Nyt kun ajatuksia on sulateltu ja sielussa tapahtuneesta kuohunnasta on toivuttu, niin on hyvä järjestellä ajatuksia ylös ja arvioida Real Madridin eilistä esitystä pelillisesti.
************************
----------------Casillas
Cicinho---Ramos---Cannavaro---Torres
----------Émerson---Diarrá
Beckham---------------------------Robinho
------------------Raúl
----------------van Nistelrooy
Fabio Capello lähti otteluun siis täysin samalla avauskokoonpanolla kuin viikko sitten Bilbaossa. Cicinhon pelaaminen oli edelleen hieman hoipertelevaa ja brassi joutui ajoittain suuriinkin vaikeuksiin Puertaa vastaan. Topparit Cannavaro ja Ramos pelasivat hyvän ottelun, joista italialainen esiintyi jälleen varsin eleettömästi ja täynnä varmuutta - lähes näkymätöntä hyvyyttä. Ramos sen sijaan nousi paljon erilaisemmin esille, kun hänet siirrettiin oikeaan laitaan sen jälkeen, kun Iván Helguera vaihdettiin kentälle. Loppujen lopuksi ensin hieman oudolta vaikuttanut Helgueran vaihto Torresiin oli onnistunut ratkaisu.
Keskikentän kaksikko Diarrá-Émerson esiintyi selkeästi edukseen ja varsinkin brasilialainen yltyi jopa todella hyvään peliesitykseen - malilainenkin sai tehtyä muutaman hyvän pallonriiston ja hänen ansiostaan Sevilla myös menetti yhden pelaajan, kun Aitor Ocio sai toisen keltaisen korttinsa. Gutin vaihtaminen nimenomaan Raúliin oli ainut oikea ratkaisu ja koko funktio enteili pelkästään hyvää, kun väsähtäneen kapteenin tilalle juoksi voitontahtoa silmissään kiillotellut Guti.
David Beckham ei mitään ihmeellisyyksiä tällä kertaa esitellyt, muttei missään nimessä pelannut huonostikaan. Olipa englantilaisella itselläänkin erinomainen paikka tehdä maali, mutta veto suuntautui suoraan kohti Palopia. Huomionarvoisinta Becksin esityksessä oli ehkäpä hänen etukäteistuuletuksensa tilanteessa, jossa Robinho viimeisteli 2-1-maalin.
Robinhon hyveisiin kuului muutama näppärä yhteispeli Miguel Torresin kanssa sekä tietysti voittomaalin tekeminen, mutta muutoin Prinssi ei tahtonut kunnolla pärjätä Daniel Alvésia vastaan. Ruud van Nistelrooy ei muuta tehnyt kuin maalit, mutta eipä häneltä muuta tarvitse vaatiakaan. Raúlin esitys sen sijaan jäi taas melkoisen pahasti muiden pelaajien ja heidän onnistumisten varjoon, mutta se ei silti oikeuta kovaan peikkomaiseen arvosteluryöppyyn.
Kaiken kaikkiaan Real Madrid pelasi erittäin hyvän ottelun, vaikka ensimmäinen vartti vaikuttikin siltä, että joukkue ei saa ollenkaan hyvää ja nopeaa rytmiä päälle Sevillan hallitessa palloa. Lopulta vaakakuppi alkoi kääntyä ja toisella jaksolla vierailijat alkoivat pahasti jäädä valkoisena käyneen vyöryn alle, joka aiheutti stadionille kauden ihanimman euforian.
*****************
Vaikuttaa vahvasti siltä ja pakkohan sen on vaikuttaakin, että Capello on löytänyt tarvittavat muotit siihen, kuinka joukkue pelaa vahvasti ja menestyy. Madrid on osoittanut tällä kaudella olevansa ihmeellinen ja kummeksuntaa herättävä tapaus, sillä vielä talvella kuninkaallinen miehistö tuskaili krooniseksi käyneistä maalintekovaikeuksista. Vaikea sanoa, pelastaisiko mestaruus Capellon työpaikan, mutta se pitäisi asia pitäisi tunkea omaan tarinalaatikkoonsa. Kaikki kuitenkin taitavat tällä hetkellä pitää Real Madridia suurimpana mestarisuosikkina ja lähes kaikki paineet kasautuvat Katalonian suuntaan. Tietysti Sevillallakin voi olla vielä omat mahdollisuutensa megajättiläisten mahdollisten kompurointien kautta, mutta niin vain taisi käydä, että loppujen lopuksi Iberian suurimmat taas saavat ratkoa paremmuusjärjestyksensä korkeimmilla palleilla. Madridin historian kolmaskymmenes Espanjan mestaruus pyyhkäisisi kaikki kauden aikana koetut vaikeudet ja pettymykset unohduksen kaivoon, ja sitähän me kaikki niin kovasti toivomme.
iHala Madrid!
