Jaahas, allekirjoittaneen ennakot eivät oikein pitäneet paikkaansa tämän viikonlopun osalta...
Kolmas kierros Espanjan la Primerassa oli siis melko yllätysrikas. Kierroksen ensimmäisessä ottelussa lauantaina Valencia ja Deportivo pelasivat värikkäiden vaiheiden jälkeen 2-2-tasapelin Mestallalla. Se ei ollut mikään yllätys, mutta esim. Racingin vierasvoitto Celtasta ja ja Getafen todellinen maalintekokilpailun voitto olivat yllätyksiä - positiivisia sellaisia. Myös Mallorca sai maalintilinsä auki oikein kunnolla kun se teurasti la Realin 5-2.
Betis ei ollutkaan kunnolla toipunut CL-avauksestaan, vaan jäi kotonaan maalittomaan tasapeliin Zaragozan kanssa...jotenkin vain tuntuu, että mañoista tulee tämän kauden tasapelikone...
Atlético avasikin voittotilin komeasti kaatamalla kotonaan Barcelonan, maalintekijöinä kärkinimet Torres ja Kezman.
Kierroksella nähtiin kaksi hattutemppua. Alavésin Nene ja Mallorcan Arango saivat kunnian paukuttaa kolme maalia joukkueilleen.
------
Ja Real Madridin tilanteesta ei tekisi mieli kauheasti edes spekuloida, mutta annetaan kuitenkin palaa jotakin.
Koko tilannehan suoraan sanottuna oksettaa, kaikki menee totaalisesti päin helvettiä - nyt jo kolme tappiota peräkkäin ja Ramosille ja Baptistalle punaiset kortit. Mutta kaikki tietävät nyt tilanteen - voimme katsella vuoden takaisia tapahtumia, historia toistaa melko täydellisesti itseään.
Nyt Athletic-ottelussa joukkue tulee varmasti saamaan kotiyleisöltään huutia tosissaan, vaativa madridismo ei katsele luusereita, se ei katsele epäonnistujia ja anti-glooriaa. Se potkii itseään ja joukkuetta perseeseen niin kovaa ja niin kauan kunnes asiat korjaantuvat ja ne korjaantuvat vain säälimättömällä pilkalla, sillä se jos mikä on omien takana seisomista. Toivottavasti pelaajat huomaavat nyt viimeistään mitä seuraa he todella edustavat ja millä stadionilla he todella pelaavat kotiotteluitaan. Enää ei voi puhua vastustajan hyvyydestä tai heidän hetkellisestä hurmiosta. Enää ei voi puolustautua uusien hankintojen sopeutumattomuudella. Nyt on tapahduttava jotain radikaalia.
Madridismo on toki ennenkin ollut selkä vasten seinää. Seura on historiansa varrella kokenut kovia ja sen joukkueet eivät ole aina olleet yhtä unelmaa. Nyt koko laitoksen uskottavuus kuitenkin horjuu pahemman kerran. Kaksi tappiota on jo lupaava polku kohti katastrofia, kolmas tuo esille kriisin, pahan sellaisen - eikä sitä korjata noin vain, vaikka seuraavasta ottelusta tulisikin voitto.
¿ Mutta mikä onkaan Wanderley Luxemburgon tilanne, wondermanin, deluxen ?
Kauden alussa monet pitivät häntä todellisena sateentekijänä, nyt kun Madridilla oli taas todellinen valmentaja del Bosquen jälkeen, sellainen valmentaja joka saisi tähdet pelaamaan hyvin ja joka toisi taas menestyksen. Mutta nyt on usko jo melkein kokonaan hiipunut. Tietenkään se ei tee hyvää jos seurassa annetaan valmentajille potkuja tiuhaan tahtiin, mutta tätä menoa seurajohdolla on yksinkertaisesti edessään vain yksi vaihtoehto ja se on Luxan lähettäminen takaisin Brasiliaan harrastamaan sänkyleikkejä Palmeiras-paitaisen Renata Alvesin kanssa. Toivottavasti näin ei tapahdu, mutta jos hommat ei korjaannu niin silloin ei jää valinnanvaraa...
Viime kauden alku:
Mallorca-RMA: 0-1
RMA-Numancia: 1-0
Leverkusen-RMA: 3-0
Espanyol-RMA: 1-0
RMA-Osasuna: 1-0
Athletic-RMA: 2-1
Tämän kauden alku:
Cádiz-RMA: 1-2
RMA-Celta: 2-3
Lyon-RMA: 3-0
Espanyol-RMA: 1-0
RMA-Athletic: ?-?
Yhtäläisyys tämän ja viime kauden välillä on siis melkein perfecto. Tosin, tämän kauden alku on vieläkin paskempi ja kaikki merkit viittaavat vielä siihen, että paskuus voi ihan hyvin jatkuakin.
Viime kausi alkoi niukalla voitolla, aivan kuten tämä kausikin. Toisissa otteluissa on selvä ero, mutta kolmas ottelu, CL-avaus, on identtinen. Ja seuraava ottelu, kappas vaan, Barcelonassa Espanyolia vastaan. Ja tietenkin Madrid häviää jälleen ja tietenkin juuri 1-0! Viime kaudella seuraavassa ottelussa Osasunaa vastaan Bernabéulla Valkoiset saivat paskaa niskaansa, vihellyskonsertti omia kohti oli erittäin kova. Tästä huolimatta Madrid voitti niukasti 1-0, Beckhamin vapaapotkumaalilla mutta voitto ei paljoakaan riemastuttanut. Seuraavassa ottelussa tulikin taas pataan.
Tietenkin voimme kliinisesti puhua vain siitä, että huono alkukausi on huono alkukausi ja Madrid tulee jälleen keväällä taistelemaan täysin rinnoin huipulla pelaten ihan mallikkaasti. Näin saattaakin käydä, mutta sitä varten on luotava tie. Mitään unelmakautta tästä temporadasta ei taideta saada enää kirveelläkään, se on jo lähes varma asia. Jos tämä kausi on köydennielemistä ja myrkynjuontia niin sitten se vain on ja sen läpi on selvittävä niin hyvin kuin näin kehnolla joukkueella sen voi tehdä. Tietenkin, voimme utopisesti kuvitella, että toukokuun 17. päivän iltana 2006 on hyvä naureskella tällekin jutulle kun Madrid on voittanut kymmenensä Pariisissa. Niin, noin voimme kuvitella tällä hetkellä pelkässä utopiamaailmassa, tällä menolla ei yksikään pokaali löydä taaskaan tietään keväällä Madridin palkintokaappiin.
Kaikesta huolimatta, kävi miten kävi: la historia continua...
i Siempre fieles !
i Hala Madrid !
...los Blancos tarvitsee nyt sekä tukea että pilkkaa, se tarvitsee kunnon potkun persauksiin.