En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta tälläistä fiilistä on syntynyt:
Milan-koutsina: Ancelottille ja faneille kelpasi tulos, koska Italia. Ihan sama voitatko 1-0 vai 9-0, se on yhtälailla voitto. En kovin tarkkaan muista mimmosta peliä sielä Carletto peluutti, mutta tuskin mitään yliultimaattista hyökkäyspeliä kuitenkaan.
PSG-koutsina: Materiaali oli Ranskassa niin ylivoimainen, että ihan sama miten pelasit, niin voitit. Toki UCL:ssä menestys oli myös hyvää, mutta kuitenkin "vain" puolivälieriin se pääsi, missä se on tänäkin vuonna. Ranskalaista kulttuuria en niin tarkkaan tiedä, mutta taitaa sieläkin tulos olla tärkeämpi, kuin tyyli.
Real-koutsina: Materiaali on kova, mutta italokoutsi haluaa, että puolustus toimii, mutta nimenomaan Realissa pelin pitää olla näyttävää ja kuitenkin myös vastaiskuihin paljon perustuvaa. Eli; kolme "osa-aluetta" ja ihan täydessä balanssissa se ei vielä ole ollut? Mourinholle riitti, kun osattiin puolustaa ja iskettiin vastaan, mutta fanit eivät pitäneet. Carletton aikana pitäisi osata puolustaa, iskeä nopeasti vastaan ja siinä ohessa pyörittää valkoista balettia. Okei, aikaa on ollut, mutta ei sitä taloakaan viikossa rakenneta.
Voi olla vähän sekavaa ja turhaa pohdintaa, mutta aika paljon Carletto on saanut uransa aikana keskittää pelaamisen vain tulokseen, Realissa myös tyylillä on väliä.
Ancelottin kokonaisarvosana ratkeaa vasta kauden jälkeen, vielä on turha antaa mitään kun kahdessa kilpailussa ollaan täysin mukana ja La Ligassakin vielä teoreettisia mahdollisuuksia on.
Vaikka pokaalin pokaalia ei tulisi, pitäisin Carlon ruorissa myös ensi kaudella. Kaikkea on kokeiltu ja valmentajaa vaihdettu, mutta eipä se ole pokaalien määrää lisännyt.