Joo elikkäs...
Lauantai 26.1Saavuttiin Madridiin puolen kolmen aikaan lauantai päivänä ja jatkoimme porukalla (10 henk) matkaa metrolla hotellille. Hotelli sijaitsi Leganésin alueella, eli aivan Getafen lähellä, vähän kauempana keskustasta Parquesur nimisen ostoskeskuksen kyljessä. Eli shoppailtua tuli

Heti Check-in hetkellä huomaan virkailijan takana nimelläni varustetun kirjekuoren, liput?? Kyllä, virkailija ojentaa kuoren ja hymy on korvissa. Huoneeseen kuori auki ja huutoa. Rauha, peli on vasta huomenna. Hotellilta lähdimme melkeinpä heti pyörimään lähialueelle ja illemmalla sitten syömään. Astuimme ravintolaan sisään ja muiden alkaessa selailemaan ruokalistoja pomppasin pöydästä ja riensin läheiselle seinälle ja jäin suu auki ihmettelemään seinällä olevia kuvia. Kuvia oli paljon ja jokaisessa niissä poseerasi baarin/ravintolan omistaja ja/tai joku tarjoilijoista. No ei siinä mitään mutta kun jokaisessa kuvassa oli mukana myös joku rakastamamme joukkueen jäsen!!! Löytyi Hierro, Raul, Carlos, Beckham, Iker, Ramos sekä Calderon, Pedja ja Capello nyt joitakin mainitakseni. Tottakai yritin asiaa baarin pitäjältä udella mutta miehen englanninkielen taito oli varsin rajoittunut ja kun oma Espanja jää tasolle "
Hola guapa, como esta? Una cerveza por favor! No hablan español" niin eipä asiaan juuri selkoa tullut.
No syötyämme suuntasivat suurin osa porukkaamme viereiseen Sports Bariin kun minä jä kaverini päätimme suunnata ostarin supermarkettiin ostamaan hieman juomia hotellille ja sen jälkeen samaiseen baariin kuin muutkin. Huvittavinta ostarissa oli se että kaikki kaupat olivat auki kymmeneen asti illalla!! No ilta meni omalta osin suht rauhallisesti muiden ottaessa no, ei niin rauhallisesti... Ainoana todellisena madridistana keskittyminen oli jo tuolloin tulevan illan ottelussa.
Sunnuntai 27.1 OttelupäiväHerätys hieman ennen kymmentä olo hieman väsynyt ja krapulainen, mutta vain vähän, ainakin verrattaessa muuhun porukkaan. Aamupalalle, olo paranee heti hedelmien ja muiden herkkujen täyteisen pöydän nähdessä, taivas! Tuhti aamupala naamarissa ja suuntana kaupunki, tarkemmin El estadio Santiago Bernabeu. Metron portaita noustessa alkavat kylmät väreet kulkea pitkin selkää, ja siinä se on, jokaisen madridistan Mekka! Madrid krääsä kojuja ollaan jo pystyttämässä, ja ohi kulkiessamme kysäisen joltain englannin kielentaitoiselta myyjältä Bernabeu tourista. Lippuja saa portilta joka on aivan vieressämme. Liput kouraan, jonoon, hissillä ylös ja kierros alkaa. Siitä en nyt yksityiskohtaisemmin ala selostaa sillä muistaakseni siitä löytyy jo varsin mallikasta tekstiä aiemmista matkakertomuksista ja tod. näk. hyvin moni on siellä on jo käynyt, ainakin pitäisi sillä kyllä melkoiset nostalgian tunteet käytäviä kulkiessa pintaan nousivat. Kierros ohi ja Real storesta mukaan tolkuttoman kokoinen tuoppi jossa takana
El Himnon sanat. Ja tämän kyseisen esineen kotiin saapuessamme isäni päätti sitä repusta kaivaessaan läjäyttää eteisen lattialle miljoonaan osaan

matka jatkuu plaza de Españalle ja siellä tuli hetki vain paistateltua auringossa kauniista päivästä nauttien. Tahtoo Cibelesille, sinne en kuitenkaan pääse!! sillä muka järkevästi jätimme liput hotellille etteivät ne häviä ja ne oli lähdettävä hakemaan ja näin ollen ei ollut aikaa Cibelesillä käydä

hotellille siis metrolla joku tunti. Eli hotellille, syömään, liput taskuun ja hyvissä ajoin takaisin. Seitsemän aikaan oltiin jo Bernabeun edustalla ja ihmisiä alkoi pikku hiljaa valua stadionin läheisyyteen. Kojusta lähti mukaan anti cule-huivi mutta pelipaitaa en ostanu ku ei saanut tän kauden paitaa Robsonin nimellä mistään!? Paitsi tietysti Real shopista ois saanu mut hinta oli turhan korkee, 80€!! Pyörimme porttimme läheisyydessä ja väkijoukko kerääntyy aivan portin läheisyyteen ja paikalle tulee joukko poliiseja, Villareal saapuu stadionille ja toivotamme vierailijat "tervetulleiksi" viheltäen, torviin puhaltaen ja

merkkejä näytellen. Portit aukevat reilu tunti ennen peliä ja menemme heti sisään. Järkyttävä vitutus, meitä on kusetettu. Netistä tilaamani 1 kategorian liput joista itsemme kipeiksi maksoimme olivat todellisuudessa kategoria kakkosen liput, tästä häränkullin kokoinen

välitysfirmalle. Paikat löytyivät sitten vaihtopenkkien puolelta lähes keskeltä kenttää, mutta kolmanneksi ylimmältä riviltä mitä koko helkkarin stadionista löytyy. Asia tuli ihan tarkistettua ja ylin parvi ei kuului cat. 1. alueeseen, valitus maili lähtee vielä tällä viikolla. Vitutus laantuu ja paikat nyt olivat loppujen lopuksi ihan tyydyttävät, sillä pelistä sai todella kokonaisen kuvan, ainoa asia mikä ahdisti oli ettei todella nähnyt pelaajien reaktioita ja haistanut heidän hikeään

