Ensin alkuun se välttämätön
Ottelu alkoi madridilaisittain melko hyvin. Valkoiset saivat heti painetta. Alusta asti myös heikohko tuomaritoiminta pisti silmään. Miksei Cañizares saanut punaista korttia, mutta Madrid sai tilanteesta vaparin? Ihme tuomio kieltämättä...
Ja tulihan se lahjapilkkukin sieltä. Tällä kertaa ruskeilla kirjekuorilla ei pistettäkään saatu, sillä pappa Zizou veti löysästi tolppaan. Tästä mokasta muodostuikin tappion kulmakivi. Pelin juoni olisi kääntynyt täysin erilaiseksi, jos Madrid olisi mennyt ensin johtoon.
Valencia oli pirteä eikä arkaillut ja sai ottelua hiukan myös hallintaansa. Barajan maali oli hieno, mutta Raúlin tasoitus toi jälleen henkeä madridistoille. Valencian puolustus oli tilanteessa täysin unten mailla.
Mutta eipä saatu kauaakaan huokaista tasatilanteesta, kun pallo vietiin toisessa päässä pilkulle. Selkeä käsivirhehän se Ramosilta kieltämättä oli, mutta kyllä tuollaisia on jätetty monesti myös viheltämättä. David Villa sitten vei Lepakot toistamiseen johtoon näyttäen Zidanelle mallia pilkunvedossa.
Puolueettomalle katsojalle ottelu oli varmasti viihdyttävä ja vauhdikas, mutta puolueellisena se oli oikeastaan yhtä tuskaa, Valencia-faneillakin varasti sydän hyppäsi kurkkuun vielä Raúlinkin viimeisessä tilanteessa. Lopulta toisen puoliajan piristynyt Madrid löi vain päätään seinään. Robinho piristyi, niin myös Zizou ja Sergio Ramos taisteli, mutta ei niin ei. Ulosajoista sen verran, että Gravesenin ulosajo oli aivan oikeutettu; kamala viikate, ei ihme että Nadalkin melkein sai slaagin.
Beckhamin
roja olikin sitten täysin puhuttu typeryys. Saa Dave-poju miettiä kyllä, mitä tuli sanottua. Turhautumisen ymmärtää, mutta pitäisi osata hillitä suunsa ja unohtaa hetkeksi ne espanjankieliset pilkkasanat.
Tietynlainen tilastotappio Real Madridille. Mitenkään kauhean heikosti ei kotijoukkue lopulta pelannut, mutta totta kai tappio on aina tappio. Valencialle on kuitenkin annettava kunnioitusta, hyvä joukkue joka on täynnä hyviä ja sympaattisia pelaajia.
...huoh
