Sergio Agüero... niin, Virkkunenhan äänsi kyseisen nuorukaisen sukunimen päin persettä
ageero, koska ei varmaan ole pysähtynyt miettimään erokepisteiden tarkoitusta u-vokaalin yläpuolella, mikä espanjassa tarkoittaa sitä, että sana lausutaan niin kuin se kirjoitetaan, eli u-vokaali on mukana tyyliin
aguero. Tämä lingvistiikasta, itse ottelu...
... taasen oli välillä hyvinkin vauhdikas ja välillä suvantovaiheinen pallottelu, jossa molemmilla joukkueilla oli havaittavissa vielä pientä meiningin puuttumista. Fernando Torres ei onnistunut, joten siltä saralta Madridista ei mitään uutta - hän on näissä otteluissa edelleen pelkkä statisti. Sen sijaan Raúl... ah, meidän Seiskamme - menneisyytesi kurittaja, myytin sankari.
Real Madridin parhaimmistoon ja näkyvimpiin kuuluivat Kapteeni, paljon iskuja saanut Guti ja paljon esillä ollut Diarra, joka teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen samalla kun
pivote-parin toinen osapuoli Émerson oli todella pimennossa. Malilainen teki muutaman hyvän pallonriiston ja pyrki osallistumaan aktiivisesti pelinrakenteluun; pienellä hitsauksella hänestä tulee todella hyvä, eikä kukaan enää muistakaan erästä Chelseaan lähtenyttä ranskalaista.
Paikoitellen ottelussa näkyi Capellon tyylinen köyhä hyökkäyspeli ja tietty saamattomuus, vaikka paikoitellen Valkoisten pelissä oli kiitettävästi vauhtia. Erityisen huonotasoinen ei ottelu kokonaisuutena ollut ja paikat oli, mutta tulos on tietysti pettymys, sillä tällaiset ottelut on pystyttävä kääntämään. Ramosin ulosajo oli tietynlainen käännekohta ja kummatkin kortit olivat typeriä. Beckhamin vaihtaminen kentälle oli hiukan kummeksuttava päätös don Fabiolta, sillä Robinho olisi tuonut enemmän vauhtia ja juuri vauhtia Madrid olisi kaivannut loppua kohden antoisasti enemmän.
... ja Ultras Surin
tifo oli jälleen suurenmoinen taidonnäyte joten sille vielä loppuun iso
iHala Madrid
!