korkea Äiti synnyinmaa -monumentti sekä kasakkapäällikkö Bohdan Khmelnytskyn kunniaksi rakennettu patsas, joka näkyy vanhassa kaupungissa sijaitsevalta Pyhän Sofian aukiolta otetussa kuvassa.
Vanha kaupunki on jo itsessään näkemisen arvoinen. Sijainti idän ja lännen välissä on muokannut kaupungista viehättävän metropolin, jossa sekoittuvat perinteet ja moderni elämänmeno. Kiovassa on erittäin edullista lomailla, sillä kaupungissa liikkuminen ei maksa juuri mitään, eikä ostoksienkaan tekeminen kevennä kukkaroa liikaa. Paikalliset ovat ystävällisiä ja halukkaita auttamaan, vaikka osa ei puhukaan englantia.
Ukrainalaiseen keittiöön kuuluvat erilaiset keitot, joita syödään monesti alkupalana. Tyypillisin keitto on borssikeitto, jota nautitaan usein smetanan kanssa. Ravioleja muistuttavat ja lihaa tai juustoa sisältävät variniki-nyytit ovat myös suosittuja. Yksi suurimmista klassikoista on Kiovan kana. Ruokailu on hyvin halpaa, sillä tällaisen aterian saa tyypillisesti noin sadalla hryvnialla eli alle neljällä eurolla.
Kiovalaiset ovat kuningaslajin suuria ystäviä, sillä jalkapallo on kaupungin suosituin urheilulaji. FK Dynamo Kiova on suurin paikallisista seuroista ja se pelaa joka vuosi Ukrainan Valioliigan mestaruudesta Shakhtar Donetskia vastaan. Pitkät perineet omaava Dynamo on Ukrainan menestynein seura kahdella Uefan cup-voittajien cupin voitolla ja 15 mestaruudellaan, vaikka Shakhtar onkin pärjännyt paremmin tällä vuosituhannella. Muita paikallisia seuroja ovat toiseksi korkeimman sarjatason FK Arsenal Kiova ja Obolon-Brovar Kiova.
Kiovalaiset ovat erityisen ylpeitä siitä, että peräti kolme kaupungin omaa poikaa on voittanut Ballon d’Orin. Oleh Blokhin (keskellä) sai palkinnon vuonna 1975 ja Ihor Bjelanov (oikealla) vuonna 1986. Finaalin virallisena lähettiläänä toimiva Andriy Shevchenko (vasemmalla) puolestaan äänestettiin maailman parhaaksi vuonna 2004.
Kiovan olympiastadion
Ensimmäistä kertaa finaalin päänäyttämöksi valittu National Sports Complex Olimpiyskiy eli Kiovan olympiastadion on Kiovan keskustassa sijaitseva monikäyttöinen urheiluareena, jota käytetään Ukrainan maajoukkueen otteluissa ja FK Dynamo Kiovan suurimmissa otteluissa. Kiovan olympiastadion on 70 050 istumapaikan kapasiteetillaan koko itäisen Euroopan toiseksi suurin stadion heti Moskovassa sijaitsevan Luzhniki-stadionin jälkeen. Finaalin katsojamäärää rajataan 63 000 istumapaikkaan turvallisuussyiden takia. Molemmat finalistit saavat 17 000 lippua, joiden lisäksi Uefa arpoi 6 700 lippua halukkaille ostajille. Loput 22 300 lippua menevät Uefalle, eri maiden jalkapalloliitoille, sponsoreille ja median edustajille.
Stadionin infrastruktuuri täyttää Uefan vaatimukset eliittiluokan stadionille eli sieltä löytyy nykypäiväinen turvajärjestelmä, tarvittava määrä sisäänkäyntejä ja poistumisreittejä, monitoreilla ja ja videokameroilla varustettu valvontajärjestelmä sekä viimeisintä tietotekniikkaa. Koko katsomon kattavan läpikuultavalla synteettisellä kalvolla varustetun katoksen lisäksi myös lasinen julkisivu ja värikkäät penkit antavat stadionille nykyaikaisen ilmeen.
