Jaahas, jaahas... pitänee vähän avata sanaista arkkua, sillä eihän nyt kaikkea voi jättää kirjoittamatta, sillä elämmehän kiimaista kisakuukautta ja tosipelit ovat jo käytännössä alkaneet.
Españan pelistä on pelkästään hyvää sanottavaa. Allekirjoittanut odotteli Ukraina-ottelusta tiukkaa, mutta niin vain kävi, että punapaitainen ryhmä olikin paljon paremmin valmistautunut odotuksiin nähden ja murskasi heppoisasti pelanneen Ukrainan. Tunisia-ottelu ei pelillisesti ollut järin vaikea, arabien maali tuli virheiden kautta, mutta tarpeeksi kun
selección sai jauhaa, niin johan se tuttu
fuerza tuli ilmoille ja Raúl tasoitti. Aivan, Raúl; pelaaja, jota me kaikki rakastamme iski väkisin Espanjan tasoihin. Lopulta Madridin toisen puoliskon ylpeys, Fernando Torres, iski loput kaksi maalia ja imitoi ensimmäisessä tulletuksessaan Kikoa, ex-punavalkoista. Tällä hetkellä jopa allekirjoittanut oikeasti pitää Torresista, vaikka joskus olen saattanut laukoa hänestä mielipiteitä tyyliin "ylihypetetty". Nyt kasassa on kuitenkin jo kolme maalia - valitettavasti Miroslav Klose on jo neljässä.
iVamos
! ... niin kuin Rafael Nadal sanoisi - raivolla, päättäväisyydellä ja taidolla...
Brasilian peli on ollut melko odotettua; ei mitään samban ylivertaista riemujuhlaa, mutta melko varmaa tekemistä, vaikka hyökkäysten aloitukseen toivoisikin enemmän vauhtia ja suoraviivaisuutta. Kroatia-peli ratkesi Kakán hienolla kaukovetomaalilla, mutta Australiaa vastaan jengin kokonaisuus pelasi jo paljon paremmin ja avausmaali tuli brasseille tyypilliseen aikaan: toisen jakson alussa. Muutenkin vuosien saatossa Brasilia on pistänyt allekirjoittanutta silmään erityisesti sen takia, että joukkue tuntuu olevan aina vaarallisimmillaan jakson alussa tai lopussa.
Argentiina on vakuuttanut ja vakuuttanut ja vielä kerran vakuuttanut... mutta siitä lienee jo kaikki mahdollinen periaatteessa sanottu, ja 6-0-voitto johtui pitkälti serbien turhamaisesta luovuttamisasenteesta ja välittämättömyydestä. Argentiina on kuitenkin selkeästi ahdannut itsensä ehkä tämän hetken suurimmaksi mestarisuosikiksi (jos näin voinee ajatella missään vaiheessa turnausta ennen finaalia), samaan aikaan kun väsynyt Ranska on vajonnut entistäkin syvemmälle. Gallian kukkojen peli ei vakuuttanut missään vaiheessa treenimatseissa ja nyt kisoissa nähdään sama, ponneton ja jopa tylsä Ranska, jota edes eläkkeelle vetäytyvä Zidane ei voi pelillisesti pelastaa. Jatkoon Ranska saattaa vielä hyvinkin mennä, mutta mitaleille tarvittaisiin todella suurta ihmettä.
Olisihan tässä vielä kuinka paljon sanottavaa monestakin joukkueesta: Hollanti, Portugali, Italia. Saksa Argentiinan ohella on suuresti vakuuttanut ja Englanti nyt on Englanti - pelillisesti melko yksinkertaisesti otettava, sillä suurempia yllätysliikkeitä tiivis Svenniksen joukkue kentällä tee, toisin kuin juuri Saksa, joka ei pelaa tuttua konemaista futista, vaan pyrkii hyökkäämään ja pelaamaan pelillisesti hyvää jalkapalloa. Tietysti tässä täytyy sydämen pohjasta toivoa, että Ruotsi hoitelee viikonvaihteessa germaanit ja Englanti jää Ecuadorin jalkoihin.
YLE:n selostajat ovat olleet tutuilla jäljillä. Virkkunen on ollut täysin omaa luokkaansa ja yhteispeli Ägän kanssa sujui hyvin niissä parissa matsissa, missä parivaljakko sai olla yhtäaikaa äänessä. Sen sijaan Tapsa hokee samoja opettavaisia lausahduksiaan tyyliin "niin tai näin", "mene ja tiedä", ja yleisesti kun puhutaan jostain pelaajasta, on pakko mainita että hänkin on jossain vaiheessa uraansa pelannut Englannissa - aivan kuin jokainen pelaaja sitä tekisi tai pitäisi tehdä, huoh tätä sumuilua (Larssonin maali tuntui eilen superhyvältä, jeesh...).
Jotenkin vain tuntuu, eikä pelkästään tunnu, että Tapsa, Hoopi ja tämä Saarinen selostavat lähtökohtaisesti tuulipuvuille ja muille janareille, jotka seuraavat lähinnä vain Englannin liigaa, kun taas Virkkunen on pari kertaa kosiskellut FF:ää parilla heitollaan. Hoopinkin intonaatio käy jo todella ärsyttäväksi ja yksinkertaiset nimenlausumissäännöt tuuppaavat unohtumaan (esim. eilen Ecuadorin Borja oli Hoopin suussa
borja vaikka kaikki tiedämme että se on
borha). Brassit-aussit-matsi oli pakko katsoa ruotsinkielisellä selostuksella jo siitäkin syystä, että Hoopi oli äänessä - ei tarvinnut paljoa onneksi ymmärtää, koska tuntee periaatteessa kaikkia kentällä olevat pelaajat ja heidän taitonsa ja tehtävänsä.
Mutta YLE:lle on nostettava hattua kuitenkin siitä, että ovat tuoneet kenttäryhmitysgrafiikat ruutuihin ennen matsien alkua, sillä saksalainen ohjaaja ei niitä kansainvälisessä kuvayhteydessä jostakin syystä tarjoa. Kommentaattoreina parhaat ovat olleet Ägä ja Kuusela, joista jälkimmäinen tosin on vähän seniili. Jyrä sen sijaan on hirveä paskanaama ja Mixu ei tiedä pelaajista mitään, luettelee aina vain nimen, iän ja seuran ja kommentit kenestä tahansa ovat: "Nopea, pystyy tekemään maaleja, erittäin tärkeä pelaaja..." Hohhoijaa. Ja Samin ja Temen osuus on pelkkää paskaa, melkoisia huuliveikkoja kaverit tuntuvat olevan (joo...), kivaahan se on pilkata italialaisia ja esittää pelleä. Ja sitten studiossa piipahtanut Tihinen; en tiennytkään, että mies vaikuttaisi noinkin dorkalta, eihän se puheestakaan saa mitään selvää, hirveää mongerrusta. Janne Saarinen sentään oli miellyttävä tuttavuus kommentaattorina - pelitaidoissa kuitenkin häviää Tihiselle, joten kuka on missäkin hyvä...
... ja hiiohoi, tänään onkin iltapelinä argot-puukengät, ja ohjaaja varmasti bongaa jälleen el Diegon katsomosta yhdessä Claudian ja kauniin tyttärensä Gianninan kanssa.
Olé-olé
