Keillä jalkapalloilijoilla on elämänkerta Beckhamin lisäksi?
Aika monella...
Mutta, mutta; nyt olisi pienen kirja-arvostelun aika, koska on ihan hauska kerätä pitkästä aikaa omia ajatuksia joistakin lukukokemuksista.
Carlos Ruíz Zafón: Tuulen varjo (La Sombra del Viento)Kyseinen herra on noussut tunnetuksi Espanjassa ja koko Euroopassa tällä teoksellaan, joka ilmestyi ensimmäisen kerran pari vuotta sitten.
Tuulen varjo on monta erilaista kokonaisuutta itsestään ammentava teos, joka on valloittanut lukijansa romantiikallaan; sellaista tarjoaa muun muassa romaanin miljöön kuvailu, joka on Barcelonan kaupunki - "noita, joka jättää jälkensä", niin kuin
señor Zafón sanoisi.
Kirjan peruselementti muodostuu siitä, kuinka barcelonalainen kirjakauppias eräänä aamuna johdattaa nuoren poikansa "Unohdettujen kirjojen hautausmaalle", ja antaa poikansa valita yhden teoksen itselleen. Teos on Julián Caraxin
Tuulen varjo, joka jättää jälkensä lukijaan. Poika, Daniel, eli romaanin päähenkilö, alkaa tutkia Caraxin elämää, mutta tehtävä osoittautuu vaikeaksi ja omat kommervenkit Danielin nuoruuden elämässä sotkevat kuvioita. Lopulta näyttämölle astelee salaperäinen henkilö, vaarallinen ja pelottava mies, joka vaatii Danielin
Tuulen varjoa itselleen.
Danielin elämä alkaa pelottavasti toistaa Caraxin elämää ja uuden ystävänsä kanssa hän pääsee tutkimuksissaan jo pitkälle. Lopulta hän kuitenkin joutuu synkkiin vaaroihin (ei vähiten uuden tyttöystävänsä vuoksi) ja kaikki yhden ainoan kirjan tähden, jonka lukeminen oli hänelle elämää mullistava kokemus.
Zafónin teos on hieno kokonaisuus, mutta omaa ehkä liikaakin erinäisiä juonensäikeitä, jotka jopa sekoittavat pakkaa. Kerronnallisesti
Tuulen varjo on tyylikäs ja romantiikkaa tarjoava nykyklassikko, jossa piilee myös pieni ripaus yliluonnollisuutta, joka tosin ilmenee takaumina ja kovin epäsuorasti. Tarina sijoittuu 50-luvulle ja sisällissodan varjo on vielä esillä ja sitä Zafón kuvaa taitavasti poliisin toimintana ja eräiden huono-onnisten kohteluna. Teksti on paikoitellen hyvinkin suorasukaista ja karua.
Teosta on paljon kehuttu ja ylistetty ja täytyy myöntää, että omalla tavallaan se on täydellisen ainutlaatuinen, vaikkakin muutama asia jäi vaivaamaan. Juonen tietynlainen monimutkaisuus ja henkilöiden motiivit eivät välttämättä heti aukene ja kirjan luettuaan on pysähdyttävä miettimään ja silloin toteaa, että ehkä kaikki avartuu täydellisesti vasta toisella lukukerralla, jos sellaisen aikoo kyseisen teoksen merkeissä joskus itselleen suoda.
Suosittelen teosta kaikille niille, jotka haluavat pysyä ajan tasalla nykyaikaisessa hittikirjallisuudessa ja nousevissa klassikoissa.
