Neitsyt- matka Madridiin – Chrisin reissupäiväkirja 2012Päivä 1 – 16.3.2012Reissuhan alkoi jo virallisesti torstaina, kun junalla sai paahtaa reilut 3 tuntia Pohjanmaalta Helsinkiin. Tuo tosin oli vielä lyhyt aika istumista, mitä oli tiedossa seuraavana päivänä. Muutama ilojuoma Helsingin paikallisessa, josta matka Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tämän jälkeen kevyet kuusi tuntia venaamista lennolle lähes kuoleman hiljaisella lentokentällä. Perinteiseen tapaan lentokentän kahvikin maistui hirveälle litkulle, mutta sai jotenkin silmät pysymään auki. 7.50 paikallista aikaa onneksi päästiin matkaan kohti Frankfurttia, josta vaihdon kautta Madridiin. Ilman yöunia taas muutamat tunnit chillailua Saksan maaperällä, harmi kun ei ehtinyt kaupungille lähteä pörräilemään.
Jotta tarina joskus jatkuisi, en jaksa sen tarkempia yksityiskohtia Furtin lentokentältä kertoa, sillä about 15.30 paikallista aikaa saavuttiin Barajasin lentokentälle Madridiin. Ihan messevän kokoinen kenttä, mutta hyvinhän tuolta pois selvisi. Lentokentältä hotellille oli matkaa ihan riittävästi, mutta metrolla tuon taittoi nopeasti – ja ennenkaikkea edullisesti! Hyvinkin yksinkertainen metrolinja, joten ei sen suurempia älynystyröitä tarvinnut, että oikeaan metroon osasi.
Hotelli sijaitsi lähes kivenheiton päässä Santiago Bernabeusta, joten sijainnin kannalta todella hyvä ja pääsi nopeasti kävellen tuolle pienelle betonimöhkäleelle
Hotelli kaikinpuolin siisti, vaikka ”vaan” 3 tähteä tuolle olikin annettu. Harmi kun ei uima-allas ollut vielä käytössä, tosin lämpötilatkaan eivät olleet kuin n. 15C pinnassa, vaikka lähemmäs 20c lämpötiloja sinne viikonlopuksi luvattiin. Perjantaina ehti ottaa pienen maistiaisen jo kaupunkia, mutta kun about 35h oli ollut ilman unta, ei oikein ollut virtaa lähteä enää sen kummemmin viihteelle...
Päivä 2 – 17.3.2012Aurinkoinen, joskaan ei niin lämmin päivä Madridissa ja päivä käyntiin aamupalalla ja Bernabeu tourilla. Kaikenlaista mättöä sitä pöydästä löytyi, mutta ei ihan suomalaisena mitään suklaakakkuja jaksa aamusta vielä syödä
Bernabeu tourille tosin heti aamusta, ja hyvin oli jo porukkaa tuolloin sisällä. Onneksi ehti saada lipun, ennenkuin 35- henkinen poppoo ehti mennä sisään, olisi varmaan hieman menoa haitannut. Muutoinhan tuola pääsi hyvin etenemään ja ensimmäisenä silmät loksahti kuin Hoo Moilasella, kun kiivettiin portaat ylös ja oltiin Bernabeun piippuhyllyllä ihastelemassa stadionia. Huikeennäköstä! Ei kyllä ihan kuvista saa samanlaista fiilistä, ennenkuin tuola on itse paikanpäällä käynyt.
Tour jatkui siitä sitten museoon, josta löytyi jos minkälaista kannua, maalausta, videota, vanhoja pelipaitoja, korisjoukkueen palkintoja jne jne.. Käsittämätön määrä saavutuksia on vuosikymmenten aikana Kuninkaalliset saavuttaneet, ja vaikka miten netistä lukisi noita pokaaleiden määriä, niin jotenkin vain konkretisoituu kun niitä pääsee livenä ihailemaan. Lisäksi valokuvia tuola napsittiin ja Iker halusi meikäläisen kanssa samaan kuvaan, edessä oleva ruotsalainen totes ”I want Zlatan” muttei ihan onnistunut
Hyvin kyllä paukkuu rahaa kassaan, kun turistit paasaa rahaa menemään tuollaisiin syötteihin.
Pari tuntia vierähti kyllä melkoisen nopeasti Bernabeulla, kun pääsi vielä vaihtopenkillä, kentän laidalla ja joukkueen pukuhuoneessakin käymään, aika vaatimattomilta olot kyllä näytti...16e oli tuon Tourin hinta, eli ei todellakaan hinnalla pilattu. Tuo on kuitenkin sellainen roundi, minkä ihan tavallisen tallajaankin kannattaa käydä, vaikka ei futiksesta olisi edes kiinnostunut.
Jotta olisi nähnyt Madridista hieman muutakin, kuin vain tuon stadionin alueen, niin piti sitten taksi ottaa ja lähteä hieman kauemmas tsekkailemaan nähtävyyksiä. Cibeles nyt päällimäisenä jäi mieleen ja tokihan niitä isoja ja näyttäviä nähtävyyksiä riitti lukemattomia määriä. Tosin kun reissu ei kovinkaan pitkä ollut, niin ei ehtinyt edes murto-osaa Madridista nähdä, mutta onneksi tuonne pääsee vielä taatusti joskus uudelleen.
Lauantai jatkui tuon jälkeen aika perussetein, fanikaupasta käteen Özilin valkoinen paita, joten nyt kaapista löytyy Raul#7, Kaka #8 ja Özil #10. Pari huivia myös messiin, joten helposti sai 130e palamaan tuohon kauppaan. Jos ois kukkaro ollut vielä paremmin kuosissa, niin helposti ois saanut lisääkin tavaraa jäämään käteen – 3 kerrosta täynnä tavaraa ja melkein mitä vain löytyi Realin logolla varustettuna. Onneksi ei tuota jälkikasvua ole, niin ei tarvinnut mitään tuttia tai muita helistimiä kotiin kantaa
Perussafkat tuon jälkeen huiviin ja paikalliseen baariin. Näpäkän näköset muijat tarjoilijoina, tosin surkealla englanninkielellä ja aika heikosti edes mitää drinkkejä osasivat tehdä, mutta eipä siinä kun oli ulkoiset muodot kunnossa niin riitti silmänruokaa koko illaksi. Harmi että tuli tuo valomerkki suhteellisen ”nopeasti”, mutta hyvät pöhnät ehti napata ja koisimaan hotellille vaahtokylvyn jälkeen. Toivottavasti ei kovin moni nokikeppi ole samaan ammeeseen tautejaan jättänyt.. Noh, ainakin vielä ollaan ihan täysissä ruumiinvoimissa.
@Cibeles
jatkuu...