Eiku... Odotus on kova ja yhtäkkiä alkaa korvia huumaava huuto, valotaululla loistaa: Athletic 1 - Barcelona 1. Loistavaa mahdollisuus yhdeksän pisteen eroon. Ottelun alkuun vain muutama minuutti, hymni ja toinen pettymys. Hymni ei ehdi edes ensimmäistä kertaa "hala Madrid" huutoihin asti kun se jo loppuu?? Kuuluttaja alkaa huutaa kokoonpanoja ja yleisö pitää meteliä suosikkiensa nimiä kuulutettaessa. Ja huuto vaihtuu vihellyksiin ja buuauksiin Villarealin kokoonpanoja luettaessa. Ottelu alkaa, kädet tärisevät ja tunnelma on odottavan jännittynyt. Muutamat pienet taputuksen ja huudot mm. "illa illa illa Juanito Maravilla", ja jännitys purkautuu yhdeksännellä minuutilla kun yleisön lemmikki Robson de Souza laittaa häkkiin Gutin vähintäänkin jumalaisen passin. Helpottunut olo joka kestää vain noin kuusi minuuttia kun Rossi ohittaa Cannavaron ja tykittää pallon vastustamattomasti maaliin. Hiljaisuus on lähes täydellinen, uskomatonta kuinka yli 80 tuhatta ihmistä voi olla niin hiljaa. Real hallitsee kenttä tapahtumia mutta maalien puuttuessa yleisö käy hieman kärsimättömäksi, mutta jaksaa kuitenkin kannustaa omiaan. Korvia huumaava vihellyskonsertti täyttää kattilan pariksi minuutiksi tuomarin jättäessä viheltämättä live kuvasta hyvinkin selvältä näyttäneen pilkun, joka sitten TV:n ja hidastusten kautta varmistuu, mielestäni, ei niin selväksi, mutta pilkuksi kuitenkin. Puoliaika, kinkkuleipää ja juomista ostamaan. Jonojen takia meinaan missata toisen puoliajan aloituspotkun, ehdin kuitenkin paikalleni juuri kun Álvarez Izquierdo puhaltaa pilliinsä ja peli jatkuu, ei sekuntiakaan jäänyt näkemättä. Meinaan tukehtua leipääni, kun vuorotellen Raul ja Guti tuhrivat hyvät paikat jonka Robinho lopulta siirtää kylmästi maaliin. Hetken yskittyäni saa taas riittävästi ääntä, ROBINHOOOOOOOOOOOOOO!! Peli edelleen täysin hallussa ja yleisö elää huomattavasti tulisemmin mukana kuin ensimmäisellä puoliajalla. Mutta taas hiljenee, Capdevila tekee helpon näköisestä kulmasta tasoituksen. Peli jatkuu ja Raul koirailee ja saa Cyganin pois tolaltaan. Robinhon rajaheitto, Gagon nerokas syöttö vain hetkeä aiemmin kentälle tulleelle Sneijderille ja yleisön minuutin takainen vitutus purkautuu karmeaan huutomyrskyyn. GOOOOOL!! Ottelun loppu pysyy edelleen hyvin kotijoukkueen hallussa kunnes vieraat saavat luotua pientä painetta. Tuopmari antaa aivan liikaa peliaikaa lisäajan päälle ja tietää sen tehneensä, vihellys on aivan armoton, kunnes peli viimein vihelletään poikki. Ihmiset alkavat valumaan ulos stadionilta ja vihdoinkin kuule hymniä jo jonkin verran pidemmälle muttei vieläkään loppuun asti mutta se ei enää juuri häirinnyt, sillä euforia voiton jälkeen on aivan kosmisella tasolla. Stadionilta ulos ja metron ollessa aivan tupaten täynnä läheiseen kuppilaan sitä kuuluisaa kielitaitoa käyttämään... Hetken päästä metrolla takaisin hotellille ja onnellisena nukkumaan. Hala Madrid!!!
Maanantai 28.1Aamulla suht aikaisin ylös, ja taas aivan uskomattomalle aamupalalle ja samantien shoppailemaan ostarille vielä joksikin aikaa ennen lähtöä. Chec-out saatiin neuvoteltua klo 13 ja silloin sitten kohti lentokenttää ja noin pari tuntia ennen lentoa ollaan takaisin Barajasilla. Lento lähtee 16.55 ja jätän haikeat hyvästit

Kiitos Real, kiitos Madrid!! Lupaan ettei kerta jäänyt viimeiseksi, tapaamme vielä.