Manchester Unitedista on vuosien varrella muodostunut melkoisen rakas vihollinen eurokentillä Real Madridille; ehkä jo pelkästään sen vuoksi, että viimeisimmissä keskinäisissä kamppailuissa Madrid on onnistunut höykyttämään ManU:a oikein kunnollisesti. Seuraava katsaus liittyy kauteen 2002-2003, jolloin Kuninkaalliset kohtasivat Manchesterin ylpeyden CL:n puolivälierävaiheessa.
Ensimmäinen ottelu pelattiin Santiago Bernabeúlla ja heti alussa punapaitainen vierasjoukkue oli täydellinen vastaantulija. Vicente del Bosquen miehistö pelasi eittämättä kauden upeimman ottelunsa ja monen mielestä kyseinen ottelu jäi hienoimmaksi
galáctico-aikakaudella. Valkoinen Baletti oli uomissaan ja kaikki näytti menevän eteenpäin kuin unelma.
Luis Figo vei
los Merenguesin johtoon maagisella suorituksellaan. Oliko se keskitys? Oliko se laukaisu? Oli miten oli, pallo painui verkoon ohi Fabien Barthez'n. Sir Alex Fergusonin suojatit näyttivät olevan kuin alasarjajoukkue, joka joutuu heti taipumaan todellisen jalkapallojättiläisen kolossaalisessa kotiluolassa vikisten ja tuskasta valittaen.
Kahdesta seuraavasta maalista vastasi Raúl. 3-0-johtoasemassa
madridistat alkoivat jo rauhoittua, mutta hyvänolontunne alkoi vaikuttaa jopa petolliselta, kun Ruud van Nistelrooy pääsi kaventamaan ottelun. Lopulta peli siis päättyi 3-1 ja ManU:lle riittäisi 2-0-voitto kotonaan jatkopaikkaan. Maailma oli kuitenkin nähnyt ensimmäisessä ottelussa huikean Real Madridin, joka jättiläisten taistossa osoitti olevansa kahden Goljatin veroinen.
Toinen osaottelu Old Traffordilla oli upea. Rehellisesti sanoen kyseinen ottelu on yksi parhaista matseista, jonka allekirjoittanut on katsonut ikinä televisiosta. Tai ainakin ottelu on yksi parhaista CL:n historiassa; ei pelkästään maalirikkautensa vuoksi, vaan myös pelin yleisen tason vuoksi, koska moista huikeutta ei edes joka vuosi näe.
Madrid lähti selkeästi puolustavammalla ja varovaisemmalla taktiikalla Manchesteriin, mutta don Vicente painotti paljon vastahyökkäyksiin. Ronaldo teki ottelun avausmaali hyvin ronaldomaisella tyylillään. Gutin upea oivallus, pitkä juoksupallo brassikärjelle ja uskomattoman upea viimeistely suoraan yhdellä kosketuksella ohi Barthez'n. Maali masensi melko merkittävästi kotiyleisön tunnelmia, mutta Englantiin saapuneet Madrid-kannattajat saivat enemmän kuin tarpeeksi juhlinnan aihetta: yhteislukemat olivat nyt peräti 4-1!
Hieman ennen ensimmäisen puoliajan päättymistä kotijoukkue vihdoin iski onnistuneesti Iker Casillasin selän taakse. Asialla jälleen - yllätys, yllätys - Ruud van Nistelrooy. Tauolle lähdettin yhteislukemissa 4-2. Manchesterilaisille tasatulos 4-4 olisi riittänyt jatkoajalle, joten tehtävä oli jo tässä vaiheessa hyvin, hyvin vaikea.
Toisella puoliajalla alkoi lopullisesti Ronaldon
show. Upean, mahtavan, henkeäsalpaavan, fantastisen, ilmiömäisen, realmadridmaisen kuvion päätteeksi maailman paras hyökkääjä pääsi sijoittamaan pallon lähietäisyydeltä maaliin. Isäntien tasoitus nostatti jälleen hieman enemmän Old Traffordin kotiyleisön toiveita (maalin omiin teki varsin lahjakkaasti tilanteessa ryssinyt Iván Helguera), mutta Ronaldo halusi kruunata itsensä illan kuninkaaksi. Näin myös tapahtui, sillä R9 pamautti itselleen hattutempun ja viimeistään tuolloin alkoi lopullisesti Madridin jatkopaikka näyttää selvältä: yhteislukemat olivat espanjalaisten hyväksi 6-3. Kun Ronaldo sitten tuli vaihdoon, sai hän suosionosoitukset myös manchesterilaisilta; maailmanmestarin esitys oli ollut niin kunnioitusta herättävä ja briljantti kokonaisuus.
Illan aikana puhuttiin paljon myös pelaajasta nimeltä David Beckham. Riidat Fergusonin kanssa näkyivät Becksin silmäkulmassa ja koko Britannia puhui Davidin pienestä ja söpöstä perhoslaastarista. Beckham kuitenkin pääsi vaihdosta mukaan kentälle ja laukaisi upean vapaapotkumaalin. Vielä ottelun loppuhetkillä Beckham pääsi liukumaan pallon Madridin maaliin, mutta se oli pelkkää kosmetiikkaa: kastilialaiset voittivat yhteislukemin 6-5 ja porhalsivat välieriin, jossa se myöhemmin hävisi Torinon Juventukselle.
* * * * * *
Joka tapauksessa kyseinen taisto Real Madridin ja ManU:n välillä vuonna 2003 on jäänyt todella elävästi mieleen - varmasti meidän kaikkien. Kummatkin ottelut olivat huikeita, mutta loppujen lopuksi kummassakin kamppailussa näkyi Madridin sen aikainen ylivertaisuus - del Bosquen pelaajat olivat koko ajan askelen verran sir Alexin vastaavia edellä.
Figon maaliToisen osaottelun maalit
