Temporada 2006-2007 on siis vihdoin takana – siis liigan osalta, sillä Copa del Reyn loppuottelu on vielä pelaamatta. Mestaruuden vei Real Madrid, toiseksi sijoittui FC Barcelona ja kolmannelle sijalle ylsi UEFA-cupin toistamiseen valloittanut Sevilla, jolla on lauantaina mahdollisuus ottaa vielä kotoisen cupin voitto haltuunsa.
Pichichi-pörssi:
1. van Nistelrooy (R. Madrid): 25 (joista 3 rangaistuspotkusta)
2. D. Milito (Zaragoza): 23 (3)
3. Kanouté (Sevilla): 21 (3)
4. Ronaldinho (Barcelona): 21 (7)
5. Forlán (Villarreal): 19 (1)
6. Villa (Valencia): 16 (3)
7. Baiano (Celta): 15 (3)
8. Tamudo (Espanyol): 15 (3)
9. F. Torres (Atlético): 15 (4)
10. Messi (Barcelona): 14
Zamora-pörssi:
1. Abbondanzieri (Getafe)
2. Valdés (Barcelona)
3. L. Franco (Atlético)
4. Viera (Villarreal)
5. Palop (Sevilla)
6. Bravo (R. Sociedad)
7. Cañizares (Valencia)
8. Casillas (R. Madrid)
9. Toño (Racing)
10. Molina (Levante)
”Korttihait”:
1. Diogo (Zaragoza)
2. Murillo (Athletic)
3. Luccin (Atlético)
4. Cannavaro (R. Madrid)
5. S. Ramos (R. Madrid)
6. Alexis (Levante)
7. D. Alvés (Sevilla)
8. Deco (Barcelona)
9. G. Milito (Zaragoza)
10. Beckham (R. Madrid)
Pitkä kausi piti sisällään paljon huikeita tapahtumia ja mitä lähemmäs mentiin viimeistä kierrosta, sitä kutkuttavammaksi nousi taistelu mestaruudesta ja voittopokaalista. Lopulta Real Madrid nousi mestariksi keskinäisten ottelujen perusteella, joten periaatteessa Sergio Ramosin maali Camp Noulla oli hyvin ratkaiseva tekijä mestaruuden kohtalolle. Yhtä ainutta ratkaisevaa tekijää ei kuitenkaan ole löydettävissä, sillä Madridin voitto oli loppujen lopuksi monista pienistä asioista kiinni.
Real Madridin kaudesta ja tulosten kehityskäyrästä on periaatteessa jo kaikki mahdollinen kerrottu moneenkin otteeseen, joten hurjasta kevätvireestä ei sinänsä tarvitse enää hokea. FC Barcelona sen sijaan sortui viimeisten hetkien epäonneen niin Betisiä kuin Espanyoliakin vastaan (ja vieläpä kotikentällään) ja toinen semifinaaliottelu cupissa Getafea vastaan oli osoitus joukkueen suurista ongelmista. Katalaanien onnetonta kautta kuvastavat sisäiset ristiriidat, Frank Rijkaardin otteen menetys pelaajistoon, ja vastustajille liiankin tutuiksi käyneet kuviot. Tarvittaessa Barça ei onnistunut venymään ja Real Madrid –otteluissa se käytännössä jäi valkoisen vyöryn alle.
Kärkikolmikosta Sevilla pelasi tasapainoisimman kauden, vaikka Juande Ramosin miehistöllä olikin vaikeuksia vuoden vaihtumisen jälkeen. Muutamat notkahdukset ja euromenestys kuitenkin verottivat terävyyttä liigataistossa pois, mutta muutoin joukkue olisi ollut kypsä suurempiinkin tekohin. Hyvin moni Sevillan pelaaja pelasi läpi kauden omalla tasollaan, vaikkakin Kanoutén vire kauden viimeisimmissä otteluissa ei yltänyt tarvittavalle tasolle. Malilaishyökkääjän lisäksi avainasemaan nousivat erityisesti Daniel Alvés, Andrés Palop ja Christian Poulsen.
Valencian mahdollisuudet näyttivät kaatuvan jo alkukaudella, kun Quique Sánchez Floresin miehistö ei saanut lainkaan juonesta kiinni. Monet ovat alkaneet epäillä espanjalaisvalmentajan taitoja Valencian peräsimessä, mutta sivustaseuraajan näkökulmasta homma Lepakoilla on kuitenkin hyvässä kuosissa. Joukkue putosi erittäin niukasti Mestareiden liigassa Chelseaa vastaan ja liigassakin Valencia pysyi mestaruustaistelussa mukana käytännössä ennen kolmea viimeisintä kierrosta. David Villa ei maalimäärästään huolimatta pelannut parasta mahdollista kauttaan ja loppupelejä kohden Fernando Morienteskaan ei yltänyt kunnolliseen vireeseen loukkaantumishuolien varjostamana. Kohuhankinta Joaquín paransi otteitaan huomattavasti kevään aikana samalla kun Vicente totuttuun tyyliinsä oli enemmän lasaretissa kuin kokoonpanossa. Muutamilla tarvittavilla kesämuutoksilla Valenciasta tulee entistäkin vahvempi ja ensi kaudella se on jälleen varteenotettava mestariehdokas, sillä se status ehdottomasti kuuluu itärannikon toisella ”jättiläiselle”.
