Calderonista:
Hyvä juttu miehessä on tietysti se, että hän ei juuri sekaannu itse peliin. Kukapa haluaisi valmentaa joukkueessa, jossa presidentti sanelee kaiken alusta loppuun. Huono juttu on tietysti se, että hän ei myöskään juuri ymmärrä peliä. Calderon ei halua, eikä kykene ottamaan vastuuta joukkueen huonosta menestyksestä. Presidentti ei ohjaa hallitusta, vaan hallitus presidenttiä. Tämä nähtiin Levante-pelin jälkeen. Sikäli olen ihan tyytyväinen tähän käytäntöön, sillä vastuu jakaantuu ja on muutenkin ihan hyvää, demokraattista käytäntöä.
Calderonilla vain on suuri suu (Gago-tapaus), mutta todella vähän harkintaa. Hän on kärsimätön, lyhytnäköinen (pelaajien julkinen sättiminen) ja tyypillinen kaikki-tänne-heti-mulle tyyppi (Kaka). Bisneksessä tuollainen ahkeruus (yritteliäisyys ja viitseliäisyys) saattaa tosin purra. Ainakin mies tuntuu olevan monessa keitossa mukana. Sanz olisi saattanut olla hieman passiivisempi valinta. Eipä silti, mielestäni Realin presidentti voisi olla enemmän korrekti (arvokkaampi).