GMP Architektenin suunnittelema paranneltu Kiovan olympiastadion rakennettiin lähes täysin uusiksi vuoden 2012 jalkapallon EM-kisoja varten. Osa vanhasta stadionista kuitenkin säilyi, joten nykyisessä stadionissa yhdistyy Ukrainan 95-vuotinen urheiluhistoria, eurooppalainen kokemus ja kehittynyt teknologia. Uudelleenrakentamishankkeen kustannukset nousivat yhteensä noin 500-550 miljoonaan euroon.
Kiovan olympiastadion isännöi EM-kisoissa kaikki kolme Ruotsin alkulohkopeliä Ukrainaa, Englantia ja Ranskaa vastaan. Englannin ja Italian välisen puolivälierän lisäksi siellä pelattiin myös Espanjan 4-0 voittoon päättynyt finaali Italiaa vastaan. EM-otteluiden lisäksi stadionilla on aiemmin pelattu myös olympiajalkapalloa vuonna 1980 ja Uefa Super Cupin ensimmäisen osaottelu Dynamo Kiovan ja Bayern Münchenin välillä, jota seurasi paikan päällä 105 000 katsojaa vuonna 1975.
Avajaisseremonia
Avajaisseremonia pidetään tuttuun tapaan vain hetkeä ennen kuin pelaajat astelevat kentälle. Tänä vuonna katsojia viihdyttämään saapuu Dua Lipa, joka on tällä hetkellä maailman kuunnelluin naisartisti Spotifyssa. Lontoossa kasvanut 22-vuotias laulaja-lauluntekijä saavutti miljardi katsomiskertaa YouTubessa kaikkien aikojen nuorimpana naispuolisena sooloartistina. Hän tulee esittämään useita eri hittejä omaa nimeään kantavalta debyyttialbumiltaan, joka on myynyt platinaa 18 eri maassa. Nuoren supertähden albumia on myyty maailmanlaajuisesti yli 2,2 miljoonaa kappaletta ja sen singlejä peräti 17 miljoonaa.
Finaali televisioidaan yli 220 eri maassa ja alueella ympäri maailman, joten kyseessä on valtava näyteikkuna sekä artistille että järjestäjille. Uefa pyrkii varmasti tekemään esityksestä entistäkin suuremman ja näyttävämmän spektaakkelin Black Eyed Peasin flopattua viime vuonna nolosti. Tarkkoja kappaleita ei ole paljastettu, mutta esityksen aikana kuullaan lähes varmasti ainakin
New Rules. Muita potentiaalisia ehdokkaita ovat esimerkiksi
IDGAF,
Be The One ja
Blow Your Mind.
Tuomaristo
Uefan tuomarikomitea nimitti finaalin erotuomariksi 45-vuotiaan Milorad Mažićin. Serbialaistuomari on viheltänyt Serbian superliigaa vuodesta 2006, Romanian pääsarjaa vuosina 2009-2012 ja kansainvälisiä otteluita vuodesta 2009 lähtien. Mažić nousi Uefan eliittituomariksi vuonna 2013. Finaalin avustavina tuomareina eli toisin sanoen linjatuomareina toimivat Milovan Ristić (kuvassa vasemmalla) ja Dalibor Đurđević (kuvassa oikealla). Neljännen erotuomarin virkaa hoitaa ranskalainen Clément Turpin ja päätytuomareina nähdään Nenad Djokić sekä Danilo Grujić.
Mažić on tuomaroinut neljä lohkovaiheen ottelua tällä kaudella, mutta ei vielä yhtään pudotuspeliottelua. Serbialaistuomariston työskentelyä nähtiin Roman ja Atléticon välisessä maalittomassa tasapelissä, Beşiktaşin 1-2 vierasvoitossa Monacoa vastaan, CSKA:n 1-2 vierasvoitossa Baselia vastaan sekä Juventuksen ja Barcelonan välisessä maalittomassa tasapelissä. Mažić tuomitsi aiemmin myös Real Madridin ja Sevillan välisen UEFA Super Cupin finaalin vuonna 2016 sekä Chilen ja Saksan välisen Confederations cupin finaalin viime kesänä.