Kun lopullista sarjataulukkoa katselee, nousee esiin yksi loppupelien yllättäjä, sillä Villarreal nousi kuin vaivihkaa viidennelle sijalle ohi Real Zaragozan. Uruguaylaiskärki Diego Forlán tehtaili loppujen lopuksi peräti yhdeksäntoista maalia pelaamissaan otteluissa ja viimeiset kahdeksan otteluaan Keltainen Sukellusvene pystyi voittamaan, mukana muun muassa Barcelonan ja Valencian komeat kaatamiset.
Kuudenneksi sijoittunut Real Zaragoza pelasi ajoittain loisteliaasti, mutta epätasaisuus ja kehnot esitykset vieraissa olivat los Mañosille suurta tuskaa. Argentiinalaiskaksikko d’Alessando-Aimar ei pystynyt pitämään hyvää tasoaan yllä ottelusta toiseen, mutta Diego Militon osumatarkkuus pelasti monta asiaa.
Ylemmässä keskikastissa Atléticon nimi ei ole poikkeus, eikä järin suuri yllätyskään. Kuviot menivät paljolti uusiksi jo syksyllä, kun kaksi tärkeää pelaajaa, Maxi Rodríguez ja Martin Petrov, loukkaantuivat pitkäksi ajaksi. Useasti Fernando Torres jäi hyökkäysvastuussa liiankin yksinäiseksi, kun Sergio ”Kun” Agüero ei pystynyt suuriin ihmetekoihin ensimmäisellä kaudellaan Espanjan kentillä. Vicente Calderónilla tunnuttiin valmistautuvan jo hyvissä ajoin tulevan kesän siirtomarkkinoihin ja sitä kautta uuteen yritykseen ensi kaudella.
Kauden komeettajoukkueeksi nousi sarjanousija Recreativo de Huelva, joka loppujen lopuksi pystyi sijoittumaan Bernd Schusterin Getafen edelle. Getafelaisten sarjasijoitus ei ole mikään suuri yllätys, sillä saksalaisvalmentaja on tehnyt joukkueen kanssa hienoa työtä tehden kotistadionistaan vaikean pelipaikan suurillekin vastustajille. Erittäin mielenkiintoista nähdä, kuinka Getafe esiintyy ensi kaudella, jos Schuster lähtee Real Madridiin tai muualle.
Kymmenenneksi sijoittunut Racing pelasi todella hyvän kauden ottaen huomioon sen, että monet povasivat cantabríalaisia putoajan paikalle ennen kautta ja useasti myös kauden aikana. Suureen asemaan joukkueessa nousivat serbihyökkääjä Zigic ja argentiinalaispakki Garay. Pisteen päähän santanderilaisista jäivät Espanyol ja Real Mallorca. Varsinkin Espanyolin kannattajat voivat olla kauteen melko tyytyväisiä, sillä UEFA-cupin kakkostila on hieno saavutus, eikä Barça onnistunut voittamaan sinivalkoisia liigassa kummallakaan kerralla.
Kolmanneksitoista sijoittui Joaquín Caparrósin valmentama Deportivo la Coruña, joka ei kauden aikana ihmeellisyyksiä esittänyt. Seuraavaksi sijoittui Osasuna, joka sai paljon iloa madridilaisesta Roberto Soldadosta. Valencian kakkosseura Levante ei joutunut viimeisellä kierroksella onnekseen taistelemaan putoamista vastaan ja taas surkean kauden pelannut Real Betis vältti niin ikään putoamisen. Läpi historiansa korkeimmalla sarjatasolla yhdessä Real Madridin ja FC Barcelonan kanssa pelannut Athletic Bilbao vältti juuri ja juuri putoamisen, mutta toiselle baskisuuruudelle Real Sociedadille kohtalo ei ollut yhtä suotuisa. Hristo Stoichkov ei pystynyt pelastamaan Celtaa, joten vigolaiset joutuvat ottamaan jälleen vauhtia Segundasta. Nàsticin putoaminen tuskin yllätti, ja liikuttaa ketään muita kuin seuran kannattajia itseään.
Ensi kaudeksi Primeraan nousevat Real Valladolid, Almería ja Real Murcia.
