Päivät kuluvat ja ottelut etenevät ja pikku hiljaa katseet alkavat jo olla ensimmäisessä Arsenal-ottelussa, kun Pohjois-Lontoon Tykkimiehet saapuvat pieneltä Highburyn kyläkentältään kolossaaliselle Estadio Santiago Bernabéulle. Tällä kaudella la Liga de Campeónes nousee todella suureen arvoon (niin kuin toki aina Madridissa), mutta varsinkin nyt, kun Espanjan mestaruudesta taisteleminen alkaa näyttää jo paljon vaikemmalta. Piruja ei pitäisi toki maalailla seinille, joten ei nyt sotketa kansallista sarjaa sen enempää Euroopan otteluihin, joissa Real Madridilla on aina oma panoksensa - niin on tälläkin kertaa.
Viime kaudella hommat Euroopassa loppui Valkoisten osalta aivan liian aikaisin. Torinon Juventus oli niukasti parempi - varmasti kaikki madridistat muistavat sen kauhistuttavan hetken, jolloin pallo jatkoajalla kimposi Raúl Bravon jalasta suoraan Zalayetalle, eikä tämä erehtynyt, vaan potkaisi italialaiset puolivälieriin. Vastassa oli kaksi suurseuraa, kaksi hienoa joukkuetta, joista toisen oli pudottava ja valitettavasti se putoaja oli Real Madrid, vaikka ottelu olisi voinut kääntyä missä vaiheessa tahansa kummalle joukkueelle tahansa.
Toissa kautta muistelee vieläkin enemmän suru silmässä, sillä silloin AS Monacon (ja Fernando Morientesin) vierasmaalit olivat pahempaakin pahempaa myrkkyä. Monacossa, toisessa osaottelussa, kaikki näytti vielä melko hyvältä, kun Raúl teki johtomaalin ja yhteislukemat olivat 5-2. Mutta ei niin ei: Monaco teki kolme maali (ja el Moro jälleen yhden) ja katastrofi oli valmis.
Kaudella 2002-2003 puolivälierissä oli todellinen klassikko: Real Madrid vastaan Manchester United; silloin Beckham vielä pelasi oikeassa seurassa. Punapaidat saivat Bernabéulla sellaista kyytiä että oksat pois, vaikkakin Ruud van Nistelrooyn vierasmaali kävi pahasti säikäyttäjästä. Old Traffordilla ManU voitti värikkäiden vaiheiden jälkeen 4-3, mutta yhteismaalit olivat Madridille eduksi.
Välierissä vastassa oli Juventus: Ensimmäinen osaottelu meni penkin alle, koska David Trezeguet teki vierasmaalin 2-1 Madridin voittoon päättyneessä kamppailussa. Toinen osaottelu olikin todella murheellinen: Juve pelasi hurmiossa ja Figo möhli rankkarin.
Viime vuosilta pahoja kilpakumppaneita CL:ssä Madridia vastaan ovat olleet ennen kaikkea Bayern München, ManU ja Juventus. Näitä seuroja vastaan on aina ollut armottoman kovia vääntöjä ja niistä otteluista on jo muodostunut viime kausien ehdottomia klassikkoja.
Nyt on sitten vastassa Arsenal - hiipuva "suurseura", jonka ainoa menestymismahdollisuus tänä keväänä on enää Mestareiden liigassa. Joukkue putosi Englannin FA-cupista ja Valioliigassa sillä (niin kuin ei paljon muillakaan) ole mahdollisuuksia enää haastaa melko ylivoimaista Chelseata. Ilmassa on nyt myös historian siipien havinaa, kun suuri ja mahtava, kaikista legendoista legendaarisin eli Real Madrid tulee Lontooseen, ja tulee kaikkien blancojen toivomuksen mukaan olemaan viimeinen eurovastus Arsenalille Highburyn nurmella, joka tämän kauden jälkeen jää vain muistoihin.
Arsenalia ei pidä kuitenkaan aliarvioida, sillä tarvittaessa se on erittäin vaarallinen ja iskukykyinen. Gunners on kuitenkin liiaksi riippuvainen muutamista avainpelaajistaan, joten jos joku tärkeä mies on loukkaantunut, on vastustajalla helpompaa. Ensimmäisessä osaottelussa Real Madridin olisi kuitenkin pyrittävä tekemään vähintään kaksi maalia ja pitämään ennen kaikkea oma pää putipuhtaana.
El Caso París 2006 on alkanut - ensimmäinen etappi lähestyy...