Niin, Arsenalin pelityylihän ei ole viime vuosina ollut kovinkaan brittiläinen...
Jens Lehmannin (kieltämättä ansaittu) ulosajo oli yksi ottelun käännekohdista, mutta Campbellin maalin jälkeen allekirjoittanut alkoi jo tuntea lievää vahingoniloa. Sitä iloa ja jännitystä kestikin aina siihen saakka, kunnes maailman vastenmielisin jalkapalloilija teki paitsiomaalin ja sen jälkeen iski Brasilian jämäkalustoon kuuluva Belletti. Peukkua toki voi nostaa kummatkin maalit syöttäneelle Henke Larssonille, joka on edelleen upea pelaaja.
Henry ja Ronaldinho eivät olleet eilen aivan parhaimmillaan, mutta aina täytyy ottaa huomioon finaaliottelun erityinen lataus ja tunnelma, joka myllertää pelaajienkin pääkopissa. Henry oli Gunners-hyökkäyksessä liian yksinäinen, ja Ronaldinho alkoi näyttää hiukan turhautuneelta ennen tasoitusosumaa.
Oikea joukkue kuitenkin voitti ja madridistana se on tietenkin vähän vaikeaa hyväksyä, mutta pitkin hampain täytyy todeta, että FC Barcelona on tämän hetken ykkösseurajoukkue koko maailmassa ja että Ronaldinhoa voitaneen pitää ehkä jo nyt kaikkien aikojen Barcelona-pelaajana, sillä ylistystä ei tästä miehestä puhuttaessa voi koskaan käyttää liikaa. Mitään onnitteluja en kuitenkaan jaa.
