Eli, miten teistä tuli madridistoja ja miksi?
Tarinani...tässä ja nyt, tämän kerran...
Miten minusta tuli madridista, Real Madridin kannattaja?
Me voimme puhua suurin piirtein vuosista 2000 ja 2001. Ensimmäiset todelliset muistoni Real Madridista ovat 90-puolivälistä, kun los Blancos pelasi Mestareiden liigassa Jari Litmasen edustamaa Ajaxia vastaan. Tuolloin vielä seura ei säväyttänyt mitenkään sen kummemmin kuin mikään muukaan (lukuun ottamatta Litmasen Ajaxia), mutta silti Madridkin jäi pieneen ja kasvavaan mieleeni.
Mutta menkäämme nyt vuosituhannen vaihteeseen ja niihin kriittisiin hetkiin jolloin elämäni niin sanotusti mullistui. En voi koskaan puhtaasti sanoa, että olisin valinnut Real Madridin. Paremmin voisi sanoa, että Madrid valitsi minut. Mitenkään tarkkaan en pysty enää muistamaan milloin tunnustin Madridin värejä ensimmäisen kerran enemmän kuin muiden seurojen värejä, mutta ensimmäiset todelliset tuntemukseni ovat keväältä 2001. Tuolloin el Real pelasi CL:n pudotuspelejä ja vastassa oli saksalainen Bayern München. Nahkahousut menivät otteluparista jatkoon ja minä olin pettynyt, todella pettynyt. Yhtäkkiä "heräsin", aloin vaistota kliseisesti jotain suuremman alkua. Etsiskelin runollisesti mielessäni syitä ja seurauksia, mieltymyksiäni ja senteitani. Lopulta olin tullut melkein päätepisteeseen.
Ensimmäinen kunnollinen ottelu, jossa todella muistini mukaan olin Real Madridin puolella täysin sydämin - alusta loppuun, ottelussa ja ottelun jälkeen, oli syksyllä 2001. Valkoiset pelasivat CL-ottelussa AS omaa vastaan upealla Bernabéu-stadionilla. Ottelu päättyi tasan 1-1. Roman maalin iski Totti ja tasoituksen teki Figo pilkulta.
Elämäni madridistana alkoi siis varsin vaivihkaa ja jopa salakavalasti...mutta silti satavuotisjuhlakaudellisesti onnellisesti ja hienosti. Kevät 2002 oli upea. Arkkivihollinen FC Barcelona kaatui CL:n välierissä ja finaalissa Glasgow'ssa Valkoiset päihittivät Leverkusenin 2-1. Tuolloin oli suoraan sanoen taivaassa. Riemulla ei ollut rajoja ja kaverit saivat huomata sen koulussakin. Olin vielä perin kokematon madridista, mutta silti olin jo sujut itseni ja seuran kanssa. Ja mitään valittamista ei luonnollisestikaan ollut, nyt kun Euroopan mestaruus oli jo takataskussa.
Kevään 2002 jälkeen fanaattisuus ja panostus seuran kannustamiseen ja kiinnostus espanjalaiseen jalkapalloiluun on tietenkin kasvanut kasvamistaan. Nykyään el Real on melko suuri osa elämääni - osa jalkapallomaailmaani ja kuvaa minkä siitä maailmasta itselleni muodostan, niin kuin oman suosikkiseuran tuleekin olla. Oman joukkueen seuraamiseen ja kannustamiseen täytyy panostaa ja uhrata joskus jopa tärkeää aikaa. Mukana täytyy olla asennetta, arvostelua, tunnetta ja oikeaa fanitusta, sitä aitoa sydämestä kumpuavaa innostusta ja kiinnostusta. Se on jokaisen jalkapallofanin elämäntehtävä ja niin se on myöskin minun tehtäväni. Rakastuin Kuninkaalliseen Madridiin, rakastuin espanjalaisuuteen, rakastuin valkoiseen - värien herraan, vaikkei se edes ole "väri".
i Siempre fieles, hala Madrid !
Ja vielä Eduardo Galenon sanoin: "Olen vain hyvän jalkapallon kerkäläinen..."
edit: tuli muutettua tarinaa totuudenmukaisemmaksi...